Intensiivistä menoa

DSC_0391 – Kopio.JPG

 

Meillä oli  syyskuun lopussa kaksi viikkoa kestävä Turun ammattikorkeakoulun, DIAKin, SAMKin, Swazimaan, Botswanan ja Sambian yliopistojen järjestämä intensiivikurssi. Kurssilla oli mukana suomalaisia opiskelijoita, swazimaalaisia opiskelijoita (meitä suomalaisia ja swazimaalaisia oli enemmistö) sekä kaksi opiskelijaa Sambiasta ja kaksi opiskelijaa Botswanasta. Mukana oli tietysti myös jokaisesta maasta opettajia. Kursseja on järjestetty nyt vuosittain ja yhteistyö yliopistojen välillä on ollut käynnissä vuodesta 2007. Yhteistyökumppaneita on tullut hiljalleen lisää mukaan.

Meidän kurssimme aiheena oli Different family forms and family work. Ensimmäisen viikon aikana meillä oli erilaisia luentoja ja ryhmätyöskentelyä. Valmistauduimme toisen viikon kenttätyöhön. Toisen viikon vietimme Ngoninin kylässä tutkimuksen parissa. Tarkoituksena oli tutkia aihetta Domestic abuse. Kävimme pareittain kyläläisten kodeissa. Swazimaalaiset tietysti haastattelivat, koska haastattelut käytiin siswatiksi. Me muut tarkkailimme ja kirjasimme ylös huomioita esimerkiksi haastateltavan kehonkielestä. Tarkoituksena oli kartoittaa tilannetta, että miten iso ongelma perheväkivalta ja hyväksikäyttö onkaan, jotta voitaisiin paremmin ennalta-ehkäistä ja puuttua asioihin.

Päivät oli toisella viikolla työntäyteisiä ja pitkiä. Eräskin päivä venyi puoli yhteentoista illalla ja seuraavana aamuna oli jälleen aikainen herätys. Oli kuitenkin hienoa päästä tällaiseen mukaan. Mahtavaa oli myös se, että tulokset esiteltiin kyläläisille ja samalla heille annettiin tärkeää infoa aiheesta. Oli aika jännä kokemus sekin, että siellä me istuimme kaikkien niiden paikalle tulleiden edessä. Paikalla oli tietysti kylän päällikkö ja kylän vanhimmat/kyläneuvosto. Meidän piti myös ennen kenttätyön alkua käydä esittäytymässä päällikölle ja kyläneuvostolle. Meidän piti myös pukeutua hameisiin ja kunnioittaa eri tavoin kyläläisiä ja heidän yhteisöään.

Olosuhteet olivat vähän eri luokkaa kuin hostellissa asuessa. Huoneissa asusteli meidän lisäksi myös torakoita ja oli meidän huoneeseemme eksynyt pieni lisko. Vessat ja suihkut olivat aika karmeassa kunnossa, eikä vessoissa ollut lukkoa. Eivätkä ne ovet meinanneet ylipäätään pysyä kiinni. Kyllä sitä oli taas kiitollinen palatessaan takaisin hostelliin, joka on jo muodostunut kodiksi. 🙂

Enemmän olisin kyllä tahtonut infoa toisesta viikosta ja osa luennoista tuntui hieman irrallisilta. Mutta kaikesta selvittiin hyvin. 🙂

suhteet oma-elama opiskelu matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *