Kun yksi portti sulkeutuu, toinen avautuu

Katsellessani Cheekin viimeistä keikkaa Neloselta, ajatukseni pyörivät paljon irtipäästämisen ympärillä. Tilanteesta riippuen se voi olla helpottavaa, haastavaa, haikeaa tai kaikkea siltä väliltä. Monesti irtipäästäminen on merkki uudesta alusta. Niin kuin minulle on vaikeina aikoina sanottu; Kun yksi portti sulkeutuu, toinen avautuu.

Itselleni irtipäästäminen on aina ollut jollain tavalla raskasta. Tilanteissa, joissa asiat ei mene enää samalla tavalla miten ne ovat aiemmin menneet, tunnen oloni tukalaksi. Yksi tällainen tilanne oli ukkini kuolema viime vuoden lokakuussa. Vaikka ukki vietti viimeiset vuotensa enemmän tai vähemmän hoitokodissa eikä ollut siksi aina kotonaan mummolassa käydessäni, hänen kuolemansa jälkeen mummolassa käyminen ei tuntunut enää samalta. Kotikaupungissani Kajaanissa käydessäni toivoin voivani näkeä mummoani hänen kodinsa ulkopuolella, jolloin minun ei tarvitsisi kohdata totuutta vasten kasvojani. Ukin hautajaiset menivät ymmärtäenkin sumussa ja vasta tämän kesän aikana olen luovuttanut ja päästänyt ukista henkisesti irti. Muistot onneksi kulkevat mukana kaulassani roikkuvan ukin vanhan kaulaketjun lisäksi.

Irtipäästämisen vaikeus ei koske vain noin surullisia asioita. En tiedä, onko minulla menossa parhaillaan jonkinlainen aikuistuminen kriisi, mutta viime aikoina olen miettinyt todella paljon ystäviäni. Ainahan sitä toivoo, että samat ihanat ystävät pysyvät rinnalla loppuelämän. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin saattaa havahtua, kuinka ajatusmaailmat eivät enää kohtaakaan tai tavoittelette ystäviesi kanssa elämässänne eri asioita. Mielestäni kavereiden ei tarvitse eikä kuulukaan olla kopioita itsestämme, mutta joissain tilanteissa on parempi antaa toisen mennä ja jatkaa elämäänsä omalla valitsemallaan tiellä. Se ei tarkoita, etteikö toinen silti olisi ollut joskus tärkeä ja merkityksellinen. Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Se on vain fakta, jonka kanssa pitää oppia elämään.

Elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan. Niin Cheekin juuri totesi suoraan Lahden mäkimontusta.

 

– Lotta