Nyt monen kuukauden pohdinnan jälkeen ja muutaman blogiyrityksen jälkeen uskaltauduin lähteä blogittamaan Lilyyn. Pyrin positiivisuuteen, vaikka en aina mikään päivänsäde olekaan, vaan kaukana siitä. Nyt otin itseäni niskasta ja takapuolesta kiinni ja linnoittauduin tähän tietokoneen äärelle suoltamaan ajatustulvaa. Monta kertaa varmasti blogiani lukiessa tulee eteen off topic -tilanteita, mutta yritetään ainakin parhaan mukaan pysyä asiassa, josta on kirjoitus aiheena tehdä.

Olen monta kertaa keskustellessani tunneilla käydessäni tai ystävien kanssa törmännyt muun muassa seuraaviin ajatuksiin: ”No mulla ei oo hyvä kunto”, ”Mä rakastan tanssia mutta mä en oo siinä hyvä”, ”Mä pyöräilin lujaa mutta pääsin vain 3.7 km 20 minuutissa” jne jne. Itse olen ihmetellyt näitä negatiivisia ajatuksia itsestään treenaajana ja haluan kannustaa ihmisiä sanomalla: näillä asioilla ei ole oikeasti väliä. Miksi väitän näin?

On monenlaisia liikkujia, jotkut ovat ns. elämyskuntoilijoita, toiset taas ns. kehokuntoilijoita (termit vedin hatusta kuvatakseni tilannetta). Joillakin ihmisillä motivoi harrastuksessa esteettiset, eettiset ja elämykselliset arvot kun taas toiset haluavat treenavat tehokkaasti, diettaavat tosissaan ja kasvattavat muskelia. Lisäksi on ihmisiä jotka kuuluvat kumpaankin kategoriaan, sellaisia jotka haluavat treenistä elämyksen lisäksi kuntoa. 

Harrastuksen jatkamisessa on erittäin tärkeää se fiilis mikä liikunnasta jää. Jos siitä jää hyvät fiilikset, ihminen todennäköisesti toistaa saman uudestaan. Itse olen treenaajana enemmän elämys- kuin kehokuntoilija ja minua on ajanut päivästä toiseen treenaamaan tanssia ja juoksua ne mahtavat fiilikset mitä saan treenatessani suurimpia rakkauksiani.

Jos liikunnasta saa elämyksen tai kokee tehneensä jotain kuntonsa hyväksi, onko sillä väliä, kuinka monta kilometriä juoksee tunnissa, onko erinomainen fyysinen kunto tai nappaako askeleet heti koreografisilla tunneilla. Tärkeintä on se fiilis, joka ajaa harjoittelemaan päivästä toiseen sinnikkäästi vaikeuksista huolimatta. Pitemmässä juoksussa tuloksia syntyy ja saatuaan hyvän fiiliksen liikunnasta rakkaus säilyy. Ja ajatella miten mahtavalta vuosien päästä tuntuu sanoa kuinka monta vuotta on treenannut, vaikka sillä itselle ei saata mitään väliä muutoin ollakaan. Nostan hattua varsinkin koko elämänsä jotain tiettyä lajia treenanneille. 

Liikunta ja tanssitaide ei ole pelkästään hyväkuntoisten, hoikkien ja taidokkaiden etuoikeus. Liikunnasta ja tanssista voi nauttia vaikka olisi vasta ensimmäistä kertaa tunnilla oltuaan tekemättä mitään liikunnallista koko elämänsä aikana. Itseään ei tarvitse hävetä kilojen, taitojen tai kunnon takia. Jos nauttii liikunnasta ja tanssista sekä kokee saaneensa siitä hyötyä kunnolleen tai endorfiinihumalan, niin se vasta hyvä juttu onkin. Jokainen pystyy loistamaan omalla tasollaan ja asenne ratkaisee enemmän kuin se mitä on aiemmin tehnyt. Tunneille mennään oppimaan ja kohottamaan kuntoaan, ei haittaa vaikka miesten punnerrus ei suju tai jalat olisivat spagettia pas de pourreén kanssa. Ei haittaa vaikka vielä ei olisi sitä tasoa, mille tunnille ollaan menossa – on tärkeää kehittymisen kannalta jatkuvasti haastaa itseään ja monesti esim. koreografiamuistia pystyy paikkaamaan seuraamalla kokeneempia, joilla muisti on kehittynyt pitemmälle, jos koordinaatio on kunnossa. 

Lisäksi en usko siihen että olisi ihmisiä, jotka vihaavat liikuntaa sydämensä pohjasta, ”No kun minä en pidä liikunnasta”. Kun löydetään oikea laji, josta saa euforian pilviin tai tulee kipinä elämäntaparemonttiin, saattaa olla että nämä ihmiset ovat lopulta niitä, jotka jaksavat painaa pitkiä raskaita treenejä vuodesta toiseen innokkaammin kuin sellaiset, jotka ovat liikunnasta kiinnostuneempia luonnostaan.

Siksi toivon että voisin kannustaa ihmisiä upean liikunnallisen ja tanssillisen elämäntavan pariin. Se antaa niin paljon elämään sisältöä ja jämäkkyyttä. Puhumattakaan niistä ystävistä, joita harrastusten kautta saa, jos tykkää liikkua ryhmässä. Lisäksi liikunnan ja tanssin avulla voi toteuttaa unelmiaan, olkoon se kaunis keho tai itsetunto. 

Iloisia liikunta- ja tanssihetkiä!