Villasukkakammo selätetty

image.jpg

Nyt on viimeinenkin neulomiseen liittyvä harhaluulo todistettu vääräksi. Villasukat eivät olekaan vaikeat neuloa!

Olen lykännyt sukkien neulomista ties kuinka kauan, koska mielessäni on pyörinyt jälleen ne kouluaikojen kauhukokemukset. Jouduin koulussa tuskailemaan monta pitkää tuntia sukkien parissa. Lopputuloksena oli sukat, joista toinen oli sopiva, toinen liian iso, mutta kumpikaan ei mahtunut jalkaan, koska varressa olevasta kirjoneuleesta oli tullut liian kireää.

image.jpg

Ei sen ensimmäisen villasukan neulominen nytkään mitään helppoa ollut, mutta huomattavasti kivempaa kuin viisitoista vuotta sitten. Paljon parjattu kantapää oli ensimmäisellä kerralla aika hankala, mutta onneksi pääsin oikean villasukkamestarin oppiin, niin siitäkin selvittiin. 

Ja tällä kertaa ei ainakaan tuhraantunut paljon aikaa purkamiseen, koska kyseessä oli ihan pikkuruiset sukat. Oli loistoidea lähteä liikkeelle vauvan sukista. Kiitos ihanalle lukijalle, kun vinkkasit siitä kommenttiboksiin! Nyt lähipiirin uusi tulokas sai heti lämpimät sukat jalkaansa.

image.jpg

Villasukat syntyivät niin nopeasti, että tekaisin niille kaveriksi vielä pikkuiset tumput. Voisi tästä lähtien neuloa vain vauvojen vaatteita. Niin ihanan nopeasti valmista!

image.jpg

Kommentit (14)
  1. Ihanan inspiroiva postaus, Jenni!

    Kai oon kertonut, kun viimeksi yritin neuloa sukkia ja aloitin vauvan villasukista. Heitin noin kymmenen tunnin jälkeen koko mytyn roskiin kun en päässyt kolmea riviä pidemmälle…:D Ehkä siis joskus, jonain päivänä, mäkin saan sukat aikaiseksi? Taidan aloittaa siitä kaulahuivista:)
     

    1. Voi että! Varmasti saat! Meidän täytyy ehdottomasti järjestää pian neulomispäivä. Yhdessä saa niin paljon enemmän aikaan ja ongelmatkin ratkeaa paljon helpommin kuin yksin 🙂 Ehdottomasti kaulahuivista lähdet liikkeelle!

      1. Joo selvästi täytyy, harmittaa kun en viimeksi päässyt mukaan. Mutta varoitan, tarvitsen sitten aika paljon tsemppausta ja apua:D

        1. Täältä sitä pesee! Oon ylipuhunut varmaan puolet mun tuttavapiiristäni neulomaan 😀

  2. Mikä siinä kantapäässä on kun ihmiset takeltelee? Ei, mua siis ihan oikeasti ihmetyttää, kun musta se oli aina niitä helpompia ja kätevimpiä asioita neulomisessa, kun ei tarvii irtonarujen kanssa pelleillä (kuten hanskoissa). 😐

    1. Kantalappu – no problem

      Kantapaa eli kavennukset – taahan on nopeeta vielaki

      Silmukoiden poimiminen, niin etta paasee jatkamaan eika tilalle jaa jarkyttavia reikia – v***u tasta tuu taaskaa mitaan.

      Noin tiivistettyna 😀 Lopputulos ei oo ikina siisti, yritan uudestaan aina tasaisin valiajoin, mutta turhaudun kuitenkin. Huoh.

      1. Aa, siis puhtaasti visuaalinen ongelma. 😀

        Meilläkin opetettiin koulussa, että reunimmaiset kantapäätä neuloessa skipataan riviä aloittaessa. Se taisi olla ainoa kerta, kun niin tein kantapään eikä pikkuvarpaan mentäviä reikiä sen koommin ole näkynyt, kun sen jälkeen tehnyt aina tökerösti jokaisen silmukan joka riviltä. 🙂

        1. Kiitos Tica! Juuri näin! Kyllä ekalla kerralla ne kantapäänkin kavennukset tuottivat tuskaa, kun en meinannut ohjeesta ymmärtää, miten ihmeessä ne tehdään. Nyt ongelmana on ollut juurikin tuo silmukoiden poimiminen. Joko on suuria reikiä tai sitten toisella puolella on valtavasti enemmän silmukoita kuin toisella. Kyllähän sukat saa helposti aikaiseksi, mutta minkälaiset 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *