Vilinää & vilskettä

Viimeisestä postauksesta onkin päässyt kulumaan jo jonkin aikaa. Mutta nyt on ollut tosi tasainen jakso. Raskaudessa mennään noin puolivälissä, viikolla 19 ja tämä toinen kolmannes on ollut niin paljon mukavampaa aikaa kuin se ei-niin-kiva alku. Ensinnäkin, jatkuva paha olo ja älytön väsymys hävisivät viikon 15 ja 16 aikana oikeastaan kokonaan. Oli niin ihanaa kun kaikki energia palautui, ja sitä tuntuikin jonkun aikaa että on lentoon lähdössä. Ihana kun jaksaa taas nähdä ihmisiä, olla mukana kaikessa menossa ja liikkua. Pelkäsin jo että nukun vaan koko raskausajan.

Kaupassakin voi käydä taas jotakuinkin normaalisti, eikä tarvitse enää pyöriä ja odottaa että aistit kertovat mitä voisi laittaa koriin. Ruokahalu onkin aikamoinen. En ole eläessäni ollut näin nälkäinen! Nyt ymmärrän ihmisiä joiden on pakko saada ruokaa muutaman tunnin välein, koska kovin pitkään ei pärjää syömättä. Ihan hassu uusi juttu on se, että herään aamulla kuuden maissa ennen kellon soittoa kiljuvaan nälkään ja ei auta kuin nousta ja syödä jotain. Mitään tämmöistä ei ole koskaan ennen ollut, ja itseasiassa en ole yleensä syönyt edes aamupalaa, vaan on tuntunut ihan hyvältä aloittaa päivän ruokailut vasta lounaalla. Ei enää. En tiedä voisivatko beibit ruokailla sen verran ahkeraan, että kun itse nukkuu yön, niin elimistön ravintovarastot ovat sen verran tyhjiin vedetty kukonlaulun aikaan että pitää herätä syömään. Muuta en keksi, täytyykin kysyä ensi viikolla neuvolassa. 

Ainoa vaiva joka tuntuu olevan ja pysyvän on päänsärky. Luulin alkuun että se johtuu siitä kun en ole tarpeeksi ulkona, mutta johtuukin selkeästi hormoneista. Melkein koko ajan on lievä hedari ja usein iltaisin tai kovemmassa metelissä se yltyy voimakkaaksi. Välillä on pitänyt ottaa Panadolia, vaikka olisikin kiva vetää ihan luomuna. Ja paha olo tekee lyhyempiä comebackejä, eli enää ei todellakaan koko ajan kuvota, mutta välillä voi joutua yhtäkkiä ryntäämään vessaan. Mutta se on sitten heti ohi, eikä paha olo enää vello ympärillä jatkuvana seuralaisena. 

Kivoin juttu on se, että beibejen liikkeet ovat alkaneet tuntumaan ihan kunnolla. Nyt ei tarvitse enää miettiä että tuntuiko jotain vai ei, kun ihan selvää pyörimistä ja potkimista on melkein koko ajan. Siellä ne bilettää. Kiva kun tietää että ovat hengissä ja muutenkin tuntuu että on heihin enemmän yhteydessä nyt kun heidät voi tuntea. Luin jostain että vauvan liikkeisiin olisi hyvä vastata koskemalla vatsan päältä, mutta tällä nykyisellä liikkeen määrällä en oikein pysty, kun sitten en ehtisi muuta tehdäkään ja julkisilla paikoilla en kehtaa. Mahakin on kasvanut ja laitan ensi viikon neuvolapäivityksen kanssa päivitetyn mahakuvan. 

Kaikki siis edelleen hyvin. Ensi viikolla on tosiaan neuvola ja sitä seuraavalla rakenneultra (molempien sukupuolet selviää!) niin palailen niiden jälkeen. Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Toinen neuvolakäynti ja kromosomitutkimukset

No nyt on ollut tutkimuksia. Toissa viikolla teetätin mahdollisista poikkeamista kertovan kromosomitutkimuksen Dextrassa. Siinä tutkittiin kromosomit 13, 18 ja 21, joista yleisimmät kehityshäiriöt selviävät. Lisäksi tutkimukseen kuului Y-kromosimin olemassaolon selvitys, eli jos Y-kromosomia löytyy, niin vähintään yksi poika olisi tulossa. Tutkimukseen kuului verikoe, np-ultra ja perustietoja minusta, ja lääkäri kertoi sen olevan 98% varma analyysi sikiöiden terveydestä. Tulokset lähetettiin Kaliforniaan asti tutkittaviksi ja ne tulivat viime viikolla. Kaikki oli kunnossa! Ihanaa! Ei siis tarvetta jatkotutkimuksille ja ylimääräisille huolille. Nyt on kyllä paljon kivempi odottaa. 

Ja siitä Y-kromosomista…..Sitähän löytyi. Eli nyt on vähintään yksi poika tulossa. Tutkimuksesta ei selvinnyt muuta kuin löytyykö Y-kromosomia vai ei, joten nyt voi olla tulossa joko kaksi poikaa tai poika ja tyttö. Ihanaa tietää jo enemmän! Vajaan kuukauden päästä on rakenneultra, jossa selviää sitten loputkin. Olin kyllä vähintään yhdestä pojasta melko varma, koska se vauhdikkaampi vauva näyttää viimeisimmissä kuvissa niin pojalle, että olisi ollut tosi ihme jos olisi ollutkin tyttö. Ihanaa kyllä, ja tulee olemaan tosi mielenkiintoista sukeltaa poikien maailmaan, joka on minulle tyttöperheessä varttuneena aika tuntematon. 

Tällä viikolla kävin myös toista kertaa neuvolassa ja oli tosi hyvä käynti. Neuvolatäti on supermukava! Kerroin hänelle miten huonosti Kättärillä oli mennyt ja hän kehoitti minua tekemään aiheesta ilmanmuuta valituksen. Hänellä oli itselläänkin kokemus odotusajan hoitajasta, joka oli istuttanut häneen aivan turhia pelkoja ja epävarmuutta, ja vielä 20 vuotta myöhemmin häntä kaduttaa ettei raportoinut työntekijän käytöstä silloin eteenpäin. Taidan tehdä edes anonyymin valituksen, jospa se auttaisi edes siihen ettei muut ala turhaan pelkäämään asioita, joita eivät edes osanneet pelätä ennen hoitajan sanomisia.

Kivointa käynnillä oli sydänäänten kuuntelu. Niitä kuunneltiin ihan rauhassa ja pitkään. Ja pienet pysyvät edelleen linjassa, eli ensimmäisenä kuunnellulla A:lla kuului tosi voimakkaasti nopea ja vahva syke ja muut liikehdintänsä äänet. Ja vauva B:llä äänet olivat normaalit, mutta hieman hitaammat ja vaimeammat. En voi olla miettimättä voivatko vauvat olla jo näin alusta alkaen eri tyyppisiä ihmisen alkuja. Kun alusta asti A on ollut oikea ultrakameralle paistattelija, viuhtoja ja ikiliikkuja ja pienempi B taas vetäytyy taka-alalle ja ottaa ihan rauhassa. Tosi jännä seurata pysyykö tämä trendi päällä yhä vaan jatkossakin ja jopa vielä syntymän jälkeen. 

Muutenkin kaikki oli hyvin. Hemoglobiini ja verenpaine olivat normaalit. Olin varma että saan sanomista liiasta painonnoususta kun sitä on tullut melkein viisi kiloa (apuaapua) mutta se olikin kuulema täysin normaali lukema. Että 400g / viikko kuuluu tullakin kahta odottaessa. Eli yhteensä, jos pysyn normissa, lihon 15 kiloa raskausaikana. Kuulostaa aika hurjalta, eikä tietenkään hirmu kivalta, mutta sen arvoista toki ja tärkeintä on nyt pikkuiset. 

Nyt täytyy mennä vähän sulattelemaan poika-uutista, jonka sain kuulla juuri äsken vasta muiden tulosten jälkeen. Voi pojat! 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys