Puolivuotias

Ai kamala miltä toi sana kuulostaaki. Mutta kyllä, minun pieni vauvani on jo 6 kuukautta! Toinen samanlainen satsi ja pitäis olla täytekakkua pöydässä ja lahjapaperia lentelee ympäri kämppää, apua!

Käytiin tänään neuvolassa ihastuttamassa taas taidoilla ja söpöydellä, mittoja tuli tällä kertaa 7180gr, 67,9cm ja pipon osalta 44,2cm. Paino menee tasaisesti, pituus notkahti alaspäin ja päänympärys nousi käyrällä, muttei mitään vakavia määriä. Oikein sopivan kokonen poika mun mielestä <3

image.jpeg

Aamu aloitettiin ekaa kertaa kaurapuurolla, sekoitin siihen päärynää ja hyvin maistui. Keittelin ja soseutin ite myös seitipalasia ni saa vähän ite tehtyjä kasvis-”liha”-annoksiaki välillä. Valmisruuissa tuntuu muutenki olevan lähinnä lohta ni kokeillaan muitaki kaloja. Seuraavaksi meinaa ostaa varmaan naudan jauhelihaa ja kokkailla sitä. Lisäsin vielä kiinteiden määrän kolmesta neljään kertaan päivässä. Aamuisin rupean antamaan puuroa, puolenpäivän aikaan ja illalla hedelmä- tai marjasosetta ja päivällä kasvis-lihasosetta. Ja kokeiltiin NAN 2 -korvikettakin tänään, hyvin meni alas eikä puklannut sitä ylös, kuten oon kuullut että jotkut on tehny.

Näiden lisäksi otettiin käyttöön isommat tutit ja pullotutit, eli kauheesti muutoksia yhen päivän aikana!

image.jpeg

 

Aleksi pyörii napansa ympäri ku kompassi ja kovaa vauhtia, peruuttelee, kierii ympäri, nousee käsivarsien varaan, nostelee pyllyä ylös, tarttuu ja pitää hienosti tavaroita käsissä ja vaihtelee niitä, varaa koko jalkaterälle seisoessa, turvaheijasteet tulee melkein kokonaan (eli siis jos meinaa kaatua ni ottaa käsillä vastaan), komentaa ja juttelee kovaan ääneen, rakastaa pomppia hyppykiikussa, haluaa kovasti huomiota ja virikkeitä, tunnistaa oman nimensä, on hirveen kiinnostunut kaikesta ja syö kaikkea minkä saa käsiinsä, syö hyvin kiinteitä, osaa pikkusen istua itsekseen ja ties mitä… Aina neuvolassa tulee kehuja miten kehittynyt Aleksi on ikäisekseen, eli ylpeä saa olla <3

Nyt ruvetaan meneen nukkumaan, kiukkupylly-kohtaus iski taas…

Perhe Lapset

Äitienpäivä #1

Sunnuntaina oli äitienpäivä ja miäki sain juhlistaa sitä ensimmäistä kertaa. Tää pieni mies on tehny minut tosi onnelliseks siitä että saan olla äiti. Joo, jos meillä ei olis vielä lasta, voisin tehdä enemmän töitä ja tienata paremmin rahaa, voisin nukkua kunnolla, voisin käydä omilla menoillani miten lystäisin, voisin huolehtia vaan itestäni (ja Ossista). Tälläset asiat vaan ei kiinnosta minuu enää, ei ainakaan niin paljoa että niiden kaipuu veis voiton tän naperon kanssa olemisesta. Vaikka välillä palaaki käpy lähes taukoamattomaan märinään, en saa nukuttua 2-3h pidempiä pätkiä ja kaikki pitää suunnitella tosi tarkkaan, niin en silti vaihtais tästä melkein mitään. Okei olis kiva että Aleksi nukkuis pidempiä pätkiä eikä olis niin pottuuntunu koko aikaa, tosin sen uskon parantuvan kun pääsee vihdoin liikkeelle kunnolla, mutta mieluummin näin kun ei vauvaa ollenkaan.

Sinä pallopää olet mulle kaikkein tärkeintä tässä maailmankaikkeudessa ja vaikken ole täydellinen äiti, niin ainakin yritän olla hyvä <3image.jpeg

Mun aamu alko sillä että mulkoilin vähä Ossia jokusen tunnin ku heräilin yön ihan normaalisti pienen herran rääkäsyjen ansiosta ja isompi mies vaan kuorsasi vieressä. Kun se heräs, niin toivotettiin hyvää äitienpäivää ja ”laulatettii ” Aleksia. Sitten Ossi lähti Siwaan EIKUN leipomaan ite kakkua…

Sain aamupalan valmiina, pyynnöstä Ossin spesiaali-munakasta, teetä, jogurttia ja hienoa ”omatekemää” Daim-kakkua ja -suklaata <3image.jpeg

Ja sitten lahjan, Ossi (ja Aleksi) oli ostanu mulle aiiiiiiiivan ihanat Guessin tennarit! <3 Ne sopii täydellisesti yhteen mun Guessin laukun kanssa, jonka Ossi osti mulle toissavuonna synttärilahjaksi. Aaaaaahh, pakko uskoa että oon tehny jotain oikein äitinä olemisessa.

image.jpeg

Käytiin yhdessä vaunulenkillä, Ossi työnsi vaunuja ja miä sain kerranki huitoa keppien kanssa. Vähän vaihtelua ja käsillekki liikettä. 

Sitten laittauduttiin ihmisen näköisiksi ja lähdettiin syömään. Ei oltu ihan varmoja että jäädäänkö äitienpäiväksi Härmään, kun oltiin siellä muutama päivä aiemmin, mutta todettiin että kivempi olla ihan vain oman perheen kesken eka äitienpäivä. Tästä syystä ei siis oltu tehty mitään pöytävarausta, mutta mahduttiin juuri sopivasti Plevnan ravintolaan Finlaysonille. Oltiin oltu siellä jokunen vuosi sitten Ossin kaverin synttäreillä, muttei syöty mitään kunnon ruokaa silloin eli tavallaan tää oli eka kunnon kerta siellä syömässä. Otettiin molemmat tää äitienpäivämenu kokonaisuudessaan, mulle kanaversio ja Ossille nautaa pääruoaksi. Tykättiin kyllä tosi paljon, Ossiki tuli täyteen ruuasta ja se on harvinaista ”paremmissa” ravintoloissa. Perus Dinerissa nyt tulee aina läskiähky…

image.jpeg

Ossi ja Aleksi oli samiksia mätsäävissä krakoissaan ja kauluspaidoissaan, mun sydän pakahtuu näistä kahesta <3image.jpeg

Mamma ja sen vauva <3image.jpeg

image.jpeg

 

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus