@ home

WP_006057 – Kopio.jpg

Talvi ja lumi ei tätä tyttöä masenna.

Aika hurjaa, että oon parin päivän päästä ollut kotona jo kuukauden. Blogi vietti hiljaiseloa sen jälkeen, kun lähdimme Swazimaasta Etelä-Afrikkaan viettämään ansaittua lomaa. Durbanissa oli hostellissamme (Tekweni backpackers) ilmainen wifi, joka toimikin aika moitteettomasti. Silti ei ollut inspistä kirjoitella. Mulla oli ehkäpä Durbanissa pahin koti-ikävä koko reissun aikana. Tiesi kuinka lähellä oltiin jo kotiutumista, mutta silti ei tunteet meinanneet pysyä kurissa. Ja oli mulla vähän fyysisiäkin vaivoja siinä kohtaa. Ikävä muuttui taas iloksi Kapkaupungissa. Se on ihan mieletön kaupunki! Viikko siellä ei riittänyt mihinkään, mutta se on parempi kuin ei mitään. Ehdottomasti halajan takaisin sinne! 

Suomeen palatessa tuli melkeenpä suurempi kulttuurishokki kuin Swazimaassa. Sitä oli asennoitunut ennen lähtöä, että tulee kohtaamaan erilaisen kulttuurin ja asiat eivät aina suju halutulla tavalla…tai että siellä ei tulla elämään välttämättä niin aikataulutettua elämää (sinänsä ihan virkistävää, mutta tietyissä asioissa se ei oikein sopinut luonteelleni). Suomeen tultua oli vaan niin järkyttävää huomata, että hintataso olikin taas huomattavasti korkeampi! Mitä sitä tällainen pihi raaskiikaan taas kaupasta ostaa. Eikä voikaan mennä ravintolaan niin usein kuin haluaisi! Oli myös outoa, etteivät ihmiset tervehdi niin paljon. Ylipäätään oli outoa jälleen kuulla omaa äidinkieltään joka puolella. Kortilla maksu sujuu vaivatta ja nopeasti, bussit kulkevat aikataulujen mukaan, kaupassa kukaan ei pakkaakaan sun ostoksia.

Ihan rehellisesti voin myöntää, että ensimmäiset kaksi viikkoa vain totuttelin paluuseen. Tykkäsin olla enimmäkseen kotona ja nautin löhöilystä. Tämän jälkeen aloin pohtia mitä kaikkea sitä haluisikaan tehdä. Salmiakin ja Hesburgerin hamppareiden syömisen lisäksi. 😉 Lentokentältä piti päästä Hesen kautta kotiin! Ensin olin vanhemmilla kaksi yötä ja sitten menin viikonlopuksi kotiin. Heräilin kahtena ekana yönä sekavaan tunteeseen – missä mä oikein olen, mikä maa ja mikä valuutta. Mua viilattiin linssiinkin ihan kunnolla! Perjantaiksi mulle oli järjestetty yllätysbileet! Olo oli vielä väsähtänyt, vuorokauden matkustaminen väsyttää ihmeen paljon (kaiken huipuksi lentokoneessa tuotti vaivaa turvonneet jalat…seuraavaksi ostan kyllä ne lentosukat!). Väsyneestä olosta huolimatta olin todella iloinen ja otettu. Kiitos siis kaikille mukana olleille ystäville ja tietysti poikaystävälle, jonka pokka piti viimeiseen asti. 😀 En olisi ikinä osannut arvata! 

Tuntui jotenkin tosi vaikealta alkaa selaamaan kaikkia valokuviakin (niitä on paljon), että saisi ne kehitetyksi. Jotain siis kertoo laiskottelun tasosta sekin, että sain valokuvatilauksen tehtyä vasta tänään. Siihen menikin sitten huimat 2,5 tuntia. Kaiken huipuksi tästä tilauksesta puuttuu harkkapaikkojen kuvat. Haluaisin tehdä niistä ehkä oman kuvakirjansa, ellei se sitten tule liian kalliiksi. Nyt toivun kuitenkin hetken tästä rupeamasta. 😀

Huomenna pitäisi palata takaisin koulunpenkille yli puolen vuoden tauon jälkeen. Onks pakko jos ei haluu? On vähän epämotivoitunut olo tällä hetkellä, kun tuntuu siltä ettei tiedä enää opiskelusta ja koulumaailmasta mitään. 😀 Lisäksi kahdeksan aamu ei houkuta ihmistä, jolla on unirytmi aivan sekaisin. Jokaisen loman jälkeen sama homma.

Palaillaan myöhemmin! Tarkoituksena olisi kirjoittaa postaukset ainakin Mosambikista, Etelä-Afrikan Durbanista ja Kapkaupungista sekä muita mietteitä vaihtariajasta. 🙂 Eiköhän Instagramiinkin tule joka torstai #throwbackthursday:n muodossa kuvia…anteeksi kaverit, varmasti kyllästytte. :’D

WP_006045 – Kopio.jpg

Luksusta oli päästä heti kampaajalle ja kuivat latvat pois!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *