Chapter 1

Teinkö sittenkin elämäni virheen?

 

Ennen Tinderin keksimistä tapasin erään miehen eräällä sivustolla 2000- luvun loppuvaiheilla.  Olin silloin parikymppinen, hän oli pari vuotta minua vanhempi. Aluksi hän vaikutti erittäin mukavalta, halusin tutustua häneen rauhassa jotta voin katsoa puuttuuko häneltä muutama mutteri. Sain häneltä hyvin pian kuvankin ja ajattelin että onpas söpö vaikka ei ihan tyyliseni ollutkaan. Hetki vielä siinä vaihdeltiin viestejä ennen kun tavattiin.

No se päivä tuli kun tapasimme. Olimme sopineet tapaavamme ostoskeskuksessa. Heti kun tapasimme ensiajatukseni olivat voi helvetti. Kundi oli järkyttävässä darrassa, silmät ihan punaiset ja verestävät. En muista kuinka kauan treffit kestivätkään loppujen lopuksi. Treffien loputtua lähdimme kohti kotia, hän halusi saattaa minut junalle. Sitten lopuksi kun erosin hänestä hän kysyi että saako hän antaa minulle pusun?

En kehdannut kieltäytyäkkään joten hän antoi minulle pusun. Muistan vain sen että se pusu oli järkyttävän litimärkä. Tuntui että olen jossain valtameressä tukehtumaisillani. No sitten pääsin liukenemaan junalle ja pääsin kotiini. Tietenkin hän laittoi samana päivänä viestiä, että oli erittäin kiinnostunut minusta. Minä en niinkään ja kerroinkin hänelle että ehkei ole hyvä idea enää tavata.

Meni vuosia ja aina silloin tällöin tämä tyyppi oli mielessäni että mitä jos teinkin virheen kun en tavannut häntä uudelleen? Olinko liian pinnallinen? Olinko liian tuomitseva?

Puhuin siitä hyville ystävilleni aina silloin tällöin (kaveri kyllä sanoi et anna olla :D) . Lopulta etsin hänet facebookista ja laitoin viestiä. Viestiteltiin pari päivää ja lopulta tapasimme vuosien jälkeen taas keskustassa. Puhuin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa ja kun näin hänen tulevan minua kohti sanoin ystävälleni että voi paska, voinko ottaa jalat alleni ja juosta pois NYT?

No sitä en voinut enää tehdä koska hän oli jo nähnyt minut. Hän oli vanhentunut hirveästi (alkoholi näytti maistuvan) mutta se että hän haisi pahalle oli ensimmäinen turn off ja ne kaikki jutut. Oh my gosh, laskin minuutteja että voin liueta paikalta. Se ei sitten ollutkaan niin helppo juttu.. Mies ei tajunnut ollenkaan miksen halunnut enää syömisen jälkeen juoda kahvia tai teetä. Tällä kertaa sovimme että uusintatreffejä ei enää koskaan tule.

Mitä opin tai mitä opimme?

Luota intuiitiosi heti äläkä mieti että mitä jos?

 

Kommentit (2)
  1. Haha, kuulostaa niin tutulta 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *