Menetin kävelykyvyn ja kroppani muuttui. Silti rakastan olla minä.

Älä liiku siksi, että vihaat kroppaasi, vaan siksi, että rakastat itseäsi. Näin eilen tämän tekstin Instagramissa ja jäin miettimään tätä ärsyttävän ihanaa motivaatiolausetta.

Olin 18-vuotias kun kroppani koki suuren muutoksen. Menetin onnettomuudessa kävelykykyni, ja tämän myötä moni asia minussa itsessä muuttui. Isoin näkyvä ulkoinen muutos tapahtui jaloissa. Niissä ei ollut enää lihaksia lainkaan. Lisäksi sain selkääni, vatsaani ja kylkiini suuria leikkausarpia. Ulkonäkömuutokset olivat kuitenkin vain pieni osa isoa muutosta. Piti opetella toimimaan kaikissa arkisissa asioissa aivan uudella tavalla uuden erilaisen kropan (ja pyörätuolin) kanssa.

Vaikka muutokset olivat suuria, en missään vaiheessa vihannut kroppaani. Kaikki tuntui aluksi oudolta ja usein vaikealtakin, mutta otin sen haasteena. Päätin olla onnellinen siitä kropasta mitä mulla oli jäljellä, ja paljonhan sitä tosiaan olikin jäljellä. Enhän ollut menettänyt kuin kyvyn kävellä. Tiesin, että hyvällä kuntoutuksella, omalla treenillä ja terveellisillä elämäntavoilla pystyn saamaan niin hyvän toimitakyvyn kuin vammani kanssa on mahdollista.

Tässä vuosien varrella olen kokenut muutoksia ja vastoinkäymisiä kroppani kanssa. Välillä olen meinannut unohtaa rakastaa sitä. Lähinnä aivovamman tuomien rajoitteiden vuoksi, mutta myös muutokset vaatekoossa on tuoneet haasteensa. Olen tässä vuosien varrella kokenut myös suuria onnistumisia oman itseni ja kroppani kanssa. Se, että olen jaksanut käydä fysioterapiassa, kuntosalilla ja lenkillä on kaikki lähtöisin siitä, että haluan huolehtia itsestäni. Haluan, että on hyvä olla minä. Ja se, että olen pitänyt huolta kropastani, auttaa myös pitämään mieleni kunnossa. Kun mun on hyvä olla, pystyn olemaan parempi myös muille ja tekemään asioita jotka on itselleni tärkeitä.

Kaikki kamppailemme erilaisten ongelmien kanssa. Siksi haluankin omalla esimerkillä kannustaa kaikkia omista lähtökohdistaan liikkumaan juuri itselle sopivalla tavalla. Pitämään huolta itsestä.

Mitkä asiat kannustavat sua pitämään itsestäsi huolta? Mikä saa sut liikkeelle? Mieti. Kirjoita ylös. Lähde liikkeelle, koska rakastat itseäsi.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Tuolikeihäänheitto ja luokittelu. Mitä ihmettä?

Pari vuotta sitten mietin, että haluan jonkin liikunnallisen harrastuksen kuntosalin lisäksi. Kriteerit olivat selvät. Ei joukkuelajia, haluan harjoitella ilman isoa joukkoa ihmisiä ihan vain itseäni varten. Jotain, jossa voin asettaa tavoitteita, ja ehkä jopa kilpailla. Yleisurheilu tuntui kiinnostavalta. Ei auttanut kuin päättää laji, jota kokeilisin ensimmäiseksi. Mieheni kanssa mietimme ja tulimme siihen tulokseen, että keihäänheitto on se josta  aloitan. Googlettelin mistä voisin saada apua parayleisurheilun kokeilemiseen Jyväskylässä. Löysin nykyisen valmentajani ja sain lainaan SOLIAsta* heittotuolin. Jo ensimmäisen kokeilun jälkeen ihastuin lajiin.

Nyt parin vuoden jälkeen keihäänheitto tuntuu vieläkin juuri mulle oikealta lajivalinnalta. Toki lisäksi rinnalle on tullut kuulantyöntö. Ja harrastaminen on muuttunut jo lyhyessä ajassa lähemmäksi ammattimaista urheilua. Olen ollut vuoden mukana paralympianuorten joukkueessa ja ensimmäinen isompi sponsorikin on tullut mukaan tässä matkan varrella.

Mitä tarvitsen, jotta voin harjoitella keihäänheittoa?

1. heittotuolin – Enää mun käyttämä tuoli ei ole SOLIAsta*, vaan sain lainaan Suomen tämän hetken kovimman tuolikeihäänheittäjän Marjaana Heikkisen vanhan tuolin. Olemme Marjaanan kanssa senttiä vaille saman pituiset, joten tuoli oli mitoiltaan mulle valmiiksi jo täysin sopiva. Heittotuolit eivät ole kaikilla täysin samanlaiset, vaan ne räätälöidään omiin tarpeisiin sopiviksi. Kaikki eivät esimerkiksi tarvitse monia remmejä, selkänojaa tai vetokahvaa kuten mä tarvitsen. Toki tuolin mittoihin, kahvaan ja selkänojaan on säännöt, millaiset ne saa ja ei saa olla. Kaikilla ei kuitenkaan tarvitse olla tätä kaikkea. Heittotuoli on muuten juuri se, missä tuolikeihäänheitto eroaa pystykeihäänheitosta.

2. keihäitä – On mulla yksi lahjaksi saatu omakin, mutta sisätreeneissä käytän aina harjoituspaikan keihäitä.

3. palloja – Olen pikkuhiljaa hankkinut omia eri painoisia palloja, joita voi käyttää monipuolisesti erilaisissa treeneissä. Usein käytän kuitenkin harjoituspaikalta löytyviä palloja.

4. valmentajan – Heittotuolin jälkeen se tärkein. Joku varmaan sanoisi, että se tärkein. Mutta ilman heittotuolia koko homma olisi mahdoton, ilman valmentaa vaikeaa.

Listaan voisin vielä lisätä paralympianuorten leiritykset, hyvän kuntosalin ja oman motivaation treenaamiseen.

Mitä mä tarvitsen näiden lisäksi, jotta voin kisata tuolikeihäänheitossa? Luokittelun.

Eli tässäpä lyhyt oppimäärä parayleisurheilun luokittelusta. Luulen, ettei tämä aihe varsinkaan ole kovin monelle ihan tuttu. Lähdetään liikkeelle siitä, että mun luokka on F55.

Ensinnäkin F (field) tarkoittaa kenttälajia. Toinen vaihtoehto olisi T (track), ja se tarkoittaisi ratalajia.

Seuraavaksi tulevat numerot. Mulla on siis 55. Ensimmäinen 5 tarkoittaa pyörätuoliluokkaa**. Toinen numero 5 kertoo vamman vaikeuden. Mitä pienempi luku on, sitä vaikeampi vamma on. Esimerkiksi mä olen F54 ja F55 rajoilla. Erona näissä kahdessa on se, että 54ssa ei toimi vatsalihakset ja 55ssa toimii. Mulla toimii ihan ylimmät, joten olen juuri ja juuri 55.

Siinä selvennys hyvin tiivistetysti liikuntavammaisten luokista oman luokkani kautta. Liikuntavamma luokkien lisäksi on näkövammaisten-, kehitysvammaisten- ja elinsiirtourheilijoiden luokat. Luokittelun tavoitteena on siis se, että jokainen luokka koostuu urheilijoista joilla on vamma, joka aiheuttaa lähes saman verran rajoitteita aktiivisuudessa. Ilman luokittelua saattaisin kilpailla keihäskisassa sellaista henkilöä vastaan joka voi kävellä tuen kanssa joitakin metrejä. Eli rajoitteet olisivat aika erilaiset. Mä en pysty liikuttamaan tai hyödyntämään lihaksia lainkaan navasta alaspäin ja tämä toinen saattaisi pystyä liikuttamaan varpaitaankin. Eli voima heittoon tulisi koko kropasta toisin kuin mulla. Onneksi on siis luokittelu!

*soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta https://www.vammaisurheilu.fi/palvelut/solia 

**luokat F51-57 (kenttälaji) ja T51-54 (ratalaji) on pyörätuoliluokkia. Kaikki urheilijat kilpailevat istuma-asennossa monista eri syistä johtuen. Lue lisää luokittelusta ja luokista https://www.paralympia.fi/etusivu/luokittelu-2/luokittelu/yleisurheilu/

Kerron varmasti jossain vaiheessa lisää omista treeneistä, kisoista, sponsoreiden tarpeesta ja paraurheilusta yleensäkin. Tässä kuitenkin tiivis aloituspaketti tästä mulle rakkaasta lajista. Kysy rohkeasti kommenteissa jos jokin jäi mietityttämään!

Hyvinvointi Liikunta Terveys