Runo – Sisäinen kimmellys

Pysäkillä, omassa kuplassa, muiden ympyröimänä. Arkipäivänä osallisena arjessa.

Onni tuntuu, kyynel silmäkulmasta, ilo ja toivo tulvahtaa, se tuntuu,tunne, sisältä puhkaisten kovettuneen sydämmen kuoren, päästää kevään, valon ja ihmiset hetkellisesti.

Lähelle, ei liian.  Parempi näin, ei ilman.

Pienesti tuntuu, se riittää, kimmellys on vahvaa, aurinko korostaa, hajoittaa valon, ympäristö värjääntyy, sateenkaaren suloiset sävyt, elämän värit. Kimmeltää, näen sen itse vain minä yksin,

sisältäni.