Runo – Masennuksen kukkaniitty
Ulkona kaunista, uskoinsin. Aurinko paistaa, valaisee, kaihtimien läpi koskettaen kauniita kasvoja. Valo virkistää, hemmottelee kevät ihoa. Koti harmaa, valo toivo, ehkä pieni. Kevät. Valon voima päästää kaihdin läpi, estäminen ei onnistu. Harmaus saa väriä, mihin aurinko koskettaa, värjää elossa olevaksi, runsaasti värikkääksi. Villiniitty kukkasia.