End of an era
Aamukampa alkaa näyttää harvalta ja pikkuhiljaa on alettava suuntaamaan ajatuksia uuteen ajanjaksoon elämässä. Hoitovapaan loppu siis häämöttää jo aivan nurkan takana. Mieli on odottava, energinen ja iloinen. Mennyt kesä oli aivan täydellinen. Vitsailinkin kesän alussa, että tämän kesän on pakko olla aurinkoinen ja lämmin hellekesä, koska tämä on viimeinen kesäni hoitovapaalla. Ja hellekesä siitä tulikin, aivan ihana! Kesä sai meidät mieheni kanssa jopa keski-ikäisyyden partaalle, kun aloimme haaveilemaan kesämökistä. Järvenrannasta, jossa lapset saisivat pulikoida sydämensäkyllyydestä aamusta iltaan. Joka kesäinen merien sinilevä harmittaa ainakin täällä etelässä melko lailla.
Syksykin ollaan myös saatu aloitella lämpimissä tunnelmissa. Koulutielle lähti meillä jo toinenkin neitonen. Koulu on ihanan lähellä, vain puolen kilometrin päässä. Esikoinen kulkee matkan toki jo itse edellisvuosien malliin, mutta nuorempaa olemme saattaneet vielä isomman tien yli. Näin tullaan menemään jatkossakin, kun oma työmatkakin kulkee koulun ohi. Opinnot on alkaneet hyvin ja kaverit löytyneet.
Kaksi nuorinta sujahtivat päiväkotielämään sujuvasti. Pienimmän kanssa harjoiteltiin viikon verran yhdessä. Vanhempi tarhalainen ilmoitti ensimmäisen päivän jälkeen, kun olimme kummatkin olleet mieheni kanssa mukana tarhassa, että hän on nyt harjoitellut. Huomenna ei tarvitse enää tulla mukaan.
Päiväkoti oli meille ennestään tuttu paikka toisiksi vanhimman eskarista. Ja aivan ihana paikka onkin! Sydämellinen, innovatiivinen ja kannustava henkilökunta, joilla selvästi myös itsellään on mukavaa työpaikalla. Jos aivan totta puhutaan, niin mikäli emme olisi saaneet hoitopaikkaa juuri tuosta päiväkodista, niin olisin saattanut viettää vielä vuoden hoitovapaalla. Mutta nyt voi luottavaisin mielin jättää jälkikasvunsa hoitoon päiväksi.
Nyt kun jälkikasvun asiat rullaa, niin on saanut rauhassa miettiä töihinpaluuta. Moni asia on toisin kun viime kerralla töihin palatessa. Työmatka on vaihtunut meillä kummallakin puolisoni kanssa 1-1,5 tunnista noin 10-15 minuuttiin, mikä on aivan mahtavaa. Itse pääsen hurauttamaan matkani kaiken lisäksi pyörällä mistä nautin suuresti. Hankin oikein elämäni ensimmäisen kypäränkin! Työpaikalla hyppy ei tule olemaan täysin tuntemattomaan. Jotain tuttuja työtehtäviä on odottamassa ja aika lailla liuta tuttuja naamojakin.
Yhteenvetona, viimeiset kaksi vuotta on olleet taas kerran opettavaista aikaa.
Ajanjaksoon on sisältynyt mm. neljännen lapsemme syntymä, toisen lapsemme eskarin aloitus,asuntomme myynti, muutto, vesirokko-episodi,hyvin paljon (vähän) katkonaisia yöunia, suukkoja, haleja, riitoja ja sovitteluita.On itketty ja naurettu sopivassa balanssissa. Sanoisin, että melko kuluttavaa, mutta toki myös antoisaa aikaa. En sano että työelämän yhdistäminen tähän varsinaisesti helpottaa tilannetta, mutta se tuo varmasti uudenlaista dynamiikkaa perhe-elämäämme. Ja ainakin yöt saa nykyisin nukkua ja lounaat syödä tulevaisuudessa rauhassa.
Uudenlaisia järjestelyjä, ennakointia ja kalenterien synkronointia tilanne toki vaatii. Ja nämä kaikki kieltämättä ovat perheemme kipupisteitä. Jaettu kalenteri puhelimessa on ollutkin jo vuosia käytössä. Nyt vielä kalenteriin siivous&pyykkipäivät, arkiruokien suunnittelua etukäteen, niin avot!
Tervetuloa syksy!
Hanna-Mari
postattu alunperin 11.9.2018