Runo – Selaus onneen vai onnettomuuteen?

Ystävä päivittää, ihana kuva, kommentit sydämmiä, onnea ja iloa alustassa. Dopamiinia niin hyvää, raikasta tunnetta, virtaa suonissa, antaa voimaa, voisipa tätä hyödytää.

Selaus ei pääty, sormi liukuu, silmät väsyy, ei pysty, vielä on katsottavaa. Ei tunnu hyvältä, pakko jatkaa. Pelko ulkopuoliseksi jäämisestä, ajan hermoilla, asiat vaihtuvat pika pikaa, pitäähän niistä tietää.

Yhteys läheisiin on tärkeää, tällähän sitä ylläpitää, tietää mitä elämässä. Yhdessä ollessa, selaus mielessä, vilkaisee näyttöä, monen mota kertaa, josko joku kaipaa. Kaipaako?

Läsnäolo kolhiintuu, keskittyminen heikentyy, yhteys toiseen haparoituu. Näytön valo valaisee, hiljaisuus kirii. Yhdessä. Yksin omassa kuplassa.