Vikoja metrejä

Taas on vierähtänyt liikaa aikaa viime postailuista. Tässä välissä on ollut mm. viikon 30 ultra reilut pari viikkoa sitten johon mentiin yhdessä äidin kanssa. Tällä kertaa ultrausalusta oli nostettu valmiiksi istuma-asentoon, jotta en pyörtyisi, ja kun olin vielä vähän kyljellään, niin hyvin meni eikä tullut paljon yhtään huono olo. Jostain syystä siinä ultratessa iskee tosin aina ihan älytön kylmän veden jano, täytyy muistaa ottaa tällä viikolla vesipullo mukaan. 

Ultra oli kiva, hirveesti ei pikkuisista selvää saanut kun ovat jo sen verran isoja, että vähän vaikea hahmottaa mikä osa siellä screenillä milloinkin on. Mutta nähtiin kuitenkin kun he nyrkkeilivät, ihan rauhallisen näköinen matsi oli menossa. Ja siis ihaninta oli saada painoarviot. Pojalla oli painoa 1200g ja tytöllä 1000g. Eli ekaa kertaa kilo rikki molemmilla, mahtavaa! Painon kyllä tuntee ja nythän sitä tuleekin joku 200g viikossa, eli huimaa on kasvu. Muutenkin kaikki oli hyvin. Käytiin juhlistamassa ekoja täysiä kiloja sushilla Rice Gardenissa ja jälkkäriksi vielä herkkukahveilla ja Runebergin tortuilla naapurin Robertsissa. 

Tuon beibejen huiman kasvun takia olen vaan itse vähän pulassa. Tuntuu että tila vatsassa ei riitä. Ensin tunsi kun vatsalaukku meni lyttyyn ja alkoi hirveet närästykset ja ruokaa (oksennusta) nousee välillä väkisinkin takaisin suuhun asti. Ei kiva. Ehkä vielä vähemmän kiva kun keuhkot on lytyssä ja hengittäminen on tosi raskasta ja pinnallista. Muistuu lapsuusajan astma mieleen, tuntuu välillä ettei vaan saa happea. Mikä johtaa tietty siihen että väsyttää ja pyörryttää. Nyt on myös kylkiluut koetuksella, tuntuu ihankuin nekin koittaisivat venyä. Ja etenkin poika on innostunut tökkimään ja potkimaan oman puolensa kylkiluita ja niiden väleihin, mikä ei ole maailman paras tunne. Muutenkin tuolla mahassa muljahtelee aika ilkeän tuntuisesti välillä, koitan olla ajattelematta mitä kaikkea siellä tapahtuu. Noh, palkinto on niin hyvä, että kyllähän tän kestää. 

Viikonloppuna sainkin ihanan palkinnon kun ihanat ystävät järkkäsivät babyshowerit. Tiesin itse vain päivän, en muuta. Ja olin parille maininnut että hömppää ja jenkkimeininkiä ei voi olla liikaa. Koko tyttöporukka tuli mun luokse ja kaikki olivat tehneet hirveesti kaikkea hyvää syötävää, kohokohtana upea mahakakku. Lahjaksi saatiin vaippakakku (yes!) , joka oli täynnä kaikkea aivan ihanaa sekä vauvoille että itselleni. Vauvat saivat ainakin vauvakirjat, vauva-aika kalenterin, ihanat sukat, sideharsoja, peppuvoidetta ja tutteja. Mulle tuli kuin tilauksesta Cliniquen kasvojen kuorintavoide, kasvojen tehokosteuttaja, koruja ja suloisia piirrustuksia lapsilta. Teema oli vaaleansini – vaaleanpunainen ja koristelut ja syötävätkin noudattivat sitä linjaa. Oli ihanaa nähdä kaikkia ja kuulla kuulumisia ajan kanssa. Vieraiden lähdettyä iskikin ihan hirveä ikävä kaikkia ja iski tietynlainen kaiho kaikkia näitä huolettomia vuosia kohtaan kun on saanut vaan mennä milloin ja miten huvittaa tyttöjen kanssa. Aion tietenkin mennä jatkossakin, mutta tuleehan se olemaan erilaista kun on kaksi pientä. Ei enää extempore-menoja. Varmaan hormonejen takia sitä ikävää tuli itkettyä paita kyynelissä. No mutta babyshowerit olivat ihan loistava piste sekä itsenäiselle ajalle elämässä, että hieno yhteinen raskauden ja beibejen juhlistushetki. 

Seuraavana aamuna tulikin kovimmat ja polttavimmat supistukset tähän mennessä. Sattui ihan uskomattoman paljon ja olin jo aika varma että nyt on kyseessä synnytys. Huusin kipua ääneen ja samalla tuli selväksi että en kyllä valitettavasti kuulu ihanan rauhallisiin ladylike-synnyttäjiin, vaan edessä lienee aika äänekäs ja kova kokemus. Etenkin äidille, joka tulee mukaan tukihenkilöksi. Tsemppiä äiti! 

Viimeisiä tosiaan viedään, kohta alkaa 33. raskausviikko ja vauvat syntyvät viimeistään viikolla 38. Silloin kaksosille joko tehdään sektio tai synnytys käynnistetään, jolleivat ole siihen mennessä muuten syntyneet. Toivottavasti itsellä kroppa venyy ja kestää mahdollisimman pitkään, että pienet ovat mahdollisimman kehittyneitä kun tänne tupsahtavat. Kaikki alkaa olla valmiina heitä varten, kirjoittelen vielä myöhemmin varusteluista erikseen. Nyt päikkäreille.