Kohtaamisia
Pariisilaisten ystävällisyydestä ja asiakaspalvelualttiudesta sanotaan kaikenlaista. Tähän astisen kokemukseni perusteella minä en voi heitä moittia. Hapannaamaisia kaupankassoja en laio askea lukuun, heitä kun esiintyy maassa kuin maassa. Tarkoitan nyt nimenomaan sellaisia henkilöitä, joiden kanssa asiakaspalvelutilanteissa olen vaihtanut muitakin sanoja kuin päivää ja kiitos ja näkemiin. Seuraavassa listaan kohtaamisista parhaimmin mieleeni jääneet – ja ilokseni voin todeta, että ikävistä tapaamisista en yhtä kattavaa listaa pystyisi tekemäänkään.
Kohtaaminen numero yksi:
Vakuutusyhtiön noin neljäkymmentävuotias miesvirkailija, joka juurta jaksain selvitti, kuinka saamme minulle halvimman mahdollisen kotivakuutuksen kolmeksi kuukaudeksi ilman, että minulla on paikallista pankkitiliä. Pähkäilemiseemme kului vähintään tunti, jonka päätteeksi jouduimme toteamaan, että minkäänlaista halpaa saati järkevää vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Sinä iltapäivänä luottokorttilaskuni kasvoi ikävällä tavlla, mutta miehen yställisyyden ja pitkämielisyyden ansiosta, en osannut olla rahallisesta menetyksestäni kovinkaan pahoillani. Ja kaikista parasta keskustelussamme oli hänen vilpitön toteamuksensa, siitä kuinka Ranska ampuu itseään jalkaan tekemällä kaiken byrokratian liian hankalaksi.
Kohtaaminen numero kaksi:
Marokkolaissyntyinen noin neljäkymmentäviisivuotias kampaajamamma, joka hieman epätoivoisen oloisena pyöritteli skandinaavista hiuskuontaloani ja ihmetteli, kuinka näin ohuille hiuksille voi mitään tehdä. Molemminpuolisen ensihämmennyksen jälkeen hän vaati minua kertomaan tarkasti, mitä haluan. Viidentoista euron tarjoushintaan kuului leikkauksen lisäksi pesu, hoitava hiusnaamio sekä oman hiushistoriani perusteellisin föönaus. Lopputuloksesta tuli oikein kelvollinen. Aikaakin toki kului yli kaksi tuntia, mutta yhtä kaikki, olin kovin iloinen astuessani ulos auringonpaisteeseen uuden tukkani kanssa. Eivätkä metroaseman kulmilla notkuneet kellokaupustelijatkaan häirinneet hyväntuulisuuttani.
Kohtaaminen numero kolme:
Se nuori kosmetologityttö, josta mainitsin jo blogini aloitustekstissä. Hänen ystävällisyytensä ja joustavuutensa todellakin teki päiväni.
Kohtaaminen numero neljä:
Herttainen harmaantunut mies l’Assemblée Nationalin viereisessä postitoimistossa, jossa olen jo kahdesti asioinut. Molemmilla kerroilla olen ostanut yhden ainoan postimerkin, ja sama herttainen miesvirkailija on neuvonut minua kädestä pitäen, kuinka heidän kirje- ja pakettiautomaattinsa toimii. Luulen, että olisin kyseisen laitteen käyttämisestä selvinnyt omin neuvoin jo ensimmäisellä kerralla, mutta mielelläni annan hänen auttaa minua seuraavallakin kerralla, kun postimerkkientarve tulee ajankohtaiseksi.
Kohtaaminen numero viisi:
Äärimmäisen ekstrovertti keski-ikäinen miestarjoilija Avenue Bosquet’n ja Saint Dominiquen kulmassa sijaitsevassa ravintolassa nimeltä La Campanella, jossa olen kahteen otteeseen käynyt syömässä erittäin maukkaita etanoita. Tarjoilijalla on ilmeisen tottunut vaisto huomaamaan ketkä ovat ulkomaalaisia. Minunkin kanssani hän aloitti keskustelun paksun ranskalaisen aksentin höystämällä englannilla, mutta varsin nopeasti hän otti ymmärtääkseen, että kommunikaatiomme toimisi sujuvammin, mikäli pitäytyisimme hänen äidinkielessään. Molemmilla kerroilla ruokailumme sujui leppoisissa tunnelmissa tarjoilijan heitellessä viihdyttäviä osoituksia huumorintajustaan. Ja high-fivet hän halusi heittää, kun kerroin seurueemme olevan Suomesta.
Olen varma siitä, että tämä lista saa vielä paljon jatkoa.
P.S. Valitsemani kuva ei liity aiheeseen mitenkään. Kuva on nykyisiltä kotikulmiltani, ja satuin vain pitämään tuosta puusta.