On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa…

20141119_130531.jpg

Aurinkolasit kiehtoivat.

Niin se harjoittelu nyt vaan on jo ohi. Eilen mulla oli pre-schoolin päättäjäiset eli graduation day. Viime perjantaina puolestaan pidimme orpopaikan eli carepoint centerin päätösjuhlat. Paikalle saapui lapsia ja nuoria myös muista centereistä, joten heitä oli siellä ihan valtava määrä, yli 200 henkeä! Ja tietysti myös muiden centereiden keittäjät olivat mukana valmistamassa ruokaa ja juhlistamassa päätöstä.

Olimme järjestäneet pienimuotoisen keräyksen ystävä- ja tuttavapiirissämme, sillä halusimme auttaa centeriä myös jollain muulla tavalla kuin vain työpanoksellamme. Emme osanneet odottaa kovin suurta summaa, mutta lopputulos ylittikin kaikki odotuksemme! Kiitos siis kaikille lahjoittaneille. Mikään ei olisi ollut mahdollista ilman teitä! Rahoilla saimme hankittua muun muassa  kaikkien centereiden lapsille omat hammasharjat ja hammastahnat, teinitytöille urheilurintaliiveja ja jokaiselle 2 pakettia kuukautissuojia sekä ostimme myös juhliin kanaa, sillä ruoka oli siellä aika vähissä. Oli tietysti muutenkin kiva antaa lapsille hieman juhlavampi ateria. Tarkoituksena on myös hankkia vielä tytöille kestokuukautissiteitä, mutta Swazimaasta ei löydy lainkaan sellaisia, joten se tilaus pitää tehdä Etelä-Afrikassa.

Pidimme lapsille pienen hammasinfon, jotta hampaiden harjauksen tärkeys ja oikeaoppinen hampaiden harjaaminen ei jäisi kenellekään epäselväksi. 🙂 Lisäksi saimme suomalaisen kätilöopiskelijan pitämään teinitytöille infon kuukautisista ja kehon muutoksista. Ja onneksi saimme! Hän osasi pitää todella hienon tuokion näille tytöille, jotka saivat lopuksi vielä kirjoittaa paperille kysymyksiä. Kysymykset olivat todella monipuolisia ja kätilömme osasi näihinkin vastata todella hyvin ja jopa huumoria apuna käyttäen. Tyttöjen kasvoilta näki miten tarpeeseen tämäkin hetki tuli. Heitä itketti ja nauratti. Isompia lapsia ei aina tullut huomioitua samalla tavalla kuin pienempiä. Osittain tämä johtui siitäkin, että he tulivat monesti centerille myöhempään kuin muut lapset. Kun kävimme tutustumassa harjoittelupaikkaamme, puhui paikan toinen vetäjä siitä, että olisi tärkeää saada tytöille infoa kuukautisista ja hän haluaisi saada tytöille hankittua kestositeitä ja rintsikoita. Matkan varrella tämä jotenkin pääsi unohtumaan ja lopuksi kun mietimme, että mihin haluaisimme rahaa kerätä, tuli jostain kumman syystä paikan miespuoliselta vetäjältä ja sekä paikalliselta centereitä pyörittävältä naiselta idea uusien koulureppujen ostoon, kaikkien centereiden lapsille. Olimme aika hämmentyneitä ja puhuimme keskenämme, että onko tämä kuitenkaan ihan järkevää? Onko tosiaan prioriteettilistan ykkösenä se, että ostamme uudet koulureput…jopa niille lapsille, jotka eivät vielä koulua käy tai joilla ei mahdollisesti edes ole varaa käydä koulussa.Mitä hyötyä he saavat koulurepuista? Kaiken huipuksi, eihän siitä ole kuin vuosi, kun edelliset opiskelijat olivat keränneet rahaa uusiin reppuihin. Onneksi saimme puhuttua asiat selviksi ja centerin tyypeillekin oli enemmän kuin ok, että keskityimme teinityttöjen tarpeisiin ja hammashygeniaan.

Oli varmasti aikamoinen näky, kun kävimme Mbabanen vaateliikkeissä yksitellen ostamassa erikokoisia urheilurintsikoita ja sitten vielä menimme Clicksiin ostamaan tavallisia kuukautissuojia, kannoimme niitä mukanamme kolme pahvilaatikollista, reput olivat täynnä rintaliiveja ja sitten piti suorittaa vielä omatkin ruokaostokset. 😀 Eräskin kassaneiti oli hämmentynyt, kun marssimme kolmestaan tiskille mukanamme iso kasa rintsikoita.Toinen puolestaan kommentoi nauraen, että ”olisikohan tässä yhdet hänellekin.” :’D

Orpopaikan päättäjäisissä ehdittiin vetää pussihyppelyä ja tukkihumaalakin. Aika meni kyllä valtavan nopeasti. Siinä ei oikeastaan edes ehtinyt surra sitä, että kyseessä oli viimeinen kerta (ja hyvä niin). Hyvästit on aina niin vaikeita. On vaikeaa käsittää miten nopeasti aika taas lopulta kului. Surullisimmaksi mut tekee varmasti se, että ne kaikkein arimmat lapset alkoivat vasta loppuvaiheessa uskaltautua edes lähelle. Onnistumisen hetkiä olivat esimerkiksi ne kerrat, kun sain erään aran ja pienen lapsen vierittämään kanssani palloa. Ja sain hänen kasvoilleen edes kerran taiottua hymyn.

20141119_140219.jpg

Eräänä päivänä kaivinkone hämmästytti ja kummastutti.

Pre-schoolin päättäjäisistä tulee vielä oma postauksensa. Saimme luvan, että saamme julkaista kuvia harkkapaikkojemme lapsista sosiaalisessa mediassa, joten luulenpa, että tulee myös ihan kunnollinen kuvapläjäys kunhan kotoudun. Blogissa ja Instagramissa on tähän asti näkynyt vain sellaisia kuvia, joissa lasten kasvoja ei näy.

 

”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa 
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa 
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin 
teille laulamme nyt näkemiin 

kerto: 
Turvallista matkaa me toivotamme näin 
On aika purjeet nostaa ylöspäin 
Turvallista matkaa aalloilla elämän, 
kanssa hyvän ystävän 

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, 
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa 
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää, 
Jeesus vierellemme aina jää 

Turvallista matkaa me toivotamme näin…”

suhteet oma-elama opiskelu matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *