Se oli hauska ja kiemurteleva tie. Se teki mutkia ja hypähdyksiä joka suuntaan, ja toisinaan se meni solmuun itsensä kanssa vain pelkästä ihastuksesta. Sellaisella tiellä kulkemiseen ei väsy. Sellaista tietä tulee luultavasti pikemmin perille kuin suoraa ja ikävää. (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1955)

Käväisin viikonloppuna Ateneumissa Tove Janssonin satavuotisjuhlanäyttelyssä, enkä voi lakata ihmettelemästä, minkälainen lahjakkuus Tove oli. Ihmisellä täytyy olla valtava mielikuvitus, jotta keksii kaikki nuo surkuhupaisat hahmot ja tarinat.

Muumilaakso on maailma, johon on parasta uppoutua silloin, kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyjä. On jotenkin lohdullista lukea muumeista, jotka vain elelevät elämäänsä laaksossa, jossa kaikki päättyy aina hyvin. Ei siis mikään ihme, että muumit ovat saaneet alkunsa sodan aikaan. Muumien maailma oli myös Tovelle pakopaikka.

Ateneumissa on esillä Toven tuotantoa koko elämänkaarelta, siis paljon muutakin kuin vain muumeja. Oli kiinnostavaa nähdä Toven töitä taidemaalarina, jotka ovat jääneet tyystin muumien varjoon. Suosittelen poikkeamaan, jos ette vielä ole ehtineet!

Sain ihastuttavaa Tove-aiheista postia vähän aikaa sitten. Töölön Paperikauppa Putinki halusi kiittää minua kirjoittamastani blogipostauksesta kauniilla muumivihkolla ja postikorteilla. Epäilin, että paperikauppa on tönöttänyt Runeberginkadulla ikuisuuden, mutta en tiennyt, että kaupalla on uusi pitäjä. Paperikauppa Putinki on ollut tiloissa vasta viime elokuusta saakka. Ihanaa, että vanhoille kivijalkaliikkeille löytyy vielä jatkajia!

Aurinoista viikonloppua!