Suhtaudun intoihimoisesti moniin juttuihin, joista päällimmäisenä tietysti lääketiede ja ihmisen terveys. Lisäksi intohimoni koskettaa ruokaa ja ruoanlaittoa, urheilua kaikissa sen muodoissa sekä hyvinvointia yleensä. Voisin myös myöntää olevani jonkinlainen sosiaaliholisti, sillä ihmissuhteet on mulle henki ja elämä. Niiden kautta kiinnostuksen kohteena on usein myös henkinen terveys ja hyvinvointi. Näiden aihepiirien ympärillä suurin osa mun ajatuksista taitaakin pyöriä. Koska niillä ajatuksilla on tapana pyöriä niin vimmatusti, oon jo vuosia tuntenut tarvetta alkaa kirjoitella niitä johonkin. Blogia mulla ei ole koskaan ollut, mutta päässäni on varmasti ollut satojen sivujen edestä tekstejä, jotka ei koskaan päässeet edes paperille asti.

Terveys ja hyvinvointi puhuttaa nykyään paljon ja netti on täynnä milloin minkäkinlaista terveystietämystä. Facebook-viestiketjusta löytää hoito-ohjeet aina atooppisesta ihottumasta melanoomaan ja asiantuntijat eivät luonnollisesti tiedä mistään mitään. Useimmiten suurimmalla osalla kirjoittajista ei kuitenkaan ole lähteenään muu kuin oma yksittäinen kokemus. Lääkisopintojen myötä on vähitellen kehittynyt jonkinlaista päättelykykyä ja ajatusta siitä, mihin kaikkeen ei kannata uskoa. Silti usein askarruttaa, mihin sitten voi uskoa? Tän blogin tarkoitus osin onkin kirjoittaa ylös niitä arkisia oivalluksia terveydestä ja hyvinvoinnista, joita itse oon tähänastisella tutkimusmatkallani lääketieteeseen kerännyt mukaan. Sellaisia, joiden itse ajattelen olevan lähinnä totuutta. Vain lähinnä totuutta siksi, koska asiat eivät ikinä ole niin yksioikoisia.

Ennen lääkistä opiskelin pari vuotta biolääketiedettä, joka herätti kiinnostusta tutkia myös sitä, mitä ihmissilmä ei näe. Sieltä löytyykin potentiaalia lyödä faktoja tiskiin päivän puhuttavimpiin aiheisiin, kuten rasvakeskusteluihin, antioksidantteihin ja proteiiniboomiin liittyen. Oon yrittänyt lääkisopinnoissakin pitää näitä biokemian oppeja muistissa ja oivaltaa niiden kautta ihmiselimistön toimintaa. Sitä tietoa on kuitenkin ihan valtavasti. Aina oivaltaessaan jotain, alkaa pohtia asiaa entistä monimutkaisemmalla tasolla, ja täytyy saada tietää lisää.