Ajatuksia ensimmäisiltä päiviltä

Aloitamme harjoittelun tänään. Työskentelemme paikassa, jossa orvot käyvät koulun jälkeen syömässä ja leikkimässä. Olemme myös pre-schoolissa töissä. Nyt on ollut kuitenkin helpottavaa, että on vaan saanut olla rauhassa, sillä paljon totuttelemista tässä on suomalaiselle. En koe mitään suurta kulttuurishokkia ainakaan vielä saaneeni. Tietysti itseäni hieman ärsyttää se, että aikatauluilla ei juuri ole täällä merkitystä. Olen itse aina täsmällinen ja olen ehkä vähän kärsimätön odottelun suhteen. Jos liikkuu kombilla (minibussi), niin ne lähtevät liikkeelle vasta sitten kun koko auto on täynnä.Odotella saa aika kauankin pahimmassa tapauksessa. Luultavasti tähänkin tulen tottumaan. Yhtenä päivänä vaihdoimme kesken kaiken kombia, kun olimme ruokatavaroiden kanssa odotelleet ihan liian pitkään.  Kaverin juustotkin ehtivät sulaa. Nolotti hieman poistua, vaikka pari muutakin ihmistä niin teki, mutta ei tosiaan huvittanut jäädä tulikuumaan autoon ruokatavaroiden kanssa.

Valkoihoisina emme ole saaneet kovin paljon vielä huomiota, muutamia katseita ja kommentteja. Ihmiset vaikuttavat todella ystävällisiltä ja rehdeiltä. Ei ole tullut turvatonta oloa, vaikka en itse kyllä uskaltaisi vielä liikkua yksin. Keskusta ei ole järin suuri, mutta kun on vasta muutaman päivän täällä oleillut, niin kyllä eksymään onnistuu helposti jos haluaa – ainakin mun suuntavaistolla. Keskustaan on mukava kävellä hostellista, mutta takaisin tullessa mieluusti käyttää kombia, sillä mäkien ylös kapuaminen (varsinkin jos on ostoksia mukana) on varsin raskasta. Mitään lähikauppoja täällä ei ole, joten on aina matkattava ostoksia varten keskustaan. Hintataso on älyttömän alhainen ruon ja vaatteiden suhteen. Noin kahdeksalla eurolla saa ostoskeskuksesta mukavat housut. Söimme kivassa ravintolassa reilunkokoiset annokset noin viidellä eurolla. Miten ihmeessä sitä Suomeen palatessaan tottuukaan taas siihen hintatasoon?

Instagramissa voi myös seurata matkaani, yritän silloin tällöin lisätä kuvia sinne (nimimerkki on nekkuli).

suhteet oma-elama opiskelu matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *