Sanoinkuvaamatonta ajatuksenvirtaa. Toinen. Se olen minä. Roolit elämässä vaihtuu. Olen Plan B. Olen huvittelua. Olen. Toinen. Joka odottaa. Minun pitäisi. Minä ehkä salaa odotankin. Salaa elättelen toiveita. Toinen osa minusta sanoo, vitut. Toinen osa, mitä jos? Yksi ystävä sanoo, anna siimaa. Toinen tokaisee, tämä ei pääty hyvin. Ainiin, en olisi saanut puhua tästä kenellekään. Seinilläkin on korvat. Suu. Sielu? Ainakin niillä, jotka asuvat viereisissä asunnoissa. Ne kuulevat. Ne haistavat. Joka kerta, kun olet täällä. Tai minä siellä. Irvokasta. Vitut sinusta. Mitä, jos sittenkin tulet ja jäät. Sanot, ettet ymmärrä pitkiä viestejäni. Yritän kertoa, että tykkään sinusta. Pian en lainkaan. Minä en ymmärrä sinun pitkiä tekosyitä. En enää. Olet saamaton. Saa-ma-ton. Et ota vastuuta. Vai olenko liian vaativa? Vaadinko liian nopeasti? Huomaatko kuinka ajatukseni kiertää kehää, loopissa. Hengitän. Puhallan. Kuvittelen toukkia kasvoillesi. Koteloiduttuaan niistä kasvaa perhosia. Vatsaani.