kohtaus 3; Hillittyä innostusta.

Ajassa taaksepäin esittelet minulle kotiasi.  Järkähtämättömän harkittu sisustus. Missään ei ole rönsöilyä. On vain selkeys. Pinnat vakaina. Puhtaina. Järjestyksessä. Sinä itse välillä rönsyilet. Pakahtunutta innostusta kumpuaa syvältä. Sitten taas hillintä. Kontrolli. Artikuloidusti puhuminen. Sitä rakastan. Ja minä rönsyilen. Ihastelet sitä. Haluan sinua. Haluan nämä puitteet. Puitteet, johon rakentaa jotain mihin tuoda ylpeänä kaikki ihastelemaan.

Itsekin ihastuin ja rakastuin siihen ajatukseen. Moni kakku päältä kaunis. 

Nyt olemme tässä. Tai ei. Itseasiassa. Sinä siellä. Minä täällä. Ja mietimme kakkuamme, jonka kerma päällä alkaa valumaan nesteeksi. Feikkiä. Niin helvetin feikkiä. Saanko huutaa saanko itkeä? En, sillä minä lähdin.