Maisemani

Ensimmäistä kertaa minulla on oma toimisto. Se on pieni, ja puinen lattia narisee jokaisen askeleen alla. Takaseinällä on rivi toimistotarvikekaappeja ja ikkunan edessä kapea pöytä ja toimistotuoli. Näyttöpääte on laatikoston päällä pöydän takana, ja printteri lojuu jaloissa lattialla, kun se ei muuallekaan mahdu. Seinustalla pöydän vieressä iso harmaisiin kehyksiin ripustettu juliste odottaa ripustamistaan seinälle. Kuvassa on männyn runko, jäkälää ja muutama puolukan varpu, alareunassa teksti Finland. Kovin ankea kuva, jonka en toivoisi seinälle päätyvänkään.

Paljon paremman kuvan näen, kun katson ikkunasta ulos. Suoraan edessäni avautuu Les Invalidesin aukio vihreine nurmikoineen ja taustallaan jonkun Jeesuksen-pyhimyksen-herran-pyhän katedraalin rosoisen tötterön muotoiset tornit. Kun ikkunan avaa puiden yli pilkottaa Aleksanteri III:n sillan pielien kultaaiset patsaat ja kaukana jossain näkuu vilaus Sacre Coeuriin valkoisista torneista.

Ja sitten aivan aukion laidalla Hôtel des Invalides ja sen kirkon kultainen kupoli, jonka takana taivas pukeutuu vaaleanpunaiseen silloin, kun aurinko laskee.