Mun mielestä sängyssä voi tehdä mitä vaan. Tätä nykyä mun sängyssä ei kyllä juuri muuta tapahdu kuin imetystä, nukkumista ja joskus vähän vaipanvaihtoakin.

Mun lapsuudenkodissa mulla oli 120cm leveä sänky. Iltaisin aina työnsin sen tavararöykkiön, mitä olin päivän aikana tarvinnut, sängyn toiselle reunalle, jotta mahtuisin nukkumaan. Mä oon aina tykännyt lukea ja sitähän tein silloin vaan sängyssä, mahallaan maaten, kyynärpäihin nojaten. Ihan siinä samassa asennossa olen nytkin. Nenän edessä on vaan läppäri kirjan sijaan. Opiskelin sängyssä, katsoin tv:tä sängyssä, söin sängyssä ja no, tulihan sitä siinäkin sängyssä joskus jotain K-18 -hommia puuhailtua.

Mun mies on vaan jotenkin tosi nihkee näiden sänkyhommien kanssa. Tokihan se aina innostuu, jos mä sille jotain ehdottelen ja ehdottelee jatkuvasti itsekin. Mutta jostain kumman syystä, sen mielestä sängyssä ei kuulu tehdä muita asioita. Kuten esimerkiksi syödä.

Ymmärrän ihan hyvin, että kehotetaan haivaamaan tv makkarista. Meidän makkarin töllö hajosi aikanaan ja silloin oli vipinää peiton alla. Taisipa olla muuten niitä aikoja, kun tämä vauvakin sai alkunsa. Nyt on uusi ja vieläkin isompi tv hommattu ja se kyllä haittaa kaikkea sänkypuuhaa. Sitä vaan jotenkin jumahtaa tuijottamaan sitä telkkaria ja mun nukahtaminen venyy melko myöhään yöhön. Sitä seksielämää hidastaa jo tuo kainalo-olentokin. Se kyllä nukkuu ihan hyvin ja sikeästi, mutta meidän sängyssä, keskellä ja vie kaiken tilan. Toisaalta, saatiinpahan viime kerralla hyvät naurut, kun pieni rakkaudenhedelmämme väänsi järkyttävän pierun juuri loppuhuipennuksen aikana.