Keisarin uudet vaatteet

Olen viime vuosina itse alkanut remontoimaan omaa vaatekaappiani ajatuksella vähemmän on enemmän. Kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden materiaaleihin ja jättänyt muutaman muovipaidan suosiolla kauppaan. Yrittänyt panostaa ajattomuuteen ja hieman myös klassikoihin. Maksanut vaatteesta jopa hieman enemmän, jos taustalla on ollut laatu- tai eettiset-kysymykset. Yrittänyt siis vähentää turhia hankintoja ja kertakäyttökulttuuria omalta osaltani. Mukavuudenhaluinenkin minusta on hitsi vie iän myötä tullut! Huonosti istuvista kengistä luojan kiitos osasin luopua jo parikymppisenä. Helsingin mukulakivikadut ja ohutpohjaiset kengät lähettivät turhan tulenkatkuisia viestejä alaselälleni, joten panostaminen kenkiin alkoi jo reilu kymmenen vuotta sitten. Olan taputus itselleni siitä. 

Täydellisestä vaatekaapista en todellakaan voi vielä puhua(onko sitä!?) ja tietty vaihtelunhalu toki säilyy, mutta muutama viiden euron riepu sinne on vähemmän viimeaikoina eksynyt ja vähän enemmän luonnonmateriaaleja.

 

Tällä hetkellähän tosin tulee vietettyä eniten aikaa kotiäiti univormussa, joten mainittavaa hyötyä tämän hetken täydennyksillä ei juuri olekaan. Mutta kyllä se toisenlainenkin arki siellä taas odottaa.

 

Mutta siinä missä oman vaatekaapin viilailu on melko iisiä ja mukavaa hommaa, niin neljän pienen naisen vaatekaappi-show onkin sitten välillä aikamoista horroria hieman kärjistetysti.

 

 

Yksinkertaistettuna ongelma on: liikaa kaikkea! 

 

Meillä kaikki neidit käyttävät jokainen omaa kokoaan vaatteissa ja osa vaatteista siirtyy suoraan seuraavalle käyttäjälle edelliselle pieneksi mentyään. Joidenkin kokojen kohdalla kuitenkin täytyy tehdä niin sanotusti välihilloaminen , kun koko on vielä turhan reilu seuraavalle. Jotkut vaatteet taas eivät tunnu enää sopivan fiilikseltään toiselle käyttäjälle ja sitten on tietenkin vielä jokaisen käyttäjän omat mielipiteet, jotka melko tömäkästi parinvuoden iästä lähtien kyllä ilmoitetaan. Yhtäkaikki, tekstiiliä pyörii meillä valtavasti! 

 

 

Tietty kustannustehokkuus on toki loistavaa, kun kyseessä on katras saman sukupuolen edustajia. Osa vaatteista on on kiertänyt kaikki neljä neitiä ja esimerkiksi ulkovaatteisiin olen aina halunnut lasten kohdalla panostaa. Parhaimmillaan laadukas vaate kestää useamman lapsen käytön ja siitä saa vielä muutaman roposen eteenpäin myytyään. Joskus taas käyttöikä tulee vastaan aiemmin. Käyttäjissä on toki myös eroja. Käyttötavaraa vaatteet tietenkin ovat ja ei niitä meillä mitenkään varjella. 

 

Muutimme hiljattain ja muuton myötä oli luovuttava melko isosta määrästä tavaraa, kun asunnon koko pieneni merkittävästi. Siinä samalla tuli käytyä vaatevarastojakin läpi ja aika isolla kädellä tuli luovuttua puolikäyttöisistä vaatteista. Osa tuli myytyä kirpputoreilla ja osa annettua eteenpäin. Kuitenkin tuntuu, että projekti jäi vielä hieman kesken ja vaatekaapeista löytyy vielä harvennettavaa. Tai sitten jäin vaan koukkuun materiasta luopumisen vapauttavaan tunteeseen.

 

Olenkin varannut taas kirpparipaikan ja lauantaina on lähdössä kuorma lastenvaatetta myyntiin Vekarakirppikselle.

Toiveissa olisi, että löytöjä ei tulisi kannettua kovin paljoa kotiin päin.Livekirppareiden lisäksi omat ylimääräiset tavarat liikkuu hyvin mm. Zadaa-appin kautta.

 

 

Kynnyskysymys onkin, kuinka monta vaatetta on tarpeeksi? Monta paitaa, monta housua jne. Tällä hetkellä tuntuu, että pyykkikori tursuaa ja kaapissakin on vielä valinnanvaraa reilusti lastenvaatteiden osalta.

 

Yhdeksänvuotiaan esikoisemme ensimmäisinä elinvuosina vaatehommat yleisesti ottaen eivät todellakaan olleet näissä mittasuhteissa, mitä nykyään. Luojan kiitos! Ja toisaalta enää neljännen kohdalla ei jaksa hurahtaa vauvanvaatteisiin ihan samalla tavalla. Olen suorastaan kauhulla seurannut nykyään Facebookin lastenvaate kirppisryhmiä, missä ylilyönnit on helposti nähtävillä. Mielestäni jopa vähän surullista, että kaksivuotiaan vaatekaapista löytyy kaikissa sateenkaarenväreissä kolmenkympin legginssejä. Mutta toki jokainen tyylillään ja lompakollaan. Sanoisin kuitenkin, että tilanne on ehkä lähtenyt hieman käsistä, vaikka harrastuksesta puhutaankin.

 

Sitten, kun tähän yhtälöön lisätään vielä kaikki se lumpun määrä mitä ei järkevästi saada nykyään kierrätettyä on tilanne suorastaan ahdistava. Tekstiilit jotka sisältävät elastaania, ovat mahdottomia kierrättää. Ja elastaaniahan sisältää lähestulkoon kaikki vaatekaapit. Muotiteollisuuden on syytä löytää asiaan ratkaisu piakkoin. 

 

 

 

Mutta harkiten siis lisää vaatetta kaappeihin ja kirpputorit kunniaan.

 

Onko joku teistä uusinut vaatekaappinsa täysin? 

 

Jakakaa ihmeessä omia konmarituksia ja parhaat

kierrätysniksit?

 

Hanna-Mari