Kel’ onni on se onnen kätkeköön…
…tai sitten valelkoon sillä koko lähipiirinsä ja muutaman ohikulkijan siinä sivussa.
Jotenkin niin… äh suomalaista. Kätkeä nyt onnensa. Vai olisiko suomalaista sittenkin se, kateellisuus. Miksi tuollakin on jotain mitä minulla ei…
Näitä asioita olen välillä pohtinut paljon ja en suoraan sanottuna ymmärrä alkuunkaan miten jonkun muun onni voisi olla minulta pois. Päinvastoin!
Mitä tulee onneen, uskon sen paljolti riippuvan yleisestä asenteesta, onko se lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Ja tässä on itsellenikin suuri haaste. Löytää sitä oikeaa asennetta jokaiseen päivään. Ikävistä sattumuksista, kun on paljon mehukaampaa jauhaa, sattuivat ne sitten meille itselle tai sitten toisille.
Toki elämässä tapahtuu dramaattisiakin käänteitä, joihin emme varsinaisesti voi vaikuttaa, mutta uskon tällöinkin asenteen olevan yksi avainsana.
Näin muutama päivä sitten instagramissa Will Smithin videon Fault vs Responsibility, joka itseasiassa taitaa edelleen löytyä hänen tilinsä tallennetuista stooreista. Lämmin suositus tälle! Olen samaa mieltä, että jokainen meistä on itse vastuussa omasta onnestaan, emmekä voi sysätä tätä vastuuta muille ihmisille. Tai syyttää jotain tahoa siitä ettemme ole onnellisia. Päätös siitä kuuluu meille jokaiselle itselle. Jokainen on oman onnensa seppä.
Voin kertoa, että kotona lasten kanssa niitä tunteita käy läpi aika isolla kaarella päivän mittaan. Eivätkä ne kaikki todellakaan ole positiivisimmasta päästä.
Luin joskus hauskan twiitin jossa vanhempi totesi, ettei tiennyt että iltasadun aikana voin käydä läpi 20 eri tunnetilaa. Uskon ettei hän edes liioitellut.
Vanhemmuus on ehdottomasti kasvattanut minua ihmisenä kaikista eniten kotoa pois muuton lisäksi. Sitä oppii itsestään aivan uusia puolia hyvässä ja pahassa. Tiedättehän te.
Olen itse yrittänyt haastaa itseäni välillä kääntämään päivän aikana ajatuksia yksi kerrallaan positiiviseksi. Eli juuri kun olit vaipumassa synkkyyteen, pitäisi yrittää löytää se kultareunus. Tällä voi olla se ikävä seuraamus, että jossei niitä höyryjä pääse vapauttamaan tarpeeksi usein, on alttiina kuitenkin räjähdysvaaralle. Oma aika on syytä ottaa, oli se sitten vaikka kauppareissu YKSIN. Uskokaa tai älkää, Lidl saattaa muuttua aarreaitaksi kotiäidin näkövinkkelistä.
Ja tottakai meillä jokaisella on ne huonot päivät, kun mikään ei maistu ja kaikki menee seinään. Ja nekin on hyvä olla oikeutetusti olemassa. Suuri merkitys olkoon myös sarkasmin ja ironian läsnäololla sopivassa suhteessa. Huumori ja välillä hyvin vinksahtanut sellainen kuuluu kyllä ehdottomasti elämän kulmakiviin. Suola ja sokeri. Ystäviini ja puolisooni saan onneksi luottaa tässä.
Mutta jatkan positiivisemmaksi opettelua. Jatka sinäkin. Kaikista pahin kauhuskenaario olisi huomata joku päivä olevansa vanha katkera kärttyinen muori.
Ja mikä parasta jaettuna ilokin maistuu aina paremmalta.
Tuskin minusta kovin autuasta koskaan tulee, mutta harjoitusten takana onkin, että itse voisi suhtautua asioihin välillä hieman kevyemmin. Tosin vieläkin tuntui vähän hoopolta se kymmenen minuutin kävely ulkona, jonka aikana tulisi kokoajan hymyillä :)
Valoa päiviin!
Hanna-Mari
