Tavoitteeni vuodelle 2020

Tavoitteet ja suunnitelmat vuodelle 2020

Seuraava vuosi ei muuta elämäämme kovinkaan suuresti. Suurimmat muutokset ovat muuttomme omaan kotiin ja mikäli pääsen opiskelemaan, uusi arki yliopistolla loppuvuodesta. Mahdolliset suuremmat muuttujat ovat siis suotuisia suuremmalle projektille elämäni parissa.

Samana päivänä vuoden päästä toivon, että olen päässyt omia tavoitteitani lähemmäs suurin harppauksin, voin hyvin henkisesti, kuntoni on kohentunut reilusti, arjesta on tullut sujuva jokaisella osa-alueella, olen säästänyt tavoittelemani summan ja mikäli elämä tuo haasteita eteen, olen selviytynyt niistä pää kylmänä kunnialla.

Mutta nyt tarkemmin tavoitteisiin!

Stressi ja hyvinvointi

Mulla on paha tapa ylianalysoida ja stressata asioita. Useimmiten myös niitä asioita, jotka eivät ole itsestäni riippuvaisia. Ajattelen lähestulkoot heti kaikista pahinta mahdollista lopputulosta ja kohtelen monia juttuja kuin ne olisivat elämäni loppu, vaikka se olisi ihan pikkujuttu. Pientä draamakuningattaren vikaa, siis!

Stressiä ja henkistä pahoinvointia edesauttaa myös ajoittainen itsekriittisyys tietyillä eläman osa-alueilla. Koen alemmuudentunnetta monista asioista, kuten treenistä tai opiskelusta, vaikka tiedän, että taidot ja tieto on vain itsestä kiinni.

Haluan oppia tunnistamaan stressin laukaisijat ja sen oireet, ja ottaa niistä kiinni ajoissa, jotta voisin katkaista stressikierteen. Olen kehittynyt tällä osa-alueella jo jonkin verran mm. lukemalla tietokirjallisuutta aiheesta ja tekemällä kirjojen harjoituksia oppiakseni enemmän itsestäni. Myös lempeällä itsepuheella on ollut positiivinen vaikutus stressin lieventäjänä ja itsekritiikin tukahduttajana.

Seuraavana vuonna aion lukea lisää kirjallisuutta, sekä oppia itsestäni ja stressireaktioistani, jotta voisin vaikuttaa ennaltaehkäisyyn paremmin esim. järjestelemällä arkeani uudelleen tai oppimalla keinoja stressin oireiden lievittämiseen.

Parempi minäkuva

Vaikka koen olevani melko itsevarma ja huoleton tyyppi, minäkuvani kaipaisi muutosta positiivisempaan suuntaan.

Suurin ongelmani on vahva miellyttämisenhalu, jonka takia mun on esim. vaikeaa sanoa ei. Suostun tekemään asioita muiden puolesta, joustan, vaikka en jaksaisi ja työpaikalla suostun tekemään lähes mitä vaan, jotta olisin pidetty työntekijä.

Toinen asia, joka harmittaa jonkun verran, on muiden mielipiteiden liiallinen arvostaminen. Pohdin liian usein, mitä muut miettivät musta ja miten voisin olla pidetympi ihminen. Haluaisin oppia olemaan itsenäisempi, arvostaa itseäni enemmän ja vahvistaa sisäistä minäkuvaani niin, etten ajattelisi muiden mielipidettä itsestäni niin paljon.

En ole vielä varma miten pureudun tähän pulmaan tehokkaimmin, mutta olen pikkuhiljaa ruvennut katselemaan filosofisia oppeja minäkuvasta ja itsestä, oppinut stoisismista ja soveltanut näitä tietoja ollakseni rauhallisempi ja pohtivampi tilanteestani. Se on jeesannut jonkun verran, katsotaan miten toimin jatkossa!

Liikunta ja ravinto

Niputan nämä molemmat kahdeksi siitä huolimatta, että ne ovat erillisiä pulmia itselleni, koska ne ovat niin kytköksissä toisiinsa.

Aloitetaan vaikkapa ravinnosta. Haluaisin syödä hyvin, raviten kehoani ja mieltäni, ilman ”turhaa höttöä”. Eli elää jotain ravitsemustieteilijän unelmaelämää… Todellisuudessa se ”ylimääräinen höttö” maistuu vähän liikaa ;) En onneksi enää lääkitse itseäni ruoalla, siitä tavasta on päästy eroon aikoja sitten, mutta laiskuuttani ja turhautumistani turvaudun edelleen nopeaan vaihtoehtoon, eli pikaruokaan.

Lisäksi mikäli herkkuja on saatavilla, herkuttelu menee ajoittain vähän yli. En ahmi, mutta kyllä kulutukseeni nähden menee ajoittain vähän enemmän kuin pitäisi. Onneksi treeni tasapainottaa tätä yhtälöä sen verran, ettei kiloja kerry ainakaan enempää.

Treenaan tällä hetkellä n. 2-4 kertaa viikossa, riippuen yllätyksistä ja menoista ystävieni kesken. Yritän käydä salilla riittävän usein, edes kaksi kertaa viikossa ja lisäksi huollan kehoani venyttelemällä ja joogaamalla. Haluaisin oikeasti päästä haaveisiin kiinni treenaamalla 4-5 kertaa viikossa ja syömällä riittävän hyvin, jotta lihasmassa kasvaa ja rasvaa saisi painoon nähden pois(n. 10kg).

Tuo treenikysymys hoituisi sillä, että salilla käymisestä tekisi rutiinin. Se on tällä hetkellä salin kanssa suurin ongelma. Salille lähtö jää herkästi, jos on pikkuisenkin parempaa tekemistä, koska rutiinia ei ole vielä muodostunut. Harvemmin pulma on siinä, että salilla olisi kurjaa tai ei vaan jaksaisi. Aion taklata liikuntaongelman soveltamalla kahden päivän sääntöä: salipäivien välissä voi olla korkeintaan kaksi lepopäivää, jos salille menemiselle ei ole terveydellistä tai muuten järkevää estettä.

Mikäli liikuntapuoli pysyy sunnitelluissa määrissä, kulutuksen kannalta ei ole suurta ongelmaa. Voin siis keskittyä valikoimaan terveellisiä raaka-aineita, turvata riittävän proteiinin saannin ja pienentää hieman annoskokoa. En aio ottaa, painonpudotuksesta sen koommin stressiä, se ei ole prioriteettina ja tulee kyllä omalla ”painollaan”mukana, mikäli treeni ja ruokavaliotavoitteista pidetään kiinni.

Suurin haaste on taata, että kotona olisi aina jotain nopeaa valmistettavaa, jotta houkutus noutoruokaan tai ravintolassa syömiseen olisi mahdollisimman pieni. Tähän aion panostaa pitämällä muistissa valmista ruokalistaa ja preppaamalla mahdollisimman paljon aterioita ennalta, sekä keksiä jotain pientä nopeaa syötävää kotiin.

Konkreettinen tavoite näin aluksi voisi olla kahden päivän sääntö treeniin ja max. 2 ravintolakäyntiä tai noutoruokaa per kk.

Opiskelu

Opiskelutavoitteeni ovat sikäli selkeät, että kaikelle on oma deadlinensä. Pääsykokeet kutsuvat keväällä ja opiskelu on jo hyvällä malilla. Mulla on selkeä ja aikataulutettu opiskelusuunnitelma, tarvittavat materiaalit ja lisäksi tarvittaisiin vain tahto, sekä rutiini.

Rutiini on jo hyvällä mallilla, opiskeltua tulee lähes päivittäin edes pikkuinen satsi. Kaipaisin opiskeluun ehkä enemmän erilaista sisältöä: vähemmän lukemista ja enemmän tiedon soveltamista.

Seuraavan vuoden alun tavoitteena opiskelun osalta voisikin olla löytää uusia tapoja opiskella, soveltaa tietoa erilaisten kokeiden avulla ja pyrkiä sisäistämään tietoa paremmin laajoina kokonaisuuksina pikkutarkan tiedon lisäksi. Työ palkitaan sitten toivon mukaan opiskelupaikalla, johon voi soveltaa uusia oppimistapoja entisestään.

Raha

Nyt päästäänkin asiaan, jossa haluaisin kehittyä kenties kaikista eniten. Olen tajuttoman huono rahankäyttäjä. En nyt ehkä tajuttoman huono, mutta käytän ehdottomasti liikaa rahaa ”turhaan paskaan” näin Julia Thurénin sanoin. Mulla on kallis maku, joka ulottuu ihan kaikkeen ja arvostan nättejä pikku asioita aivan liikaa. Pidän kauniista vaatteista, asusteista ja kaikenmaailman tilpehööristä. Ruokamakuni on kalliihko ja syömiseenkin menee aivan liikaa rahaa.

Laskeskelin, että voisin säästää jopa puolet palkastani, jos en käyttäisi rahaa kuin välttämättömiin asioihin. Ja nyt kun koko puskurimme on laitettu tulevaan asuntoon, olisi aika kerryttää uusi pikimmiten.

Ajattelin lähestyä pulmaa kolmesta eri suunnasta: 1. pureutua materialismin ihannointiini ja syihin, miksi arvostan tavaroita niin paljon. 2. minimalisoimalla tavaramäärääni ja opetella pärjäämään vähemmällä. 3. pitämällä tarkkaa kirjaa kaikesta rahanmenostani.

Uskon, että purkamalla syyni tavaroiden ihannointiin pääsen eroon tavaran arvostamisesta ja oppisin elämään ilman tavaroiden tuomaa mielihyvää. Pienempi tavaramäärä ja siihen tottuminen saisi toisaalta tolkkua kulutukseen ja samalla selvittäisin todelliset tarpeeni. Ja viimeisenä pitämällä tarkkaa kirjaa menoistani, osaisin varautua tulevaan, nähdä potentiaalisen säästösumman ja seurata samalla mihin käytän rahaa kaikista eniten, jotta voin karsia turhista menoista.

Huonot tavat

Viimeisenä määrittelemättömänä kategoriana ovat sekalainen sortti kaikkea pientä turhaa, josta olisi kiva päästä eroon, mutta ne joko eivät ole prioriteettilistalla korkealla tai ovat tavallaan osa muita tavoitteitani.

Se pahimpaan mahdolliseen hyppääminen olisi varmaankin ekana listalla. Haluan todella opetella seuraavana vuonna antamaan asioiden rullata eteenpäin omalla painollaan, varsinkin jos ne ovat juttuja joihin en voi vaikuttaa. Jälikäteen ajateltuna, kaikki ”stressikohteeni” ovat menneet lopulta tosi hyvin ja olisin säästänyt niin paljon hermoja, jos olisin vain rauhoittunut ja odottanut asioiden selviämistä ajallaan.

Toinen ärsyttävä tapani on norkoilu, josta olen päässyt aika hyvin eroon, mutta viikonloppuisin saatan edelleen tehdä ”en mitään” tuntikausia, jos ei huvita tehdä mitään järkevää. Eli selailla pinterestiä tai somea jatkuvasti, keksiä jonkun turhan projektin tai mennä muutenvaan kiertelemään vaikka kirpputorille. Pienenä valitavoitteena on ehdottomasti turhan selailun ja norkoilun vähentäminen ja korvaaminen esim. lukemalla tai piirtämällä. Aion toteuttaa tämän laittamalla enemmän vaihtoehtoista tekemistä näytille ja pitämällä säännöllisiä somepaastoja.

Näistä kaikista ylläolevista vielä enemmän jatkossa.

Hyvää joulun aikaa ja parempaa vuotta 2020 kaikille tasapuolisesti!