3 asiaa, joista olen kiitollinen vuonna 2018

Vuosi alkaa olla loppusuoralla ja ensimmäiset rakettilehdetkin ovat ilmestyneet uutta vuotta varten. Tämä vuosi on ainakin omasta mielestäni mennyt tosi nopeaa – niin kuin sanon nykyään joka vuosi, johtunee ehkä myös siitä että ikää tulee lisää.. 😀 Nyt onkin siis hyvä aika tiivistää, mitä vuosi 2018 on tuonut tullessaan.

Itselleni erityisesti tämä vuosi on ollut monella tapaa opettavainen. Olen joutunut oikeasti miettimään, mitä haluan elämältäni ja onko jotkut asiat sellaisia, jotka aiheuttavat enemmän ahdistusta kuin iloa. Välillä se on ollut haastavaakin, mutta erityisesti loppuvuodesta olen ymmärtänyt pitää kiinni niistä asioista, mitkä ovat itselleni kaikkein merkityksellisempiä. Tai jos ote jostain itselle tärkeästä asiasta on lipsunut stressin keskellä, aion napata sen mukaani kohti vuotta 2019.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mistä asioista on kiitollinen. Itse tykkään kirjoittaa näitä asioita välillä ylös, jotta niitä voi lukea huonoina päivinä ja muistaa, että tämä elämä onkin toisaalta aika jees. Yhtenä iltana selasin kännykässäni olevia valokuvia kuluneen vuoden varrelta ja ne herättivät iloa aina onnenkyyneliin saakka. Tässäpä alle siis listattuna muutamia erityisesti tänä vuonna kiitollisuutta tuottavia asioita kuvien kera:

 

1. Opinnot

 

Syksyllä lähti käytiin 3. vuosi luokanopettajaopintoja ja täytyy kyllä sanoa, että tämä vuosi on ollut opintojen osalta ehkä opettavaisin ja mielenkiintoisin. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että syksyllä meillä alkoi ensimmäinen sivuaine, jonka parissa tulikin vietettyä suurin osa koko syyslukukaudesta 😀 Mulla on sivuaineena esi- ja alkuopetus ja näissä opinnoissa ollaan saatu tehdä tosi paljon erilaisia projekteja ja muita hommia eskari-ikäisten lasten kanssa aina 2. luokkalaisiin asti. Rakastan lasten kanssa olemista niin paljon ja erityisesti pienten lasten opettaminen tuntuu omalta jutulta, ja heidän kanssa puuhaaminen ja työskenteleminen onkin antanut rutkasti motivaatiota kiireisenkin opintosyksyn keskellä!

Erityiskiitoksen haluan sanoa myös kohtalotovereille Annille, Jennille ja Satulle, joiden kanssa väännettiin syksyn aikana projekti jos toinenkin välillä hammasta purren :D <3 Mutta kaikesta selvittiin kunnialla ja keväällä taas kohti uusia projekteja, kunhan ollaan ladattu akut joululomalla täyteen!

 

2. Ystävät ja muut läheiset

 

Ystävien ja läheisten merkitystä ei voi ikinä korostaa liikaa. Oon erityisen kiitollinen siitä, että mulla on ympärillä ihmisiä, jotka pysyy mun rinnalla huolimatta siitä, nähdäänkö vaan muutamia kertoja vuodessa tai vaihdetaanko säännöllisesti kuulumisia. Välillä tietty harmittaa, ettei esimerkiksi ystävyyssuhteet ole enää täysin samanlaisia kuin lukioaikoina; nähtiin päivittäin ja kuulumisia vaihdettiin useita kertoja päivässä. Toisaalta kun pysähtyy miettimään, voi olla että onkin ihan hyvä asia, että ihmissuhteet ovat tällaisia kuin ne tähän päivään ovat muotoutuneet. Olemme kaikki kuitenkin kasvaneet lukioajoista kypsemmiksi ihmisinä ja yhdessä vietettävää aikaa osaa arvostaa enemmän, kun siitä ei voi säännöllisesti nauttia.

 

 

Olen kiitollinen myös läheisiltäni saamasta tuesta ja siitä, että he ovat olleet aidosta läsnä myös vaikeampinakin aikoina. Myönnän, että jos minulla on stressiä, puran sen helposti muihin kypsän 22-vuotiaan naisen tavoin esimerkiksi tiuskimalla tai mököttämällä. Ja tätähän on tapahtunut tämän vuoden puolella vähän turhankin usein (Jouni, poikaystäväni, voi todistaa tämän).. :D Olen kuitenkin oppinut myös sen, että puhuminen auttaa. Olen aina toitottanut sitä muille ystävilleni pyrkiessäni auttamaan heidän mielen päällä olevissa asioissa, mutta itse olen laiminlyönnyt monesti sen tärkeyden. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että läheisten ihmisten tuen ja ymmärryksen avulla olen vihdoin oppinut itsekin puhumisen jalon taidon. Vielä minulla on paljon opittavaa sen kanssa, mutta aion työstää sitä vielä ensi vuoden puolellakin.

 

 

3. Ole itsesi paras ystävä

 

Puhuin aiemmin siitä, kuinka vuosi 2018 on ollut omalla kohdallani erityisesti opettavainen. Sitä se todellakin on ollut. Olen monta kertaa tämän vuoden aikana joutunut pysähtymään ja miettimään sitä, mitä MINÄ elämältäni haluan sen sijaan, että pyrkisin miellyttämään kaikkia muita ja ajaisin itseni uupumukseen asti. Minun on aina ollut vaikeaa tehdä itseäni koskevia päätöksiä ilman, että ajattelisin liikaakin muita osapuolia. Tämän vuoden puolella olen kyennyt tekemään niin useampiakin kertoja. Esimerkiksi vaadin itselleni fysioterapiaa loukatessani kesällä olkapääni, sain keikkatöitä, joista on minulle enemmän hyötyä tulevaisuudessa ja sain taas otteen itseäni piristävistä asioista – kuten esimerkiksi tästä kirjoittamisesta. Joudun kuitenkin toteamaan itselleni tämän vaiheen olevan vielä kesken, mutta aion pitää huolen siitä, että tämä tavoite pysyy mielessäni vielä vuoden vaihtuessakin!

 

Ihanaa loppuvuotta ja joulun aikaa just sulle ja parempaa vuotta 2019! Muista pitää itsestäsi ja lähimmäisistäsi hyvä huoli <3

 

– Lotta