Toinen.

Valehtelin eilen. Tai siis. En kertonut koko totuutta. Minulla oli hyvä mieli. Tietenkin. Kanssasi on aina. Alussa varmaan aina. Mutta oli minulla huonompikin mieli. Murheellinen. Kun niin kysyit, kliseisesti kurkkuani kuristi, rintakehäni sisällä pakotti ja vatsassa ikävästi muljahti. Hylkäämisen tunne nousi kehooni vahvasti. Ja siksi sanoin vain: ”On minulla hyvä mieli.” Vahvana. Niin, -muka- vahvana. Oikeasti niin pelkurina. Olisit puristanut minusta totuuden. Totuuden, jonka itsekin tiedät joka kerta, kun sanot, että sinullakin hyvä mieli. Salaa sinäkin varmasti kärsit. Pitää tukahduttaa. Pitää hillitä. Sinullakin toinen kenen puolesta huolehtia. Että kaikki menee siististi. 

Haluan elää illuusiossa. Tai sitten en.