Kohtaus 19; luopumisen haikeus

Tien pinta oli petollinen. En nähnyt sen liukkautta. Kaaduin. Omenat kierivät lumessa. Vitut.

Samanlailla en nähnyt tasapainoni horjuvan, kun sinuun tutustuin. En uskonut rauhattomuuden nousevan, sillä itse vaikutit olemuksellasi niin vakaalta. Silti sekava aika nieli minut.

Ottaa kiinni, tarttua kiinni, pitää pintansa. Tulen luoksesi. Tulet luokseni. Suudella. Kieltää. Halata. Hengästyä, juosta, kiihdyttää. Naida. Haaveilla. En ole. Et ole. Pyörii mieli, ravistaa sydämestä, jalat eivät kanna. Estää. Pyytää. Torjua. Hyväksyä. 

Kunnes. Pysähdyin. Nyt. Lakkaan merkitysten etsinnän. Mitään ei ole olemassa. On vain oleminen. Riisun kaiken odotuksen pois. Päästän itseni irti. Sinusta. Tästä. Kaikesta. Pyysin anteeksi. Toivotin kaikkea hyvää. Keuhkojen kohdalta repeää. Kyynelkanavat täyttyy nesteestä. 

Vikkelään kampesin itseni ylös. Lonkkaan hieman vihlaisi. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *