Onko se minun vai ranujen vika?

Minun on varmaankin kerrottava, mistä minun vastahakoisessa Pariisin matkassani on kyse. Oikeastaan se oli sattuma, että ajauduin tänne. Viime keväänä lähetttelin kovin umpimähkäisiä hakemuksia sinne sun tänne. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että voisin kerrankin olla lähtemättä mihinkään ja elellä tavallisen rutiininomaisesti kotikaupungissani, mutta yhtäkkiä sain viestin Pariiisista. Mikään minua ei pakottanut lähtemään. Muu kuin oma jääräinen mieleni, joka saa minut työntämään itseni omien mukavuusalueideni ulkopuolelle kerran toisensa jälkeen. Ja nillittää loputtomasti, jos laiskuuttani tai muuten vain saamattomuuttani jätän eteeni astuvan tilaisuuden käyttämättä. Tai päästän itseni liian helpolla. Eli vaihtoehtoja ei ollut. Minun oli lähdettävä Pariisiin.

Tulin tänne siis puhtaasti työn perässä. En Ranskan tai Pariisin vuoksi, vaan näistä maantieteellis-kulttuurillisista olosuhteista huolimatta.

Suhteeni Ranskaan on kovin ristiriitainen. Osaan sujuvasti ranskaa, olenhan sitä jo lähes parikymmentä vuotta opetellut. Teini-ikäisenä hinguin tähän maahan, ja vanhempani minut tänne kymmeneksi kuukaudeksi päästivätkin. Vuosi oli antoisa, ja viihdyin verrattain hyvin. Siitä huolimatta minulle ei jäänyt sellaista oloa, että minun tarvitsisi päästä Ranskaan takaisin – pikemminkin päinvastoin. Voisin ehkä pikaiselle visiitille tulla ystäviäni tapaamaan, mutta en sen enempää. En missään nimessä.

Niin, minulla on ranskalaisia ystäviä, erittäin hyviä sellaisia. Mutta noin niin kuin yleisesti keskimäärin ranskalainen luonteenlaatu on perin hankala. Jokaisella meistä on heistä kai jonkinlainen mielikuva, epämääräisiin stereotypioihin perustuva ainakin. Olen aikojen saatossa viettänyt varsin paljon aikaa kaikenlaisen kansainvälisyyden keskellä ja kohdannut monenlaista hankaluutta, mutta ranskalaisesta hankaluudesta on tullut minulle jotakin ylitsepääsemätöntä.

Haluaisin kovasti tietää mistä tämä kaikki johtuu. Onko tuntemuksilleni jokin syy vai olenko vain asenneongelmainen? Ja jos olen, niin kuinka minusta sellainen on tullut.