Söpö possu, opettaa tarinaa. Vaaleanpunaiset kasvot, lempeät silmät ja niin iloinen piirroshahmo.

Oi se hymyilee, sillä on kaikki hyvin.

Luo kauniin maiseman taakseen, sekin kuin satumaasta, on kukkia ja nurmea missä oleskella. Kauneutta kaikkialla, onnellinen possu.

Sehän selkeästi nauttii, siitähän piirroshahmo lihapaketin kannessa kertoo? Eikö niin?

Eihän se muuta voi olla!

Pieni häkki, naapurissa toinen, ahtaat tilat, sattuu, ei eläimelle suotua luonnollista olotilaa. Ihmiset häkissä, niin kuin eläimet. Nousisi haloo, eihän tämä ole inhimillistä, tämähän on täysin väärin, joutuu kärsimään tuo yksilö, jos toinenkin. Fiksu ja tunteva eläin. Täysin epäeettistä ja sydämetöntä.

Asetelma on toisin. Silmät suljetaan, ei kohdata eläimiä ahtaassa. Ei katsetta, ei elonmerkkejä. Liha paketissaan ei kerro tarinaa, Massatuotettu, tuhoon ja tuskaan tuomittu. Eihän eläimet tunne, paitsi koirat. Nehän ovat perheenjäseniä, oi rakas Musti!

Olemmehan fiksumpia.