Toinen.  Seurassasi olen vahva. En lainkaan vakava. Sellainen avaa asioita, jotka tuovat toivoa. Ja vaikka olen sinuun ihastunut, se ei liity sinuun mitenkään. Satun vain pitämään ominaistuoksustasi. Vaativista suudelmistasi. Intohimostasi. Pidän hellästä kosketuksestasi ja tavastasi katsoa minua silmiin – hymyilet samalla. Pidän niistä hymyilevistä silmistäsi. Pidän siitä, kun et kuuntele minua. Ja samalla kuitenkin kuulet […]

Sanoja.  Tippuu. Putoaa.  Ripotellen. Suusta. En tule takaisin. Tunne, jota yritin etsiä sisältäni, sitä ei löytynyt. Tunne, joka yhdisti minut sinuun, sinut minuun. Se oli poissa. Miten sellainen voi vain kadota? Oliko se koskaan rakkautta?  Ja kaikki on ohi. Niin ohi. – Kyllä kyllä, haen viimeiset tavarani pian pois.  Jään tyhjän päälle. Välitilaan. Vailla kotia. […]

Menneisyys. Arpi. Yksi helvetin iso arpi. Luulimme, että kun selvisimme siitä, niin selviäisimme kaikesta. Mutta se arpi jäi. Tykyttävä, itsestään muistuttava epämuodostuma mielessä. Jos asiat olisivat menneen alussa jouhevammin, olisin luovuttanut jo aiemmin. Paradoksaalista.   Tuleva. Istumme pian vastakkain. Jäähtynyt lämpö. En tiedä mitä sinulle sanoisin. En tahdo sinulle pahaa. Kannan sinusta huolta. Jotakuta sattuu aina. […]

Se puutarha sen kahvilan oli muuten todella kaunis. Idyllinen, sanotaan. Maalaisromanttinen. Keskikesän saaristoilma. Ei kovin lämmin, muttei kovin kylmä. Auringossa ainakaan. Hankimme tuliaisia. Meille ja muille. Nyt niistä osa on luonani. Et ymmärtänyt miksi loukkaannuin. Sanaakaan sanomatta nousin kyllä joo puutarhan tuolilta ja palautin astiani kahvilaan sisälle. Läimäytit auton oven kiinni. Tunsin kuinka paksu ilma […]

Toinen. Valehtelin eilen. Tai siis. En kertonut koko totuutta. Minulla oli hyvä mieli. Tietenkin. Kanssasi on aina. Alussa varmaan aina. Mutta oli minulla huonompikin mieli. Murheellinen. Kun niin kysyit, kliseisesti kurkkuani kuristi, rintakehäni sisällä pakotti ja vatsassa ikävästi muljahti. Hylkäämisen tunne nousi kehooni vahvasti. Ja siksi sanoin vain: ”On minulla hyvä mieli.” Vahvana. Niin, -muka- […]

Toinen. Meidän pitäisi jutella. En uskalla. Vedät minua puoleesi kuin magneetti. Tiedän, että tiedät sen. Meidän välillämme ei ole aikaa. Se vain katoaa. Uskomukset ja odotukset itsestäni häviää. Ei meille näin pitänyt käydä. Välillämme oli puhdasta. Nyt se puhtaus muuttaa muotoaan. Kirkastuu. Häikäisee. Kuumenee.  Annat tilaa hengittää. Sinä laajennat minua. Kaikki mikä oli kutistunut olemattomiin […]

Ajassa taaksepäin esittelet minulle kotiasi.  Järkähtämättömän harkittu sisustus. Missään ei ole rönsöilyä. On vain selkeys. Pinnat vakaina. Puhtaina. Järjestyksessä. Sinä itse välillä rönsyilet. Pakahtunutta innostusta kumpuaa syvältä. Sitten taas hillintä. Kontrolli. Artikuloidusti puhuminen. Sitä rakastan. Ja minä rönsyilen. Ihastelet sitä. Haluan sinua. Haluan nämä puitteet. Puitteet, johon rakentaa jotain mihin tuoda ylpeänä kaikki ihastelemaan. Itsekin […]

Sinä huudat. Minä huudan. Minä en kuuntele. Sinä et kuuntele. Minä tärisen ja kosteus nousee silmissäni. ”Itkupilli.” Sanot.  Läimäytän oven kiinni. Olen ulkona. Fyysisesti. Henkisesti. Et voinut sietää heikkouttasi, heikkouttani. Olit viiltävän ilkeä. Et saanut minua kontrolliisi. Kaipasit kontrolliini. Annoin sinulle vain käteni, jotta olisimme yhdessä kävelleet eteenpäin. Mutta suhteemme oli pelilaudalla olevia nappuloita, jotka […]

Kyllähän minä sinua rakastin. Olit kaikkeni. Luulin. Vastavoimien – vapaus ja sitoutuminen – niiden kiirastulessa taistelin. Ja pakenin. Minä rakastin kaikkea sinussa. Kunnes yht’äkkiä, alitajuisesti hiivuin pois. Aloin kutistumaan. Tukahtumaan. Energiani oli poissa. En halunnut energiaasi minuun. Ne eivät enää kohdanneet. Väistelin. Torjuin. Yritit ottaa otetta minusta, minä liu’uin kauemmaksi. Missä kohtaa näin kävi? Miksi […]