Keväinen kukkakuvaaja innostui ja pakkasi kameralaukun kohti Roihuvuoren Kirsikkapuistoa.
Kirsikkapuiden kukat ovat nyt kauneimmillaan, joten nenä kohti itää jos loiston haluaa päästä todistamaan.
Postattu alunperin 9.5.2019
Tuntuuko joskus, että olet aivan puhki jonkun henkilön tapaamisesta?
Huomaat, että oli monta asiaa mitä ehkä halusit sanoa, mutta ne hautautuivat jonkun toisen puheen alle?
Paljon on mediassa ollut puhetta erilaisista narsismin muodoista, mutta tässä on mielestäni kyse jostain aivan muusta. Henkilö voi olla läheinen, mutta siitä huolimatta uuvuttava.
Itse huomaan välillä, että joidenkin ihmisten tapaaminen saa minut loppupeleissä ärsyyntymään enemmän kuin voimaan hyvin. Vaikka olisimme ystäviäkin. Näiden tilanteiden jälkeen sitä on jotenkin aivan kaikkensa antanut ja kohtaamista läpi käydessä aika tuntuu menneen enemmän roskakorin virkaa toimittaessa, kuin tasavertaista keskustelua käydessä.
Iän myötä olen oppinut tunnistamaan näitä kuluttavia luonteenpiirteitä paremmin ja ottamaan niihin myös välimatkaa. Haastavan tilanteesta tekee se, että nämä ihmiset eivät välttämättä ole mitenkään ilkeitä tai tarkoita millään lailla pahaa. He eivät itse välttämättä tiedosta, että pahoittavat mieltäsi tai luovat huonon ilmapiirin. Olen itse melko herkkä aistimaan toisten ihmisten tuntemuksia ja näkemään naamioiden taakse. Ja olen huomannut, että joskus kyse voi olla vaikka ihmisen epävarmuudesta ja siitä seuraavasta asioiden todistelusta mikä purkautuu päälle puhumisena ja sillä ettei pystytä kuuntelemaan toisten kantaa asioihin. Tämä onkin mielestäni tärkeä seikka tasapainoisessa kaverisuhteessa. Kuunteleminen. Sitä ei voi tarpeeksi korostaa. Se meinaa välillä unohtua itseltänikin, koska yleensä on kiire päästä kertomaan oma mielipide.
Yksi kommunikoinnin suurimpia ongelmia onkin, että emme kuuntele ymmärtääksemme, vaan kuuntelemme vastataksemme.
Itse olen ollut monta kertaa ihmeissäni näiden ihmiskohtaamisten kanssa. Pahinta on, että minunlaiselle herkälle ihmiselle näistä seuraa tietynlainen morkkis, mistä olen yrittänyt rimpuilla eroon. Sitä kyseenalaistaa oman toimintansa, toiminko jotenkin väärin, olinko itse tahditon, olisiko minun pitänyt tehdä niin tai näin. Todellisuudessa sillä ei olisi ollut mitään väliä. Nämä energiasyöpöt olisivat jokatapauksessa onnistuneet myrkyttämään tilanteen. Ja en oikein vieläkään tiedä onko se oikein kenenkään syytä. Ehkä kyse on myös vaan erilaisista kemioista, tiedä häntä.
Ihmissuhteissa olen valitettavasti törmännyt myös kaverisuhteiden hoitoon Facebook-kirpparin malliin. Tiedättehän ”AV-YV-mittaan-kysyn miehen mielipidettä… ” Fiilistellään helposti asioita etukäteen, mutta tilanteen tullen ”ostopäätöstä” ei lunastetakaan. Ymmärrän, että tilanteet välillä elää, mutta sillä fiilistelyllä pidetään kuitenkin aina toista ihmistä varasijalla, jonkun muka tärkeämmän asian kiilatessa ohi tai jos oma fiilis vaan ei sitten kestäkään. Tämä jojoilu voi olla joillekin tuttua myös orastavissa parisuhteissa. Mitkä ei sitten kovin pitkälle kantaneetkaan.
Yhtä kaikki, helpottavaa on ollut hoksata, että kaikkia näitä ihmissuhteita ei tarvitse kokonaan kuopata, vaan pelkkä välimatka voi auttaa tilanteessa. Aiemmin saatoin olla armottomampi ja helposti koen vieläkin asiat hieman mustavalkoisesti ja halki-poikki-pinoon tyyliin.
Asiat jo on tai ei ole. Tässä lienee itsellä harjoiteltavaa vieläkin oppia näkemään ne harmaankin sävyt.
Olemme erilaisia, mutta muistetaan aina kunnioittaa toisiamme.
Hanna-Mari
Postattu alunperin 6.3.2019