Tag: masennus

Aikakapseli jämähtänyt. Paikoilleen. Lapsuuteen, nuoruuteen. Tunteet poukkoilevat, ne ei läpäise, kapselin pinta on vahva. Se on tehty kestämään. Nyt on pakko tuhoutua, se tuhoaa sisältä. Päivä päivältä. Se tulee saada ulos minusta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Ulkona kaunista, uskoinsin. Aurinko paistaa, valaisee, kaihtimien läpi koskettaen kauniita kasvoja. Valo virkistää, hemmottelee kevät ihoa. Koti harmaa, valo toivo, ehkä pieni. Kevät. Valon voima päästää kaihdin läpi, estäminen ei onnistu. Harmaus saa väriä, mihin aurinko koskettaa, värjää elossa olevaksi, runsaasti värikkääksi. Villiniitty kukkasia.

Ponahtaa, levittää siivet. Tuuli ottaa vastaan, liitää taivaalla, auriko valaisee, korostaa upeaa liitoa. Nokka kohti, uutta ja niin uskomatonta. Laskeutuu, hennot jalat maassa, nokka kolahtaa maahan. Ei pahasta, vaan hyvästä, maassa on jyvä. Kevään merkki.

Haluan olla rakastettu ja rakastaa. Välittää itsestäni ja nähdä valossa hyvässä. Antaa arvostusta, joka purettu paloihin, vaikeasti kasattavaksi. Päivä ja pala palalta, se nousee, en luovuta. Apua, tarvitsen. Tuethan? Haluan päästää lähelleni, sinutkin. Pelkään, en riitä, olen huono, en kykene saamaan arvoistasi. Rakkautta, välittämistä, hoivaa. Olen yksilö, en projekti. Tarpeeni ja haluni, tärkeitä, ei sivuutettavia.

Opinko elämään, turrunko tuskaan? Paletti uusiksi. Katastrofi on kaunista, turvallisuuden perimmäinen tunne. Suru ja viha tuntuu sopivalta, ilo ja onnellisuus etäiseltä, lahjana, jota en avaa. Piilottaen kaappiin jättäen olemattomiin. Suru ja viha kietoo, se syleilee ja nostaa. Sisäinen palo, niin vahva ja tukahtumaton. Ansaitusti tai ansaitsematta se ottaa minkä haluaa. Kuori ihmisen, sisäinen levinnyt tuli, […]

Huijataan, huijaanko mua sua vai kaikkia? Sävy sävyltä sopivaa. Tasaisella pinnalla kiiltävää, lasittunut vesi sulalla peilillä. Omakuva sumussa muuttuva jatkuvassa murroksessa, aaltoilee tiputtelee, tasainen missä milloin. Samantekevää.  

Sumuinen mieli, ajatus ei kulje, tuntuu kuin ei olisi. Paikalla, olemassa. Hengittää, ei läsnä. Silmät seisoo ajatus tyssännyt, se ei ota tietoa. Ei jaa tietoa. pysähtynyt, kuin jumittunut kasetti, ei anna mitään, vaikea irroittaa. Aika vilisee tai on vilisemättä, sumuinen olemus sekä sää. Harmaat pilvet taivaalla, ajatus samalla taajuudella. Tunne kuin keli, samalainen, päivästä vaihteleva. […]

Pysäkillä, omassa kuplassa, muiden ympyröimänä. Arkipäivänä osallisena arjessa. Onni tuntuu, kyynel silmäkulmasta, ilo ja toivo tulvahtaa, se tuntuu,tunne, sisältä puhkaisten kovettuneen sydämmen kuoren, päästää kevään, valon ja ihmiset hetkellisesti. Lähelle, ei liian.  Parempi näin, ei ilman. Pienesti tuntuu, se riittää, kimmellys on vahvaa, aurinko korostaa, hajoittaa valon, ympäristö värjääntyy, sateenkaaren suloiset sävyt, elämän värit. Kimmeltää, […]

Ohjaat minua, estän. Terälehdet tippuu, ne ei suojaa. En uskalla. Paljastun, rikkoudun. Tuet, vastaat myllerrykseen, ohjaat turvaan tunteiden kuorman kohdaten. Aikaa kuluu, haavaumat umpeutuu, olo kohenee. Trauma hälvenee, onni tuntuu rinnassa, kevyt tuulahdus. Uudet terälehdet, vahvat ja upeat. Niin kuin sinäkin, selviät. Uskalla antautua, uskalla tuntea tunteesi, ne ei tapa, haluaa vain ulos.

Sateenkaari maan päällä, väriä oi väriä, olenkin kaivannut, syvyys vienyt mukanaan teljeten syvälle merepohjaan. Pelot vanginvartijoina, vahvat ja niin kamalat. Pimeä hajoittaa, rikkoo mielen tuhoaa sirpaleiksi. Pelastus. Joku, auttava käsi, pehmeä, niin pehmeä, häivähdyksen näin. Näkikö muut? Ei voinut nähdä. pimeää. Joku vetää, en halua, pidän kiinni kaltereista. merenpohjan antimista, kotini. Älä. Täällä turvaa, vaikka […]