Tyttö vai poika?

Viikolla 22 mennään beibejen kanssa ja maha senkun kasvaa. Käytiin jokin aika sitten neuvolassa lääkärikäynnillä, jossa käytiin läpi raskausoireet, tsekattiin proteiini- ja sokeriarvot, paino ja verenpaine, ja kirsikkana kakun päälle tehtiin vielä suht pikainen ultra. Kuten aina, oli niin ihanaa nähdä pienet. Tällä kertaa olivat selällään jalkapohjat vastakkain ja potkivat toisiaan jalkapohjiin ja pohkeisiin. Ihan kiva että ovat keksineet vähän ajanvietettä. Kaikki oli ihan kunnossa. Lääkäri sanoi että vähän voisi painonnousua tarkkailla. Mutta kerroin että ruokahalu on just nyt niin uskomaton että en oikein tiedä miten hillitä. Tiedän kyllä että syön varmaan liikaa ja ihmettelen itsekin määriä. Ja kun herään kukonlaulun aikaan, paljon ennen kellon soittoa siihen että vatsa kurnii ja tuntuu että olen tekemässä nälkäkuolemaa, niin ei auta kuin syödä. Ja kunnolla. Ja mikään jogurtti ja pikkuvälipalat ei nyt tähän nälkään riitä, vaan on pakko vedellä ihan lämmintä ruokaa. No lääkärikin totesi lopulta että kyllähän noi bébét tässä kasvuvaiheessa imevät hirveesti ravintoa, joten ei pidä liikaa hillitä syömistä. Mutta koitan nyt kiinnittää huomiota laatuun ja pitää proteiinin määrän mahdollisimman korkeana. 

Muutama päivä neuvolan jälkeen suunnattiin Kättärille kauan odotettuun rakenneultraan. Äiti ja sisko tulivat tällä kertaa molemmat mukaan kun molemmat halusivat olla mukana kuulemassa sukupuolet, ja halusin itsekin molemmat tällä kertaa paikalle. Sehän oli jo tiedossa kromosomitutkimuksista että ainakin yksi poika on tulossa. Ja itselläni on ollut tosi voimakas kaksi poikaa-fiilis, mutta jännitti silti. Tapansa mukaan vilkkaalla päällä ollut vauva A oli rakenteeltaan normaali ja vahvistui pojaksi. Tämän olin arvannut siis jo edellisen ultran perusteella kun oli niin pojan kasvot ja muutakin viitettä siihen suuntaan olin näkevinäni.

Sitten tutkittiin tämä toinen vähän mysteerisempi tapaus, joka aina köllöttelee rauhassa ja ei ole pahemmin itseään tai kasvojaan ultrissa esitellyt, vaan mieluummin pakoilee anturia. Tälläkin kertaa meno oli rauhallista köllöttelyä. Ja sen lisäksi että napanuora peitti jalkoväliä, niin tyyppi vielä peitteli paikkojaan visusti käsillään. Siinä sai kätilö tehdä oikein urakalla töitä että näkisi edes vilauksen. Ei näyttänyt tulevan mitään ja ajateltiin jo että vauva B:n sukupuoli jää ratkaisematta. Mutta onneksi oli mukava ja pitkäpinnainen kätilö ja odoteltiin että pikkuinen muuttaisi asentoa. Ja lopulta kävi ilmi että hän olikin peitellyt kriittisiä kohtia siksi että on siveellinen tyttö! Aika uskomatonta, täytyy kyllä sanoa että oli ihana kuulla että on molempia tulossa. Rakenteet olivat myös tytöllä ihan ok, tosin hän on pienikokoinen, noin pari viikkoa pituuskehitystä jäljessä. Mutta en osaa olla siitä kovin huolissani, olen itsekin aika teletappi, niin reppana on vain perinyt äitinsä geenit.

Tulee kyllä olemaan mielenkiintoista seurata sekä tytön että pojan maailmaa ja tarkkailla heidän eroja. Ja vaikka yritänkin olla korostamatta kummankaan sukupuolta liiaksi, niin onhan se ihanaa että pääsee pukemaan sekä pientä herrasmiestä että mini-prinsessaa. Meillä on varmaan aikamoiset vaateshowt edessä, sen verran itseäni tunnen. Ja kun tätä on toivottu ja odotettu niin kauan, niin aion kyllä ottaa kaiken ilon irti.