Sumuinen mieli, ajatus ei kulje, tuntuu kuin ei olisi. Paikalla, olemassa. Hengittää, ei läsnä.

Silmät seisoo ajatus tyssännyt, se ei ota tietoa. Ei jaa tietoa. pysähtynyt, kuin jumittunut kasetti, ei anna mitään, vaikea irroittaa.

Aika vilisee tai on vilisemättä, sumuinen olemus sekä sää. Harmaat pilvet taivaalla, ajatus samalla taajuudella. Tunne kuin keli, samalainen, päivästä vaihteleva.

Useasti tai tasaisesti, yllättävää valoa tai sadetta, ei tarkkaa ennakointia.

Pysäkillä, omassa kuplassa, muiden ympyröimänä. Arkipäivänä osallisena arjessa.

Onni tuntuu, kyynel silmäkulmasta, ilo ja toivo tulvahtaa, se tuntuu,tunne, sisältä puhkaisten kovettuneen sydämmen kuoren, päästää kevään, valon ja ihmiset hetkellisesti.

Lähelle, ei liian.  Parempi näin, ei ilman.

Pienesti tuntuu, se riittää, kimmellys on vahvaa, aurinko korostaa, hajoittaa valon, ympäristö värjääntyy, sateenkaaren suloiset sävyt, elämän värit. Kimmeltää, näen sen itse vain minä yksin,

sisältäni.