25 opintopistettä ravitsemustiedettä – kokemuksiani avoimesta yliopistosta

Oletko koskaan innostunut jostakin aiheesta niin paljon, että sen opiskelu ei oikeastaan edes tunnu opiskelulta? Minulle kävi näin ravitsemustieteen perusopintojen kanssa.

Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut; ravitsemus, terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat kiinnostaneet minua jo pitkään. Halusin kuitenkin päästä pintaa syvemmälle ja ymmärtää paremmin, mitä kaikkea ravitsemustieteen taustalla on. Mitä elimistössämme tapahtuu, miten ravitsemus vaikuttaa terveyteen ja millaiseen tietoon erilaiset ravitsemussuositukset perustuvat?

Pelkkä satunnainen artikkeleiden lukeminen tai sosiaalisessa mediassa vastaan tulevien hyvinvointivinkkien seuraaminen ei enää tuntunut riittävältä. Halusin oppia aiheesta järjestelmällisemmin ja ennen kaikkea tutkittuun tietoon perustuen – somessa kun näkee kaikenlaista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää vinkkiä ja mielipidettä.

Niinpä päätin lähteä opiskelemaan ravitsemustieteen perusopintoja avoimeen yliopistoon.

Ja täytyy sanoa: se oli ihan mun juttu!

25 opintopistettä – mitä oikein tuli opiskeltua?

Suoritin Itä-Suomen yliopiston (UEF) ravitsemustieteen perusopinnot lukuvuoden 2024–2025 aikana. Kyseessä oli yhteensä 25 opintopisteen kokonaisuus, jonka opiskelin avoimessa yliopistossa verkko-opintoina työn ohessa.

Kyseessä on monipuolinen kokonaisuus, joka tarjoaa katsauksen ravitsemustieteeseen ja sen eri osa-alueisiin. Opinnoissa pääsee tarkastelemaan ravitsemusta useista näkökulmista, eikä kyse ole pelkästään siitä, mitä lautaselle kannattaa laittaa.

Ravitsemustiede on paljon muutakin kuin yksittäisiä ruoka-aineita, kaloreita tai ravintoaineiden määriä. Se liittyy esimerkiksi ihmisen fysiologiaan, terveyteen, elintarvikkeisiin, ruokakulttuuriin sekä siihen, miten ravitsemukseen liittyvä tieto muodostuu ja miten sitä tulisi arvioida.

Juuri tämä monipuolisuus teki opinnoista erityisen kiinnostavia.

Oli innostavaa päästä ymmärtämään asioita pintaa syvemmältä ja huomata, kuinka laaja kokonaisuus ravitsemus oikeastaan on. Samalla moni aiemmin vastaan tullut tieto sai aivan uudenlaisen merkityksen.

Opinnot jatkuvat – seuraavaksi aineopintojen pariin

25 opintopisteen perusopintojen jälkeen innostus ravitsemustiedettä kohtaan ei ole ainakaan hiipunut – päinvastoin! Olen nyt jatkanut opintojani avoimessa yliopistossa ravitsemustieteen aineopintojen parissa.

Tällä hetkellä työn alla on elintarviketurvallisuuden opintojakso, joka on jälleen avannut uusia näkökulmia ruokaan ja siihen liittyviin kysymyksiin.

Tuntuu hienolta, että saan jatkaa itselleni näin mielekkään aiheen opiskelua. Nälkä oppia lisää on ainakin edelleen kova!

Opiskelua työn ohessa – ja yllättävän paljon innostusta

Opiskelu työn ohessa vaati luonnollisesti ajankäytön suunnittelua ja tehtävien tekemiseen pitää varata oma aikansa.

Opintoihin kuuluu muun muassa oppimistehtäviä, esseitä ja tenttejä. Tehtäviä siis riittää, mutta niiden tekeminen on ollut pääosin itselleni mielekästä.

Itse asiassa välillä on vaikea edes ajatella, että kyseessä on opiskelu. Kun aihe kiinnostaa aidosti, uuden tiedon etsiminen, asioiden selvittäminen ja eri näkökulmien pohtiminen tuntuvat enemmänkin innostavalta tekemiseltä kuin pakolliselta suorittamiselta.

Toki rehellisyyden nimessä opiskeluun kuului myös niitä hetkiä, jolloin tehtävän antoa tuli luettua muutamaankin kertaan ja kahvikuppi saattoi olla tarpeen. 😄 Mutta kokonaisuutena opiskelu sujui todella mukavasti työn rinnalla.

Erityisen palkitsevaa oli huomata, että oma työpanos näkyi myös tuloksissa. Olen saanut opintojaksoista arvosanoiksi 4–5, joten olen todella tyytyväinen siihen, miten opinnot ovat sujuneet.

Ravitsemuksesta puhutaan paljon – mutta kuinka paljon oikeastaan tiedämme?

Yksi asia, joka on vahvistunut opintojen aikana, on ymmärrys siitä, kuinka tärkeää ravitsemukseen liittyvän tiedon kriittinen arviointi on.

Ravitsemus on aihe, josta lähes jokaisella tuntuu olevan mielipide. Sosiaalisessa mediassa vastaan tulee jatkuvasti uusia ruokavalioita, suosituksia, kieltoja ja lupauksia paremmasta hyvinvoinnista.

Yhtenä päivänä jokin ruoka-aine nostetaan terveyden pelastajaksi, seuraavana sitä jo varoitellaan välttämään.

Mutta mikä kaikesta tästä tiedosta oikeastaan perustuu tutkimukseen?

Ravitsemustieteen opiskelu on auttanut minu hahmottamaan, ettei yksittäisiä väitteitä tai tutkimustuloksia kannata tarkastella irrallaan kokonaisuudesta. Tieteellinen tieto muodostuu useiden tutkimusten, havaintojen ja kriittisen arvioinnin kautta.

Minusta onkin erityisen tärkeää oppia erottamaan tutkittu tieto uskomuksista, yksittäisistä kokemuksista ja nopeasti leviävistä trendeistä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asioista saisi olla utelias tai etteikö uusia näkökulmia saisi pohtia. Päinvastoin! Uteliaisuus on mielestäni yksi parhaista lähtökohdista oppimiselle. Sen rinnalla tarvitaan kuitenkin myös kykyä kyseenalaistaa ja tarkastella tietoa kriittisesti.

Kenelle suosittelisin ravitsemustieteen perusopintoja?

Lyhyesti sanottuna: kaikille, joita ravitsemus tai hyvinvointi kiinnostaa ja jotka haluavat ymmärtää aiheita pintaa syvemmältä.

Ravitsemus koskettaa meitä jokaista. Syömme joka päivä, useimmiten useamman kerran päivässä. Silti emme välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka monimutkaisia ja kiinnostavia prosesseja ruoan ja elimistömme välillä tapahtuu.

Opintojen kautta voi saada aivan uudenlaista ymmärrystä esimerkiksi siitä, miten ravitsemus liittyy terveyteen, millaiset tekijät vaikuttavat syömiseen ja miten ravitsemustietoa kannattaa tulkita.

Opinnot sopivat mielestäni hyvin myös niille, jotka haluavat syventää omaa osaamistaan, ovat kiinnostuneita terveydestä tai pohtivat mahdollisesti tulevaisuuden opintoja ravitsemustieteen parissa.

Avoin yliopisto tarjoaa tähän kiinnostavan mahdollisuuden ilman, että tarvitsee heti sitoutua kokonaiseen tutkintoon.

Kannattiko?

Ehdottomasti!

25 opintopistettä on toki jonkinmoinen määrä opiskeltavaa työn ohessa, mutta omalla kohdallani kokonaisuus oli ennen kaikkea innostava ja palkitseva kokemus. Suoritin tämän opintopistemäärän lukuvuodessa, mutta kursseja pystyy ottamaan omaan tahtiinsa, eli opintoja voi suorittaa pidempäänkin.

Opin paljon uutta, sain syvennettyä jo olemassa olevaa kiinnostustani ja ennen kaikkea vahvistin tunnetta siitä, että haluan oppia ravitsemuksesta vielä lisää.

Ravitsemustieteen opinnot ovat myös osa omaa pidempää tavoitettani päästä jatkamaan opintoja ravitsemustieteen parissa. Toivon siis, että tämä on vasta alkua!

Jos jokin aihe kiinnostaa sinua aidosti, kannustan selvittämään, millaisia opiskelumahdollisuuksia sen ympäriltä löytyy. Koskaan ei ole huono hetki oppia uutta – eikä kiinnostuksen tarvitse olla osa ammattia, jotta sen syventämisestä voisi saada paljon irti.

Lopuksi haluan sanoa yhden asian: oppiminen on parhaimmillaan silloin, kun sitä tekee aidosta kiinnostuksesta.

Ja ehkä seuraavan kerran ruokakaupassa tulee taas pysähdyttyä hieman pidemmäksi aikaa jonkin pakkauksen äärelle 😄

🌿 Parempia valintoja syntyy myös tiedosta, uteliaisuudesta ja halusta oppia uutta.

Ihanaa tiistaita <3

-Miia