Opiskelijapimu?

Haukkasin vissiin taas palan paskaa!! Musta tulee opiskelija. Ens kuussa, tai seuraavassa. Ja mä olen äitiyslomalla. Ja maailman laiskin ja saamattomin ihminen. Millä ihmeellä mä aion selvitä tästä?

Mulla on vissiin hieman kunnianhimoiset suunnitelmat. Ja näihin tavoitteisiin pääseminen vaatii muutamia vuosia opintoja, mikä ei oikeastaan koskaan ole ollut mun juttu. Sen lisäksi olin ajatellut, ettei tämä vauva mene hoitoon vielä ainakaan kahteen vuoteen. Rahallisestihan on ihan mahdotonta olla kotona tekemättä mitään, joten tarkoitus olisi myös viettää toisinaan iltoja ja viikonloppuja työpaikalla. Ja nyt siis myös opiskella. Ja hoitaa lapsia. Ai niin, ja sitä miestäkin.

Eikä siinä vielä kaikki, vaikka nämä opinnot pääasiassa hoituu kotoa käsin, niin onhan niitä lähipäiviäkin. Tässä tapauksessa Tampereella. Matkustelua siis tiedossa. Toivottavasti mun mies ei muista sitä, koska nyt just en millään jaksaisi miettiä, että kuka hoitaa mun täysimetettyä vauvaa, jos mä olen jossain. Tai en nyt just jaksaisi miettiä ylipäätään mitään muutakaan. Ainakaan opiskeluun liittyvää.

Luulen tän kaiken johtuvan siitä, että jossain tuolla pohjalla on ajatus, että jos en pärjääkään, tai osaakaan. Ihan hirveetä. Sen takiahan mä menen opiskelemaan, että oppisin lisää, enkä siks, että menisin näyttämään, mitä jo osaan. Ja sitten nämä käytännön asioiden järjestelyt. Yök. Mä en vaan jaksa. Musta tulis maailman huonoin kaaso.