Voi villatakki! Siinä se taas nököttää lankakorissa, kuinkas muutenkaan. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan valmistua.

Kävipä niin ikävästi, että lanka loppui juuri, kun olin jo luullut olevani loppumetreillä. No, ei siinä vielä mitään, kaupastahan sitä lankaa saa. Tämä lanka nyt vain sattui olemaan kotoisin Oulunkylän Lankamaailmasta, joka on minunlaiselleni lankahullulle vähän liian ihana paikka. Aina, kun sinne asti joutuu lähtemään, pitää miettiä, mitä kivaa sitä neuloisi seuraavaksi ja sitä seuraavaksi.

Lähdin kaupasta pää pyörällä langoista ja monen kympin verran köyhempänä, mutta sormet uusista ideoista syyhyten. Kotona jatkoin tunnollisesti villatakin parissa, vaikka uutukaiset langat olisivat houkutelleet paljon enemmän.

No, ei aikaakaan, kun tajusin, että lanka on taas lopussa. Olin ostanut vain yhden kerän, koska olinhan jo ihan loppusuoralla. Aikamoinen taikuri saa olla, jos meinaa saada 50 gramman kerän riittämään jättimäiseen hihaan ja kilometrin mittaiseen napinläpilistaan.

En tietenkään jaksanut lähteä heti uudestaan Lankamaailmaan, vaan aloittelin mieluummin uusia neulomuksia. Nyt työn alla on kirjoneuleiset kämmekkäät ja suunnitelmissa ihkaekat villasukat sitten ala-asteen karmaisevien kokemusten. Saa nähdä, milloin pääsen taas palaamaan villatakin pariin.

Villatakkia olen kyllä pruuvaillut jo moneen otteeseen. Eihän siitä puutu enää kuin toisen puolen napinläpilista. Miten ihanan lämmin ja pehmoinen takki se onkaan! Ihan kauniskin, jos ei aivan suurennuslasilla tiiraile. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen käyttämään sitä, jos hyvin käy.

Neulominen on kyllä parasta puuhaa näin syksyisin. Taas voi tuijottaa hyvällä omalla tunnolla iltaisin kaikenmaailman tv-sarjoja, kun käsissä syntyy samaa aikaa vaikka mitä luomuksia. Joko teillä puikot kilisee?