Miksi on helpompaa jäädä sohvalle selaamaan kännykkää, kuin siivota koti? Koska toisesta saa oitis kiinni nautinnon tunteesta.

Oletko juuri niitä tyyppejä, jotka avaavat instagramin ihan hetkeksi ennen kuin täytyy oikeasti alkaa töihin, mutta kasuaalisesti kuluttavat selaten seuraavat kolme tuntia? Otatko mieluummin päiväunet, kuin siivoat huushollin? Painavatko dedikset jatkuvasti päälle ja työtaakka stressaa? Tai etkö muuten vaan löydä aikaa, intoa tai motivaatiota osallistua myös vähemmän mukaviin hommiin ja vatvot niitä loputtomiin?

Oli ongelmasi laiskottelun kanssa millainen tahansa, tämä teksti on sinulle.

Itselläni oli vakava ongelma prokrastinaation kanssa vuosi takaperin. Saatoin viettää päiviä liimattuna kännykkään, selaten milloin mitäkin. Laiminlöin kaikki tavoitteeni, mukaanlukien liikunnan, unen, opiskelun, jopa parisuhteeni.

Soveltamalla erilaista netistä löytyvää tietoa, kuten kirjallisuutta, tutkimuksia, sekä muiden kokemuksia, pääsin jotakuinkin eroon turhasta laiskottelusta(joskus se on tarpeen!). Ja vaikka välillä tuleekin selailtua ja viivytettyä työn aloittamista, voin rehellisesti sanoa olevani paljon paremmassa tilassa kuin vuosi sitten, eikä tärkeiden asioiden tekeminen ole enää vaikeaa tai pakkopullaa. Mutta jaarittelu riittäkööt, mennään asiaan!

Ole rehellinen itsellesi – Olet luultavasti syypää tekemättömyyteesi

Ihan ensimmäisenä kannattaa tunnustaa oma ongelmansa tekemättömyyden kanssa ja ymmärtää, että se on hyvin harvoin kiinni mistään ulkoisesta tekijästä.

Jos on aikaa selata luuria, päivitellä somea tai keksiä muuta virikettä, on takuulla myös aikaa siivota, opiskella tai ylläpitää itselle tärkeitä ihmissuhteita.

Jos on tahtoa tehdä mukavia asioita, kuten piirrellä, neuloa, kerätä kollaasia, katsoa lempisarjaansa tai lueskella blogeja, on varmasti myös tahtoa tehdä niitä vähemmän mukavia asioita, jotka miellyttävät vasta lopputuloksellaan.

Jos on motivaatiota olla tekemättä, on myös motivaatiota tehdä.

Ja jos nämä luettuasi ajattelet, että siinäpä on vedetty mutkat suoriksi, eivätkä nuo koske ainakaan itseäni, hyvä! Aletaan olla lähempänä totuutta kuin luuletkaan. Kuten sanoin, ensimmäinen askel on aina tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoutensa.

Mitä tekemättömyyden ja laiskottelun taustalla voi olla?

Eli miksi me teemme järjenvastaisesti, vaikka haluaisimme oikeasti olla tehokkaita ja saada asioita aikaiseksi. Syitä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta yleisimpiä tutkimuksissa  ja ihmisten kokemusten perusteella selvinneitä syitä ovat epäonnistumisen pelko, perfektionismi, suunnittelemattomuus ja jaksamisen puute(henkinen tai fyysinen hyvinvointi).

Epäonnistumisen pelko: Miksi aloittaa, kun en osaa/epäonnistun/en pärjää asiassa X kuitenkaan!

Perfektionismi: Miksi edes aloittaa kun tästä ei kuitenkaan tule mitään hyvää/yhtä hyvää kuin X/sitä mitä multa odotetaan/tarpeeksi hyvää!

Suunnitelemattomuus: Tavoitteeni on olla paremmassa kunnossa ensi vuonna!  vs. Panostan seuraavana vuonna hyvinvointiini syömällä terveellisemmin, korvaamalla suurimman osan juomista vedellä, nukkumalla 8h yössä ja liikkumalla vähintään 2h viikoittain.

Jaksamisen puute: En pysty juuri nyt keskittyä muuhun kuin perustarpeisiini.

Vinkkini laiskottelun ja tekemättömyyden nujertamiseksi

Aloittamisen vaikeus & suunnitelmallisuuden puute

Ei varmaan tule yllätyksenä, että ensimmäisenä olisi suotavaa hoitaa elämän perusasiat kuntoon: riittävä unensaanti, liikunta, nesteytys, sekä ruokavalion monipuolisuus vaikuttavat meihin jokaiseen motivaatiosta ja innosta huolimatta. Kaikki edeltävät ruokkivat vireystasoa ja terveyttä. Virkeänä ja terveenä on taas helpompaa tehdä ei niin mielekkäitä päätöksiä, kuten ruveta siivoamaan tai opiskelemaan heti norkoilun sijasta.

Olet varmaankin myös kuullut vanhan sanonnan ”Aloittaminen on aina vaikeinta”, ja päälle maailmankuulun sloganin, sekä brändin ”Just do it”. Molemmat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeassa, mutta kynnys aloittaa tai vaan tehdä se voi usein olla suuri.

Helpottaaksesi koetun vaikean asian suorittamista voit madaltaa kynnystä aloittaa(esim. laittamalla työt/oppikirjat esille) tai korottaa kynnystä laiskotella(esim. poistamalla somet luurista, piilottamalla viihdykkeet suljettuun tilaan, sulkemalla kaikki elektroniset laitteet).

Jos vaaditut työvälineet ovat kaapissa piilossa, mutta viihdyke on suoraan käsien ulottuvilla, kumman luulet valitsevasi?

Jos urakka on isompi, esim. gradu, suuri työprojekti, tavoitteellinen liikunta tai mikä tahansa muu asia, joka vaatii keskittymistä ja paljon aikaa valmistuakseen, on hyvä suunnitella tekemistään niin tarkasti kuin mahdollista. Urakan pilkkominen osiin, aikarajojen asettaminen ja pienet välietapit eivät pelkästään ohjaa tekemään työtä tarvituissa aikarajoissa, vaan palkitsevat myös psykologisesti jo tehdystä työstä, kun saat merkata välietapit suoritetuiksi. Välietapeille voi myös järkätä pieniä palkintoja suorituksesta, jos kokee ne tarpeellisiksi.

Sinnikkyys vakiinnuttaa hyvät tavat

Toistuvasta tapahtumasta tulee tapa n. 10-30 päivässä. Jos teet samaa asiaa toistuvasti kuukauden päivät, se tuntuu taatusti 30. päivänä rutkasti helpommalta kuin ensimmäisenä päivänä. Sen yhden kuukauden aikana tulisi riittää tahdonvoimaa ja sinnikkyyttä toistaa asiaa riittävästi tavan muodostamiseksi. Tahdonvoima on kuitenkin rajallista, siksi avainasemassa on valita tavan muodostaminen ja suoritus järkevästi.

Älä hyppää oitis suorittamaan kymmentä eri kuukausihaastetta. Mahdollisuus epäonnistua on suurempi, mitä vaikeampi tapa on kyseessä ja mitä enemmän suorituksia haalit kerralla. On vaikeampaa kuntoilla kuntosalilla 90 minuuttia joka päivä, kuin lukea yksi sivu kirjasta päivittäin.

Aloita mieluummin matalimmasta kynnyksestä haluamasi tapaan liittyen. Jos tavoitteenasi on esim. muodostaa tapa liikunnasta, aseta tavoitteeksi aloittaa liikkuminen. Esim. ”Menen kuntosalille/harrastukseen/lenkille/kotijumppaan”, keskiössä on silloin meneminen, eikä itse suoritus. Samoin jos tavoitteenasi on työskennellä/lukea/opiskella päivittäin. Ota tavaksi esim. lukea yksi sivu kirjasta/tehdä yksi tehtävä/tehdä pieni osa työstä päivittäin. Näin kynnys aloittaa pysyy matalana ja voit keskittyä jatkamaan mitä ikinä aloititkaan.

Metodi toimii, koska tavan vakiinnuttamisesta on tehty niin helppoa, että se ei vaadi hirveästi edes huonompina päivinä, jolloin jaksamista ei välttämättä riittäisi esim. tunnin suoritukseen. Näin tavan muodostaminen ei katkea edes silloin, kun aikaa tai jaksamista ei ole. Tärkeintä on madaltaa kynnys niin, että tavan muodostaminen onnistuu myös täysin jaksamattomana päivänä.

Häiriöt ja hyvä työympäristö

Viimeisenä kannattaa puhdistaa mieli ja työtila häiriöistä, jos keskittyminen herpaantuu herkästi.

Puhelin on hyvä olla piilossa katseelta tekemisen aikana, jos askare vaatii keskittymistä. Ympäristöstään voi myös poistaa kaiken muun häiriön, kuten erilaiset tavarat jotka saattavat katkaista jatuksen(esim. jos vieressä nyhjöttää kiinnostava pokkari seuraavaa lukukertaa varten).

Piditpä hiljaisesta tai meluisasta ympäristöstä, ohjaudu sellaiseen tilaan, jossa on mukavinta työskennellä.

Kuinka sovellan oppeja opiskelussani

Kerron esimerkin liittyen opiskeluuni, sillä se oli perfektionismin takia eniten kärsivä osa-alue elämässäni. Lykkäsin opiskelun aloittamista ja tekemistä niin pitkälle kuin mahdollista, koska pelkäsin suoriutuvani huonommin kuin toivon tai etten oppinut mielestäni riittävän nopeasti.

1. Varmistin ensin, että nukun riittävästi, saan liikuntaa ja huolehdin ruokailusta sen verran, etteivät verensokerit laske liian alhaisiksi, eikä nälkä vaikuta mielialaani.
2. Tein tarkan suunnitelman jossa määrittelin missä ajassa mikäkin osa opiskelusta tulee olla tehtynä, miten ja missä järjestyksessä opiskelen ja minä päivämäärinä suoritan harjoituskokeet.
3. Asetin päivittäistavoitteeksi 5min opiskelua haluamallani tavalla: lukeminen/muistiinpanojen otto tai tiivistäminen/kysymyskorttien teko/tehtävien teko.
4. Opiskeluni aikana piilotan puhelimeni ja kuuntelen rentoa musiikkia ilman lyriikoita keskittyäkseni tekemiseen.
5. Pidän riittävästi lyhyitä taukoja opiskelun välissä, jotta keskittymiseni pysyy aktiivisena, enkä vain lue tai kirjoita tekstiä ja unohda sen heti. Esim. 55min työtä, 5 min tauko.

Nykyisin mun ei tarvitse erikseen pinnistellä aloittaakseni opiskelua, koska se tulee jo niin selkärangasta. Tavan muodostamiseen meni n. kuukausi ja opiskelu sujuu hyvällä jatkumolla pitkin päivää töideni ympärillä.

Välietapit ja tarkka suunnitelma auttaa palkitsemisessa ja tahdin pitämisessä riittävän ripeänä, jotta mitään ei jää opiskelematta.

Toivottavasti vinkeistä on hyötyä! Niitä voi soveltaa melkeinpä mihin tahansa, joka vaatii keskittymistä, tavan muodostamista ja epämukavuusalueelle menemistä 🙂

Jäikö jotain tärkeää mainitsematta? Minkälaisia kokemuksia teillä on prokrastinaatiosta ja sen selättämisestä? Aiotko kokeilla yllä mainittuja juttuja omassa elämässäsi?

Miksi ryhdyn ostolakkoon?

Voisin heittää ekologisuus- ja eettisyyskortin, maapallon pelastamisen ja mielen vapauttamisen materialismista, jotka tietenkin ovat myös tärkeysjärjestyksessä, mutta kaikista eniten houkuttelee säästetty raha. Laskeskelin, että voisin säästää kuukausittain ylimääräiset pari- kolmisensataa eukkaa, jos en ostaisi mitään tarpeetonta. Se on vuodessa kaiken muun lisäksi jo aikamoinen potti. Tietenkin myös heikkouteni kaiken kivan sälän ja uutuustuotteiden edessä lyö lisää bensaa liekkeihin, kaipa näistäkin voisi päästä eroon paastolla, eikö?

Ongelmani materialismin kanssa ja taktiikka sen nujertamiseksi

Ongelmani materialismin kanssa juontaa juurensa pitkälle lapsuuteeni. Kasvoin keskiluokkaisessa perheessä, enkä varsinaisesti ollut koskaan vailla mitään, mutta mitään ylimääräistäkään en koskaan saanut. Ne harvat ylimääräiset, tarpeelliset ostokset jotka sainkin, piti perustella ja ansaita hampaat irvessä kotitöillä ja eri askareilla liki vuoden ajan(tietokonettani ansaitsin päälle kaksi vuotta). Tämä on varmasti hyvä taktiikka oikein toteutettuna, mutta taloudessamme se tuntui enemmänkin kiristykseltä. Siihen päälle vielä se, että ainoa asia, jota rahasta opetettiin oli se, että sitä ei saa missään nimessä käyttää tai tuhlata, niin johan tässä pienessä kapinallisessa kypsyi kuluttajan siemen.

Nuorena aikuisena(töihin menin 15-vuotiaana naperona), itse rahoistaan vastuussa olevana ymmärsi, että ne kaikki materialistiset haaveet olivatkin toteutettavissa, niin ostaminen kellahti herkästi hieman yli. Mitään suurempaa ongelmaa siitä ei onneksi syntynyt; säästän joka kuukausi edelleen rahaa, en omaa velkaa autoa ja asuntoa lukuunottamatta, eikä koti pursua tavaraa, kippoa ja lumpui joka tuutista.

Ongelma onkin lähinnä kallis makuni ja päähänpinttymät. Jos kekkaan haluavani jotain, osaan harvoin päästää asiasta irti. Viimeksi kun himoitsin tiettyä paria tennareita, ajattelin niitä taukoamatta kolme kuukautta, kunnes päätin vihdoin ostaa ne. Sama asia on käynyt jotakuinkin jokaisen suuremman ostoksen kanssa viimeiset puoli vuotta.

”No mutta hyvä!”, saatat ajatella. No ei kyllä! Nimittäin se haluamani asia valtaa mielen niin, etten pysty keskittymään moneenkaan muuhun asiaan. En osaa laittaa asioita ”odotusmyssyyn” ja sen on muututtava. Lisäksi asiaa hankaloittaa se, että harvemmin tykästyn ketjuliikkeen tajontaan, vaan useimmiten kohteeni on arvokas ja laadukas. Kestävyyden kannalta tämä on erinomainen asia, mutta jos joka kuukausi käyttää parisensataa johonkin tiettyyn tuotteeseen, se ei olekaan enää taloudellisesti kivaa.

Pienempänä paheena ovat myös halvat heräteostokset, joita tulee harrasteltua marketissa ja kirpparilla. Aina on jotain uutta ja kivaa, mitä haluaa testata tai joku muu halpa heräteostos. Pienistä puroista syntyy suuri rahaa mukanaan vievä joki, jonka saan toivottavasti kuriin keskittymällä vain ja ainoastaan tarpeelliseen.

Aion ainakin aluksi rajoittaa käyntiäni sellaisissa paikoissa, jossa tulee kulutettua rahaa. Eli kirppiksillä, erilaisissa tapahtumissa ja torimyyjäisissä, ym. Karsin myös tokmanni-/honkkarireissut minimiin, koska sieltäkin löytyy kodintarpeiden lisäksi kaikkea pientä ylimääräistä. Fyysisen rajoitteen lisäksi pyrin myös hankkiutumaan eroon kaikesta digitaalisesta houkutuksesta, kuten mainoksista ja pidän kynteni erossa verkkokaupoista, ellei niihin ole poikkeuksellisesti asiaa.

Ostolakon säännöt

Runkoja on osallistuvilla monia, mutta aamupäiväisen tutkimukseni mukaan rakenne on usein sama: pohdin elämääni, omistamiani tavaroita ja mitä voisin mahdollisesti tarvita vuodelle. Siitä sitten kasaan listan sallituista ja kielletyistä ostoksista, poikkeuksista ja mahdollisista villeistä korteista. Villejä kortteja päätin sallia jonkun verran, ettei kielletty hedelmä houkuttele liikaa. Aiempien kokemusteni perusteella nuppini ei pidä totaalikieltäytymisestä, eikä liian löyhistä säännöistä.

Sallitut vaateostokset:

• Syys/talvikengät seuraavaksi talveksi, sillä nykyiset 4v vanhat kestävät vielä tämän talven jämän, ellei suutari keksi niille uuden elämän alkua seuraavana syksynä.
• Talvelle yhden muhkean villapaidan ja villaneuletakin(Puralta tai Alpalta), jos kelit ovat riittävän kylmät. Kylmyys ja tarve toimivat edellytyksenä ostokselle!
• Marimekon raitamekon tai vastaavan. Edellinen sai myös lähteä takaisin kirpparille mistä sen löysinkin ja se on harmittanut viikottain kovasti. Mekko oli kovassa käytössä!
• Kaksi kesämekkoa. Yhden olkapäät peittävän ja yhden spagettiolkaimilla. En omista enää yhtäkään kesämekkoa. Edelliset olivat ahkerasti käytössä kesällä, joten nämäkään tuskin jäävät kaappiin pölyttymään.
• Sopivan farkkuhameen ja shortsit. Kaikki shortsini ja ainoa farkkuhameeni kokivat saman kohtalon, suurena kirpputorille myyntiin. Päätin, että tämän kesän saan pärjätä yhdellä hameella ja yhdellä parilla shortseja.
• Uimapuku kesäksi. Havahduin siihen, etten omista yhtäkään uimapukuakaan enää.
• Jätän itselleni vaatteiden osalta neljä villiä korttia, yhden jokaiselle vuodenajalle, just in case. Ja yhden kauan haaveilemani ostoksen, joka ei kustanna onneksi kuin muutaman sata euroa, jonka lupasin itselleni hyvästä pääsykoesuorituksesta. Olkoot se porkkana osaamiseni tueksi ja pieni palkinto karkeasti puolessavälissä kokeilua. Piruuttani laitan vielä uhkasakon tämän haaveeni päälle; jokaisesta sääntörikkomuksesta lahjani ostopäivämäärä siirtyy kuukaudella.

Vaatteista sen verran, etten nytkään omista mitenkään älyttömästi skeidaa tai ylimääräistä. Vaatekokoni pienentyessä iso osa tavarasta sai lähteä, enkä ole onneksi ostanut liioitellusti uutta tilalle. Vaatteeni kestävät varmasti hyvin vielä seuraavan vuoden; kaappi on sopivasti täynnä ylä- ja alaosia, joista pidän kovasti, sopivassa suhteessa arkeen ja juhlaan. Ainoana poikkeuksena salikamat, joista urheiluliivit uhkaavat kaikki jäädä isoksi tässä pikkuhiljaa. Lasken kuitenkin ne samanlaiseksi kulutustavaraksi kuin alkkarit ja ne voin korvata uusilla kun vanhat jäävät liian isoiksi.

Mitäs sitten kun jokin vaatekappale täytyy korvata? Jos se on aivan viimeinen laatuaan, saan ostaa uuden tilalle. Farkkuja omistan neljä paria, joten uudet saan ostaa vasta kun kaikki neljä paria pamahtavat syystä tai toisesta, tai jos kaikki jäävät liian suuriksi. Eli kaikki tai ei mitään periaate. En näin äkkiseltään keksi yhtäkään vaatekappaletta kaapissani, jos aniharvoin käytettävää pikkumustaa ei lasketa, jota olisi tasan yksi kappale. Uskon, että nuo neljä villiä korttia pelastavat poikkeukselliset tilanteet melko hyvin.

Vaatelistalla on uhkaavan paljon ostoksia, vieläpä arvokkaita. Pyörittelen ideoita päässäni, miten pääsisin ostoksista a) mahd. halvalla tai b) saisin ne jotenkin ilmaiseksi. Osan pyydän varmasti merkkipäivänä lahjaksi. Pohdin myös tarjoavani palveluitani maksuna vaatekappaleesta esim. tuttaville ja sukulaisille, näin teen jo kampaajan osalta, joten miksi se ei toimisi vaatteidenkaan osalta. Loput ostettavat pyrin ostamaan aina käytettynä kirpputorilta ja jos ei onnistu, mahdollisimman hyvästä alesta, poikkeuksena kotimaiset brändit, joista aleja on harvemmin tarjolla.

Sallitut elektroniikka- ja harrasteostokset:

• Uudet kuulokkeet. Nämä kolme kertaa takuukorjauksessa olleet näyttävät jo kuoleman merkkejä, eikä takuuta ole enää jäljellä. Sallittakoot mulle uudet, kun näistä aika jättää.
• Kamera- ja valokuvaustarvikkeet. Ainoastaan, mikäli tarvitsemaani asiaa ei ole mahdollista tai järkevää vuokrata. Tiedän kuvaavani kesällä pari tapahtumaa, joihin kalustoni ei ehkä riitä. Katsotaan.
• Kaikki kuvataide-, käsityö-, sekä opiskelutarvikkeiden täyttöostokset. Saan korvata loppuneet tarvikkeet tai ostaa uusia saadakseni aloitetut työt loppuun, mutta en osta täysin uusia tarvikkeita, joita en ennestään omista, elleivät ne ole absoluuttisen välttämättömiä esim. opiskelua varten. Tämä siltä varalta, että aloitan opiskelut seuraavan vuoden puolella.

Tähänkin pätee kaikki tai ei mitään periaate, eli viimeisen tarvikkeen, osan, minkälie tilalle saan hankkia korvaavan. Jos katastrofi iskee, niin kotivakuutus korvannee menetyksen. Ainoana poikkeuksena sallin pelit ja peleihin liittyvät ostokset. Niihin ei kulu muutenkaan hirveästi rahaa, mutta ne ovat itselle vapaa-ajan kannalta sen verran tärkeitä ostoksia, että jätän ne lakon ulkopuolelle suosiolla.

Sallitut kosmetiikkaostokset:

• Yksi uusi huulikiilto kesällä. Tämä on ollut ”se juttuni” kesäisin siitä asti kun olin teini-ikäinen, enkä halua luopua perinteestäni. Se jää luultavasti ainoaksi uudeksi kosmetiikkaostokseksi.

Kosmetiikkaa omistan riittävästi ja rutiinini on selvä, sallin siis loppuneiden tuotteiden korvaamisen. Seuraavana vuonna korvaan luultavasti ripsivärin, poskipunan ja aurinkopuuterin(pannu on jo näkyvissä), sekä kaikki loppuun kulutetut ihon hoitoon liittyvät purnukat. Näissä kuitenkin luotan kotimaiseen Lumeneen, jonka pyrin parhaimpani mukaan bongaamaan Cittarin -40% alesta. Lisäksi tukkajutut, erityisesti muotoilu ja sävyttämistuotteet, jotka ostan vain loppuneiden tilalle. Kosmetiikan osalta en aio jättää villejä kortteja tai poikkeuksia, en ole hirmuinen meikkipää ja vanhojen tuotteiden korvaaminen riittää kyllä ylläpitämään ihon kuntoa!

Sekalaiset ostokset:

Tämä on se v*ttumaisin kategoria. Kuinka määritellä kodin-, vapaa-ajan ja työelämän välin sekalaiset ostokset? Saanko ostaa kodin tarvikkeita? Saanko käydä ulkona tuulettumassa? Miten ennakoin tavittavat ja tarpeettomat asiat? Jos vain sanon itselleni, että älä osta turhaa, keksin kyllä miten oikeutan itselleni kaiken. Lemmikin ostokset ovat ainakin sallittuja, samoin ravintolassa käynti sallimissani rajoissa. Entä keittiötarvikkeet? Mikä on turhaa ja mikä tarpeellista?

Kodin osalta aion ottaa askeleen tuntemattomaan ja käyttää maalaisjärkeä. Jos tarvitsen oikeasti jotain, se ei ole ns. sisustus- tai mukavuusostos, menkööt. Nyt kun ajattelen tarkemmin, en ole ostanut kotiin mitään tarpeetonta, enkä edes tarpeellistakaan pitkään aikaan, joten tämä kategoria tuskin on ongelmaksi. En halua jättää itseäni tyhjän päälle, joten sallin myös neljä villiä korttia kaikkeen muuhun, joka ei ole vaate-, elektroniikka-, harraste- tai kosmetiikkaostos.

Kaikki yhteiseen autoon liittyvä kustannus on pakollista ja osallistun myös kuluihin, sillä auto on puoliksi omistuksessani ja käytössäni.

Loma:

Suunnittelen pidempää kesäreissua kotimaassa tai lähellä pienellä porukalla, joten sallin myös välttämättömät reissuun liittyvät kulut, eli majoitus-, matkustus- ja ruokakulut. Mikäli loma vaatii suurempia investointeja, kuten mahdollisesti telttaa, pyrin lainaamaan sen joltakin tuntemaltani tyypiltä.

Mitään ylimääräistä en enää keksinyt, joten olkoot lakkolistani tässä!

Kokeiletko ostolakkoa vuonna 2020?

Millaisia ajatuksia ostolakko herättää? Omissa piireissäni mielipiteet jakautuvat karkeasti kahtia; joko se on hieno juttu, tai maailman turhin asia. Ajattelin joskus itsekin, että aika hassultahan se kuulostaa, kieltää itseltään asioita, pah! Sen kun ostaa vaan tarpeeseen. Ja sellaisten ihmisten mielestä ostolakko varmaan onkin yksi turhuus. Tietenkin mähän en kuulunut näiden arvokkaaseen kastiin, vaan edustan pienten tuhlureiden joukkoa 🙂

Tämä saa toivottavasti muutoksen kortit seuraavana vuonna. Ja jos ei tule mitään, niin ainakin lupaan yrittää parhaani ja päivitän tänne kyllä julkisen nöyryytyksen toivossa epäonnistumiseni 😉

3 päivää ja sitten mennään!