Tag: mieli

Huijataan, huijaanko mua sua vai kaikkia? Sävy sävyltä sopivaa. Tasaisella pinnalla kiiltävää, lasittunut vesi sulalla peilillä. Omakuva sumussa muuttuva jatkuvassa murroksessa, aaltoilee tiputtelee, tasainen missä milloin. Samantekevää.  

Sumuinen mieli, ajatus ei kulje, tuntuu kuin ei olisi. Paikalla, olemassa. Hengittää, ei läsnä. Silmät seisoo ajatus tyssännyt, se ei ota tietoa. Ei jaa tietoa. pysähtynyt, kuin jumittunut kasetti, ei anna mitään, vaikea irroittaa. Aika vilisee tai on vilisemättä, sumuinen olemus sekä sää. Harmaat pilvet taivaalla, ajatus samalla taajuudella. Tunne kuin keli, samalainen, päivästä vaihteleva. […]

Pysäkillä, omassa kuplassa, muiden ympyröimänä. Arkipäivänä osallisena arjessa. Onni tuntuu, kyynel silmäkulmasta, ilo ja toivo tulvahtaa, se tuntuu,tunne, sisältä puhkaisten kovettuneen sydämmen kuoren, päästää kevään, valon ja ihmiset hetkellisesti. Lähelle, ei liian.  Parempi näin, ei ilman. Pienesti tuntuu, se riittää, kimmellys on vahvaa, aurinko korostaa, hajoittaa valon, ympäristö värjääntyy, sateenkaaren suloiset sävyt, elämän värit. Kimmeltää, […]

Kaunistettu totuus, kuvassa puhdasta, kuin unelmissa. Esteettinen ja kaunis. Ruudulla rajattu. Ulkopuolella, yli hypätessä, tavaraa sekaisin, rikkonaisia astioita, eräätyviä laskuja, karhukirjeitä ja vaatteita hitalappuineen. Unelma kaatunut, kuvaa siirretty, todellisuus valaistu. Hävettää. Ei olekkaan se unelma, jota toisille uskotetaan. Sekasotkuinen totuus peitetään, aina näkyvissä.

Ohjaat minua, estän. Terälehdet tippuu, ne ei suojaa. En uskalla. Paljastun, rikkoudun. Tuet, vastaat myllerrykseen, ohjaat turvaan tunteiden kuorman kohdaten. Aikaa kuluu, haavaumat umpeutuu, olo kohenee. Trauma hälvenee, onni tuntuu rinnassa, kevyt tuulahdus. Uudet terälehdet, vahvat ja upeat. Niin kuin sinäkin, selviät. Uskalla antautua, uskalla tuntea tunteesi, ne ei tapa, haluaa vain ulos.

Liike kehon, musiikin sointujen tuulahtaen koskettaa, paijaa. Luo rytmin, antaa suukon. Pyörähdät ja annat melodian viedä, keho kuutelee, musiikki ohjaa. Niiat kiitoksen kauniin, keho huutaa, musiikki.

Sateenkaari maan päällä, väriä oi väriä, olenkin kaivannut, syvyys vienyt mukanaan teljeten syvälle merepohjaan. Pelot vanginvartijoina, vahvat ja niin kamalat. Pimeä hajoittaa, rikkoo mielen tuhoaa sirpaleiksi. Pelastus. Joku, auttava käsi, pehmeä, niin pehmeä, häivähdyksen näin. Näkikö muut? Ei voinut nähdä. pimeää. Joku vetää, en halua, pidän kiinni kaltereista. merenpohjan antimista, kotini. Älä. Täällä turvaa, vaikka […]

Iho vereslihalla. kommentit ja katseet viiltää. Kipu tuntuu syvällä, iho ei suojaa, se on poissa, sanat kaikuu korvien kautta lihassa tuoden tuskan pintaan, hiki valuu. se kirvelee. Pieni heiveröinen sinä vastaan suuret sanat. Kestäthän kommentoinnin. Olethan aikuinen, jos et olet herkkänahkainen. Nahkainen, sitähän ei ole. Ei ole suojaa vain iskuja sanoista, jotka tuntuvat veitsen teräviltä […]

Kukka kaunis ja eloisa unohtuu syksyn koitoksessa. Kauniisti yrittää, virrata väriään upeaa. Nostattaa värin viimeisillä voimillaan ja kauneuden kerran vielä nähdä saa, kylmyys hyytää, virta loppuu, lehdet tippuu, kukka kuihtuu. Jäljellä vain apeaa. Talvi peittää puhtaudellaan, kukasta jälkeäkään, kevään saapuessa, lumen sulaessa, mullasta nostaa päätään, pieni verso itseään, kohti aurinkoa, kuin mahtava voima.

Pää synkkää, jalat pettää. Mikään ei kuljeta, sumu valloittaen saastuttaa kaiken edessä olevan. Jämähtää kiinni maahan, kuin pikaliimaa kengänpohjissa. Estää elämän tuntemisen hyvässä, korostaa pahaa, kuiskaa ikävyyksiä korviin. Usko elämään ja itseensä katoaa. Tilalla on mörköjä. Kannustaa jäämää kotiin, ethän sä pärjää tosimaailmassa, oot vaa heikko ja tiellä, ei susta oo mihikään, ootko ajatellu mennä […]