Ihanat hitaat aamut

 

 

Viikonlopuissa parasta ehdottomasti on yhdessä vietetty aika ja ihanat rauhalliset aamupalat. Vaikkakaan kovin seesteisiksi niitä ei lapsiperheessä voi ehkä kutsua, mutta yhteinen tekeminen ja läsnäolo on silti parasta.

fullsizeoutput_d5.jpeg

En varsinaisesti ole aamuihminen, ainakaan ennen kello seitsemää, mutta aamupala-ihminen olen aivan takuulla. Päivän tärkein ateria ehdottomasti, kun sille on vaan riittävästi aikaa.

 

Työelämään palaamisen yhteydessä tämä varmasti romuttuu ainakin arkisin, kun viiletetään tukkaputkella viemään lapsia tarhaan ja etsitään omaa toista sukkaa aamuruuhkassa. Mutta viikonloppuja aion vaalia tämänkin jälkeen. 

 

 

IMG_0090.JPG

 

Nyt viikonloppuna meitä helli vielä niin kesäinen ilma, että aamupalankin sai halutessaan nauttia parvekkeella. 

Parvekkeen laitto vielä aivan kesken, mutta lapset keksivät luovia ratkaisuja ja vanhimmat rakensivat sinne itselleen lokoisat oltavat.

 

Yksi viikonloppujen harvinainen, mutta varma hittiaamianen on tietenkin pannukakut. Amerikkalaisina versioina pienet ja pulleat.

Nämä tarjotaan vaahterasiirapin, banaaniviipaleiden ja tuoreiden marjojen kera. Ja aivan varmasti kaikille maistuu. Namskis!

 

Amerikkalaiset pannukakut

 

25g voisulaa

2dl maitoa

2 munaa

2,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

 

Sulata voi ja jäähdytä se. Lisää joukkoon maito ja munat sekoittaen.

Sekoita kuiva-aineet keskenään ja lisää seos taikinaan. Älä seisota taikinaa vaan paista heti!

 

Tästä saa varmasti helposti myös gluteenittoman ja maidottoman version, korvaamalla maidon kauramaidolla ja jauhot esim.kaurajauhoilla. Myös lisäkevaihtoehtoja on lukemattomia.

 

 

fullsizeoutput_137.jpeg

fullsizeoutput_18c.jpeg

fullsizeoutput_165.jpeg

fullsizeoutput_16d.jpeg

fullsizeoutput_18d.jpeg

 

Ihanaa viikonalkua! Ilmat ainakin tuntuu hellivän, että maistuu se kaurapuurokin paremmalta näin maanantaina.

 

Hanna-Mari

 

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta

Keisarin uudet vaatteet

Olen viime vuosina itse alkanut remontoimaan omaa vaatekaappiani ajatuksella vähemmän on enemmän. Kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden materiaaleihin ja jättänyt muutaman muovipaidan suosiolla kauppaan. Yrittänyt panostaa ajattomuuteen ja hieman myös klassikoihin. Maksanut vaatteesta jopa hieman enemmän, jos taustalla on ollut laatu- tai eettiset-kysymykset. Yrittänyt siis vähentää turhia hankintoja ja kertakäyttökulttuuria omalta osaltani. Mukavuudenhaluinenkin minusta on hitsi vie iän myötä tullut! Huonosti istuvista kengistä luojan kiitos osasin luopua jo parikymppisenä. Helsingin mukulakivikadut ja ohutpohjaiset kengät lähettivät turhan tulenkatkuisia viestejä alaselälleni, joten panostaminen kenkiin alkoi jo reilu kymmenen vuotta sitten. Olan taputus itselleni siitä. 

Täydellisestä vaatekaapista en todellakaan voi vielä puhua(onko sitä!?) ja tietty vaihtelunhalu toki säilyy, mutta muutama viiden euron riepu sinne on vähemmän viimeaikoina eksynyt ja vähän enemmän luonnonmateriaaleja.

 

Tällä hetkellähän tosin tulee vietettyä eniten aikaa kotiäiti univormussa, joten mainittavaa hyötyä tämän hetken täydennyksillä ei juuri olekaan. Mutta kyllä se toisenlainenkin arki siellä taas odottaa.

 

0A61F7DC-16D3-413E-BD7F-E1567B16F84C.jpeg

Mutta siinä missä oman vaatekaapin viilailu on melko iisiä ja mukavaa hommaa, niin neljän pienen naisen vaatekaappi-show onkin sitten välillä aikamoista horroria hieman kärjistetysti.

 

660D9D4F-3A2E-4560-97B7-093D23D6E538.jpeg

 

Yksinkertaistettuna ongelma on: liikaa kaikkea! 

 

Meillä kaikki neidit käyttävät jokainen omaa kokoaan vaatteissa ja osa vaatteista siirtyy suoraan seuraavalle käyttäjälle edelliselle pieneksi mentyään. Joidenkin kokojen kohdalla kuitenkin täytyy tehdä niin sanotusti välihilloaminen , kun koko on vielä turhan reilu seuraavalle. Jotkut vaatteet taas eivät tunnu enää sopivan fiilikseltään toiselle käyttäjälle ja sitten on tietenkin vielä jokaisen käyttäjän omat mielipiteet, jotka melko tömäkästi parinvuoden iästä lähtien kyllä ilmoitetaan. Yhtäkaikki, tekstiiliä pyörii meillä valtavasti! 

 

C92F1932-196A-4F6B-BF44-F16B15A8648C.jpeg

 

Tietty kustannustehokkuus on toki loistavaa, kun kyseessä on katras saman sukupuolen edustajia. Osa vaatteista on on kiertänyt kaikki neljä neitiä ja esimerkiksi ulkovaatteisiin olen aina halunnut lasten kohdalla panostaa. Parhaimmillaan laadukas vaate kestää useamman lapsen käytön ja siitä saa vielä muutaman roposen eteenpäin myytyään. Joskus taas käyttöikä tulee vastaan aiemmin. Käyttäjissä on toki myös eroja. Käyttötavaraa vaatteet tietenkin ovat ja ei niitä meillä mitenkään varjella. 

 

Muutimme hiljattain ja muuton myötä oli luovuttava melko isosta määrästä tavaraa, kun asunnon koko pieneni merkittävästi. Siinä samalla tuli käytyä vaatevarastojakin läpi ja aika isolla kädellä tuli luovuttua puolikäyttöisistä vaatteista. Osa tuli myytyä kirpputoreilla ja osa annettua eteenpäin. Kuitenkin tuntuu, että projekti jäi vielä hieman kesken ja vaatekaapeista löytyy vielä harvennettavaa. Tai sitten jäin vaan koukkuun materiasta luopumisen vapauttavaan tunteeseen.

 

Olenkin varannut taas kirpparipaikan ja lauantaina on lähdössä kuorma lastenvaatetta myyntiin Vekarakirppikselle.

Toiveissa olisi, että löytöjä ei tulisi kannettua kovin paljoa kotiin päin.Livekirppareiden lisäksi omat ylimääräiset tavarat liikkuu hyvin mm. Zadaa-appin kautta.

 

E9DB606D-970F-4B1A-BE57-EB08F93A4C39.jpeg

 

Kynnyskysymys onkin, kuinka monta vaatetta on tarpeeksi? Monta paitaa, monta housua jne. Tällä hetkellä tuntuu, että pyykkikori tursuaa ja kaapissakin on vielä valinnanvaraa reilusti lastenvaatteiden osalta.

 

Yhdeksänvuotiaan esikoisemme ensimmäisinä elinvuosina vaatehommat yleisesti ottaen eivät todellakaan olleet näissä mittasuhteissa, mitä nykyään. Luojan kiitos! Ja toisaalta enää neljännen kohdalla ei jaksa hurahtaa vauvanvaatteisiin ihan samalla tavalla. Olen suorastaan kauhulla seurannut nykyään Facebookin lastenvaate kirppisryhmiä, missä ylilyönnit on helposti nähtävillä. Mielestäni jopa vähän surullista, että kaksivuotiaan vaatekaapista löytyy kaikissa sateenkaarenväreissä kolmenkympin legginssejä. Mutta toki jokainen tyylillään ja lompakollaan. Sanoisin kuitenkin, että tilanne on ehkä lähtenyt hieman käsistä, vaikka harrastuksesta puhutaankin.

 

Sitten, kun tähän yhtälöön lisätään vielä kaikki se lumpun määrä mitä ei järkevästi saada nykyään kierrätettyä on tilanne suorastaan ahdistava. Tekstiilit jotka sisältävät elastaania, ovat mahdottomia kierrättää. Ja elastaaniahan sisältää lähestulkoon kaikki vaatekaapit. Muotiteollisuuden on syytä löytää asiaan ratkaisu piakkoin. 

 

 

F1A8E9ED-9407-490E-9B4F-796EC2812B14.jpeg

 

Mutta harkiten siis lisää vaatetta kaappeihin ja kirpputorit kunniaan.

 

Onko joku teistä uusinut vaatekaappinsa täysin? 

 

Jakakaa ihmeessä omia konmarituksia ja parhaat

kierrätysniksit?

 

Hanna-Mari

 

 

 

 

 

Muoti Lasten tyyli Vastuullisuus Trendit