kohtaus 4 ; Muina naisina.

Toinen.

Meidän pitäisi jutella. En uskalla. Vedät minua puoleesi kuin magneetti. Tiedän, että tiedät sen. Meidän välillämme ei ole aikaa. Se vain katoaa. Uskomukset ja odotukset itsestäni häviää. Ei meille näin pitänyt käydä. Välillämme oli puhdasta. Nyt se puhtaus muuttaa muotoaan. Kirkastuu. Häikäisee. Kuumenee. 

Annat tilaa hengittää. Sinä laajennat minua. Kaikki mikä oli kutistunut olemattomiin laajeenee ja haluaa pois rintakehästäni niin paljon, että sattuu.  

”Itketkö koskaan?” Hiljaisuus. ”Sun pitäisi, olisit kaunis.” Hymähdän.

Kotona yksin. Vapautuminen aiheuttaa kyyneleitä. Nenä vuotaa. Toinen sierain menee tukkoon. Itkupilli. Kauneudesta. Salaa itsekseen.