And so the journey begins! Vihdoinkin oma lähtö alko lähestyä. Kaikki mun ihanat koulukaverit on lähteny maailmalle jo aikoi sitten ja tässä on nyt kaks kuukautta seurattu ihania päivityksiä, känniviestejä ja biitsikuvia. Vihdoinki mäki pääsen postailee kaikkee!

Elikkäs ennen lähtöä rapakon taakse piti tottakai juhlistaa sitä, että perhe ja kaverit pääsee musta eroon neljäks kuukaudeks. Ensin oli dinnerpartyt kotona. Vaikka oli ahdasta niin ihana fiilis jäi. Alla pari kuvaa joista kuvastuu fiilikset:

Koska yks läksäridinneri ei oo tarpeeks, mentiin poikien kaa uudestaan. Ja ruoka Kabukis oli niiiin hyvää! Kannattaa kokeilla, jos et oo vielä ehtiny.

Ja nää oli ehk 1/10 meiän ruuast, nam!

Anyways, vihdoinki koitti lauantai 15.9. ja here I am! Mun lovely family vie mut kentälle ja sen jälkee alko 15 tunnin matka DC:hin. Vaihto oli Köpikses, jonka jälkeen menin mun jenkkikoneeseen ja ihana yllätys odotti mun paikalla: mun vierustoveri oli vuoden ikänen vauva! Mun fiilis tippu heti ja pelkäsin et se itkee koko yheksän tunnin ajan. But I was wrong, se oli niiiin sulonen ja leikin sen kaa neljä tuntii! Koska vaik ois ollu hyvii leffavaihtoehtoi nii se systeemi oli ihan pepust, koska jos sä haluisit kattoo leffaa nii sä et voinu alottaa sillon ku halusit, vaan ne pyöri koko ajan, joten ellet sä tienny et millon se on tarkalleen alkanu ja sit laskenu et millon se loppuu, nii vaihoin kanavaa aina sillon ku leffa oli puoles välis 🙁

Pitkän lennon jälkee laskeuduin ja juoksin mahd nopee kaikkien tarkastuksien läpi jotta pääsisin Jemin luo! Siellä se odotti ja heti kentält piti mennä Z-burgerii koska ne on MAAILMAN parhaimmat hampparit. Ja vaikka mun viime kerrasta oli 4 vuotta niin se oli yht hyvää ku muistin ellei parempaa.

Illal oli college partyt ja ihan pieni vinkki: siin vaiheessa kun oot ollu hereillä 24 h ja matkustanu siitä 15 h, juhliminen ei aina oo niin fiksuu. Anyways oli kivaa ja tapasin kaikkii Jemin kavereit. Ei voitu kuitenkaan mennä baariin koska oon liian junnu 🙁

Sunnuntain lähettii parin päivän biitsireissulle Ocean Cityyn.

Tottakai valittiin just se viikonloppu ku on Biker weekend! Eli koko mesta oli täynnä moottoripyörii. Jännää 🙂

Ollaan syöty ihan sairaasti. Halkeen varmaan ihan just. Heti ku pääsen Bellinghamii on pakko vähän alkaa miettii et mitä syö 🙂

And finally, koska tää maa on outo niin joka paikka oli täynnä Jeesus-juttui.

Loppuviikost luvas lisää college-pippaloit, shoppailuu ja sunnuntain muutto Bellinghamiin. Niin siis tottakai oon jo shoppaillu ihan liikaa, mut ei sille voi mitää ku kaikki on niin halpaa.

Terkkuja kauheesti kaikille!

-I