Päivä kanssani

Olen useamman kerran täällä Australiassa joutunut selittämään, mikä on au pair. Suomeen taas olen yrittänyt kertoa, mitä kaikki päivät teen. Ykkösjuttuhan on siis se, että huolehdin lapsista, kun lasten äiti -T- on töissä. Päivien pituus ja sisältö kuitenkin vaihtelee, minkä takia ajattelin nyt kirjoittaa ”Minun päiväni” -postauksen ja näyttää, miltä minun yksi päiväni saattaa näyttää. 

Maanantai 15.1.2018

8.00 Herään siihen, että T koputtaa huoneeni oveen ennen kuin hän lähtee aamukävelylle. Nousen avaamaan huoneen oven, jotta kuulen, kun lapset herää, mutta palaan vielä makoilemaan sänkyyn ja selailen somea. 

8.30 Aamupalan ensimmäinen erä, kun keskimmäinen lapsista -K- on herännyt ja ilmoittaa haluavansa jugurttia. Laitan hänelle aamupalan, pukeudun itse ja pesen hampaat. 

9.15 Nuorimmainen -W- on herännyt ja T palaa kävelyltä. 

 

9.25 Alan laittaa itselleni aamupalaa ja ramppaan kysymässä W:ltä joko hän haluaisi syödä. 

IMG_20180116_130913.jpg

9.55 Istun syömään aamupalaani 

9.56 Voisin vannoa, että W on kuullut kuinka istun alas ja lusikka kilahtaa puurokulhoon, koska hän ryntää keittiöön ja ilmoittaa haluavansa aamupalaa. Annan hänelle keitetyn kananmunan ja mangoa. 

10.00-12.30 Puen lapset ja seurailen heidän leikkejään. 

IMG_20180116_180805.jpg

 

12.30 Ulkona ei ole houkutteleva sää, joten katan lapsille sisäpiknikin, jotta saadaan päivään vähän vaihtelua. Istun itsekin lattialle ja syön riisiä, jauhelihaa, parsakaalia ja kirsikkatomaatteja. 

13.00-14.20 Siivoilen lasten jälkiä, seurailen leikkejä ja joudun kyselemään vain muutamia kertoja, kuka aloitti riidan ennen kuin T tulee kotiin. Tehdään läpsystä vaihto, koska minä lähden heti T:n tultua kotiin salille. 

IMG_20180115_144814.jpg

16.00 Takana selkätreeni, porraskoneella tehty HIIT ja ”pardon?” -sanan toistelua, kun en taaskaan kuule kuulokkeiden läpi, mitä minulle yritetään puhua

16.45 Olen selvinnyt suihkusta ja alan valmistamaan illallista. Hirveä nälkä, joten sekoitan kulhossa sekaisin salaatin, riisin, jauhelihan, ketsupin ja ruokalusikallisen kreikkalaista jugurttia. 

IMG_20180116_180233.jpg

17.05 Olen lähdössä tapaamaan indonesialaista au pairia, joten alan laittautua

17.45-18.15 Pörräilen vain huoneesta toiseen ja selaan puhelinta ennen kuin tulee aika lähteä juna-asemalle

IMG_20180115_180615.jpg

19.03 En ylläty, kun au pair soittaa olevansa puoli tuntia myöhässä

19.17 Saavun Coogee beachille, tunnen, että olen taas tulossa nälkäiseksi. Lasken, kuinka monta tuntia menee ennen kuin olen kotona ja päätän etsiä mapsista ruokakaupan ja käydä ostamassa banaanin ja pepsi maxia (ainainen pahe). 

IMG_20180115_194051.jpg

20.09 Olen kuluttanut aikaa kävelemällä rannalla, enkä yhtään yllättynyt, että au pair saapuu vasta nyt. Aikatauluista pitäminen on täällä vähän niin ja näin. Kotona olen esimerkiksi jo tottunut siihen, että kello yhdeksän aamulla tarkoittaa yleensä puoli kymmentä jne. 

20.15-21.54 Ollaan istuttu Coogeen paviliongilla puhumassa lähinnä au pair elämästä ja juotu molemmat yhdet lasilliset. Minä lähden bussiin. 

23.08 Olen selvinnyt bussi- ja junamatkasta ja saavun kotiin. Syön iltapalaksi kaksi kananmunaa, banaanin ja kaksi teelusikallista maapähkinävoita. Käyn pesemässä meikit ja hampaat ja suunnistan sänkyyn. 

23.28 Katselen yhden jakson How I Met Your Motheria ja laittelen viestiä Suomeen

23.56 Laitan herätyksen aamulle ja sammutan valot

Tällainen päivä oli eilen. Oli tavallista lyhyemmät työtunnit, mikä oli ihan mukava näin viikon alkuun. Harvemmin ehtii arkena suunnistaa kuntosalia kauemmaksi töiden jälkeen, ennen kuin pitää kiirehtiä nukkumaan, mutta eilen oli kiva, kun oli mahdollisuus muuhunkin. Mutta mitenpä sun maanantai meni? 

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Täällä mä oon, vieläkin sun

”Täällä mä oon, vieläkin sun”, näitä Reino Nordinin sanoja lainaamalla tuntuu aina hyvältä aloittaa, koska juuri niiltä tuntuu. Täällä ollaan 15 041 kilometrin päässä kotoa, mutta nyt pitkästä aikaa on alkanut tuntua  taas siltä, että olen täällä ihan omana itsenäni tekemässä omaa juttuani. 

IMG_20180101_000238.jpg

Reilun kuukauden päivät olen nyt asunut Sydneyssä ja opetellut uutta arkea. Arkea johon kuuluu kolme lasta, kaksi kissaa, viiden minuutin kävelymatka salille, tiskikone, oma paikka hammasharjalle vessassa ja kävelyitä joen rannassa. Kaikki aivan yhtä ihmeellisiä asioita kolmen kuukauden hostellielämän jälkeen. Ensimmäinen kuukausi au pairina vilahti ohi ihan huomaamatta, mutta nyt kaikki alkaa olla sen verran tasaista, että pystyy taas keskittymään muuhunkin kuin uuden opetteluun. 

Arki on sellaista kuin sen minusta kuuluukin olla: kiireistä. Päivät kuluu nopeasti, mutta niiden yksityiskohtiin aion palata vähän myöhemmin. En tiedä, mitä muuta oikein sanoisin kuin että tällä hetkellä tunnen olevani todella onnellinen. Aina on pieniä murheita, huonoja päiviä, kun sateenvarjo jää kotiin ja varpaat kastuu ja unettomia öitä, kun lapset näkee painajaisia ja kastelee vuoteen, mutta niistä huolimatta tai ehkä niiden ansiostakin viihdyn. Viihdyn, koska vapaalla voin mennä lähipuistoon ruskettumaan tai kaupungille kahvittelemaan. Samoja asioita voisi tietenkin tehdä myös Suomessa (ainakin kerran kesässä), mutta täällä on vaan jotenkin rennompi fiilis. Tunne on varmasti ihan vain minusta itsestä kiinni, mutta jotenkin täällä tuntuu siltä, että voin olla vapaammin. Ehkä se on vähän kliseisesti ilmaistu, mutta ehkä onnen selittäminen on aina vähän kliseistä. 

IMG_20180101_000606.jpg

IMG_20180110_225046.jpg

IMG_20171231_210052.jpg

Kuukauden tauon jälkeen tahdoin vain toivottaa kaikki välistä jääneet toivotukset iloiset joulun odotukset, hyvät joulut ja onnelliset uudet vuodet. Tänä vuonna en luvannut mitään, päätin, että jatkan vain samaan malliin, toivottavasti tekin olette voineet tehdä niin. 

-Sara

Suhteet Oma elämä Matkat