Tag: runo

Voimakas sisäänpäin, verrattuna vastakkaiseen. Virheetön, arvostettava, vaikka maailma pitää viallisena. Arvokas, suurenmoinen, kosketuksen ja kunnioituksen ansainnut, palvonnan kohde. Elämän nektariini, maistettavissa.

Aikakapseli jämähtänyt. Paikoilleen. Lapsuuteen, nuoruuteen. Tunteet poukkoilevat, ne ei läpäise, kapselin pinta on vahva. Se on tehty kestämään. Nyt on pakko tuhoutua, se tuhoaa sisältä. Päivä päivältä. Se tulee saada ulos minusta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Ulkona kaunista, uskoinsin. Aurinko paistaa, valaisee, kaihtimien läpi koskettaen kauniita kasvoja. Valo virkistää, hemmottelee kevät ihoa. Koti harmaa, valo toivo, ehkä pieni. Kevät. Valon voima päästää kaihdin läpi, estäminen ei onnistu. Harmaus saa väriä, mihin aurinko koskettaa, värjää elossa olevaksi, runsaasti värikkääksi. Villiniitty kukkasia.

Ponahtaa, levittää siivet. Tuuli ottaa vastaan, liitää taivaalla, auriko valaisee, korostaa upeaa liitoa. Nokka kohti, uutta ja niin uskomatonta. Laskeutuu, hennot jalat maassa, nokka kolahtaa maahan. Ei pahasta, vaan hyvästä, maassa on jyvä. Kevään merkki.

Itsensä, maailman, kaikkeuden tulkitseminen kehollisesti jalat maassa, sointuen korvissa melodia hyvän mielen, läsnä itselle, kaunista. Rintaa ei purista, oma mieli tyyni ja vilkas, tyyni pahasta, vilkas hyvästä. Ihana vilkkaus, elävöittävä, huumaava, oman kehon kertomus, rikotut rajat, odotukset, anna mennä. Ilon liike, stressin vievä, älä peitä, riität. Uskallus, kaunis, niin kaunis, Tunne kuin näky, niin elävää, […]

I Valjastaa tuskan pahan – kauniiksi, kasvattavaksi. Rosoisesti, isosti, tunteella. Reaktioita pelkäämättä, tulkinnanvaraisesti luettavissa, omiin kokemuksiin heijastuvaa.

Opinko elämään, turrunko tuskaan? Paletti uusiksi. Katastrofi on kaunista, turvallisuuden perimmäinen tunne. Suru ja viha tuntuu sopivalta, ilo ja onnellisuus etäiseltä, lahjana, jota en avaa. Piilottaen kaappiin jättäen olemattomiin. Suru ja viha kietoo, se syleilee ja nostaa. Sisäinen palo, niin vahva ja tukahtumaton. Ansaitusti tai ansaitsematta se ottaa minkä haluaa. Kuori ihmisen, sisäinen levinnyt tuli, […]

Huijataan, huijaanko mua sua vai kaikkia? Sävy sävyltä sopivaa. Tasaisella pinnalla kiiltävää, lasittunut vesi sulalla peilillä. Omakuva sumussa muuttuva jatkuvassa murroksessa, aaltoilee tiputtelee, tasainen missä milloin. Samantekevää.  

Sumuinen mieli, ajatus ei kulje, tuntuu kuin ei olisi. Paikalla, olemassa. Hengittää, ei läsnä. Silmät seisoo ajatus tyssännyt, se ei ota tietoa. Ei jaa tietoa. pysähtynyt, kuin jumittunut kasetti, ei anna mitään, vaikea irroittaa. Aika vilisee tai on vilisemättä, sumuinen olemus sekä sää. Harmaat pilvet taivaalla, ajatus samalla taajuudella. Tunne kuin keli, samalainen, päivästä vaihteleva. […]

Pysäkillä, omassa kuplassa, muiden ympyröimänä. Arkipäivänä osallisena arjessa. Onni tuntuu, kyynel silmäkulmasta, ilo ja toivo tulvahtaa, se tuntuu,tunne, sisältä puhkaisten kovettuneen sydämmen kuoren, päästää kevään, valon ja ihmiset hetkellisesti. Lähelle, ei liian.  Parempi näin, ei ilman. Pienesti tuntuu, se riittää, kimmellys on vahvaa, aurinko korostaa, hajoittaa valon, ympäristö värjääntyy, sateenkaaren suloiset sävyt, elämän värit. Kimmeltää, […]