Oman osaamisen epäröiminen
Otetaan tilanne, jossa Pohdit miten toteuttaisit itseäsi luovasti. Mieleesi juolahtaa loistava idea, jota haluaisit lähteä työstämään todeksi. Ideana voi olla käsitöiden tekemisestä yrityksen perustamiseen, kaikkea maan ja taivaan väliltä, mikä vain sillä hetkellä innostaa ja motivoi.
Ideoit isosti ja innostut entisestään, törmäät viheliäiseen esteeseen. Päässä pyörii ääni, että et voi, et osaa ja etkä todellakaan tule onnistumaan siinä mitä haluat ja teet. Oma mieli lähtee vastustamaan toteutusta itseään vähättelevillä ja lyttäävillä ajatuksilla ja ahdistuksella. Alat lykkäämään tekemistä, uskot tähän sisäiseen ääneen ja annat sille valtaa. Kerroithan ideastasi myös ulkopuolisille. Sait hyvää kuin huonoakin suhtautumista. Annat painoarvoa sille negatiiviselle suhtautumiselle, joka toimii parempana polttoaineena omalle epäröinnille, kuin mikään muu saamasi positiivinen kannustus ja palaute. Pysähdyt ja jäät välitilaan, et saa edistettyä ideaasi mihinkään suuntaan. Olet jumissa oman pään luomissa kuvitteellisissa kahleissa.
Tätäkin tekstiä kirjoittaessani, koen juuri nyt, että en kykene jakamaan omia ajatuksia tavalla jolla haluisin. Sillä niistä ei olisi kenellekkään mitään hyötyä tai etten itse kehittyisi kirjoittamisessa ja omien epävarmuusmörköjen kohtaamisessa. Päässä myllertää juuri noita samoja ikäviä keloja. Ripauksena päälle ajatukset, että persoonani tai tapani tuoda asioita ulos ei ole mielenkiintoista tai edes muiden ajan arvoista. Tämäkin seikka on vaikuttannut omaan näkemykseen itsestäni sekä omasta tekemisestä.
Paloa löytyy välillä ihan liikaakin, mutta toteutuksen puoli jää hataralle pohjalle omien epäilysten ja epävarmuuksien taakse. Se tappaa ja sammuttaa sisäisen palon. Päästää epäonnistumisen tunteen ja pelon valloilleen itsensä ja unelmiensa toteuttamisen saralla. Myös oma ahdistuneisuus lisääntyy tälläisten kokemusten kautta, sillä innostuminen ja kokemus ideoinnista ja unelmoimisesta on voimakasta. Kun se ei pääse purkautumaan sille suotuisalla tavalla. Kroppa kyllä löytää keinon sen purkamiselle ja ruokkii samalla juuri tätä ahdistusta ja sen tuomaa kierrettä, epäonnistumiseen ja yrittämiseen.
Miksi sitten toimitaan näin?
En voi muiden puolesta sanoa, mutta itselläni tähän juuri vaikuttaa omat kokemukset ideoiden ulostuomisesta ja niihin on reagoitu tavalla, joka on saanut aikaan pelkoa sanoa ääneen ja kokea epäonnistumista. Myös omanlainen saamattomuus sekä aloittamisen vaikeus tuo omat mausteensa asioiden tekemiseen. Pää huutaa, että hei nyt olisi idea ja fiiliskin sellanen, että voisi väsätä jotakin! Kroppa haistattaa vitut ja ei lähde toteuttamaan ideoita vaan mielummin lahnaa menemään. Potentiaalisuus jää varjoon ja sitä toivoisi, että se ei hylkää ja pitää pinnalla vaikka muut asiat estääkin sen palon. Mielenterveysongelmilla on myöskin osansa tässä sopassa, tietenkin. Masennus ja ahdistus kulkee käsikädessä ympyröiden tämän innostuneen palon ja lähtee lyttäämään sitä entisestään, vaikka kuinka pyrkisit ajattelemaan ja kokemaan, että asiat onnistuvat. Vaivut näiden mielen syövereissä asuvien asukkien kaikuvaan nauruun ja liekkisi on sammumaisillaan. Epätoivo valtaa ja asiat jäävät. Epävarmuus omaan tekemiseen on monen tekijän summa ja niitä kaikkia en itsekkään edes osaa vielä omassa toiminnassani tunnistaa.
Miten saada tehtyä?
Asiat tulevat tehtyä, kuten esimerkiksi tämä teksti, olen kokenut monenlasia tuntemuksia, ilosta ja innostumisesta alakuloon ja itseni epäilemiseen. Mutta näen tämän valoisampana polkuna lähteä haastamaan opittuja tapoja ja antaa sen oman räikeän liekin tulla ilmi. Antaa loistaa ja saada aikaan itselle tärkeitä ja elämältä tuntuvia asioita. En luultavasti olisi edes lähtenyt kirjoittamaan näitäkään, ellei olisi kehotettu jatkamaan kirjoittamista ja jakamaan omia ajatuksiaan.
Luin juuri sopivasti tätä tekstiä pohtiessani Pekka Salmisen kirjoittaman Gasellit matka -kirjan, jossa käydään läpi Gasellien alkuajoista siihen mihin ovat nyt päässeet. vuosien varrella on ollut monenlaisia rämpimisiä ja onnnistumista. Loistava kirja, joka on antanut itselleni voimaa ja pientä uskoa itseeni ja ymmärtämään, että myös muillakin on haasteita, vaikka ne ei aina näykkään ulos päin (ps. Kirja on myös persoonallisesti ja hauskasti kirjoitettu, joten susoittelen vilkaisemaan!)
Summasurum, vaikka epäilykset omaan osaamiseen on pöllönsilmästä, niin koen, että aina löytyy jokin ratkaisu. Monesti se on tupsahtanut jossakin vaiheessa, kun on vain antanut aikaa ajatuksille ja uskaltanut kohdata ja kiinnostua uusista asioista. Nämä asiat antavat perspektiiviä ja ajatuksia, joita voi valjastaa siihen omaan tekemiseen ja oppimiseen!
Lopuksi: Et ole perseestä, vaikka et pystyisi heti saavuttamaan sitä mitä haluat. Olisiko se sitten lopussa niin hyvältä tuntuva saavutus, jos sen saisi vain sormia napsauttamalla onnistumaan. Tuskin, siitä menisi ohi kaikki ne tärkeät asiat, kuten opit ja oivallukset, oman epävarmuuden kohtaaminen ja sen kanssa painiminen, voittaen erä erältä uusia mitalleja!
