Joulua ja lomaa
Pari päivää ennen joulua oli onneksi sairastuvalla jo positiivinen meininki. Antibiootit karkoittivat viimeisetkin poskiontelopöpöt pois ja joulua saivat kaikki viettää kohtalaisen terveinä. Paitsi J:n vanhemmat, jotka nappasivat taudin meiltä vasta myöhemmin, ups.
Joulukortteja kertyi juuri tarpeeksi joulukuusta varten, oikeaa kuusta ei meidän kotiin olisi varmaan edes mahtunut eikä olisi järkeä ollut hankkiakaan, kun joulu meni muualla.
Jonain päivänä oli hieno taivas.
Ja valkea joulu tuli sittenkin, voisko parempaa olla.
Mun varjo kasvatti afron.
Maalla oli sitten se oikeakin kuusi. Ja takka. Ja lahjoja. Ja hyvää ruokaa. Ja rakkaimmat ihmiset eli omat vanhemmat ja oma pieni perhe.
Romanttisella iltakävelyllä oli ihanaa vanhanajan talvitunnelmaa.
Ollaan perinteisesti vietetty joulunpyhät vuorovuosin J:n ja mun perheen kanssa, paitsi ekana vuonna kun asuttiin yhdessä oltiin aatto ihan kaksistaan. Syötiin raakaa kinkkua ja saatiin traumat, joten ollaan suosiolla astuttu valmiisiin pöytiin sen jälkeen. Ehkä Jipon vähän vielä kasvaessa vietetään sit ihan kotijouluakin. Tänä vuonna oli tosiaan mun vanhempien houstausvuoro ja perinteiseen tapaan oltiin maalla, minne yövieraatkin paremmin mahtuu.
Joulupöydästä löytyi siikaa ja lammasta perinteisten kylmien kalojen, rosollin ja laatikoiden seurana. Jippo rakastui (täytteettömiin) blineihin ja kiskoi niitä iltapalaksi varmaan kymmenen ennen kuin ehdin omaa annostani edes aloittaa. Tempaisi tyyppi nälissään yhden suolakurkunkin suuhunsa mutta ilme oli kyllä aika petetyn näköinen.
Lahjaksi sain J:ltä toivomani Isyyspakkauksen Tommin Rouvan Gastronaatti-keittokirjan ja ehdinpä sen reseptiä soveltaen jo pyöräyttää kurpitsakeitonkin. Lisäksi pukki oli pistänyt pakettiin lämmintä vaatetta niin käsiin kuin jalkoihin sekä Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan, josta inspiroiduin tosi paljon, vaikka aluksi ajattelinkin sen olevan itselleni vähän turhan itsestäänselvää kamaa. Jippo sai ison maatiladuplopaketin, jolla olen itse leikkinyt varmaan enemmän kuin poika, toivotut huopatossut, Puppe-kirjan, hernepussinheittopelin ja keikkuvan laivan, jonka matkustajat ovat sellaisia tikkuun pistettävistä renkaista koottavia ukkeleita. Hittejä kaikki. Itse lahjoin vanhempiani perinteisesti fiineillä herkkusuklailla, J sai collegeliivin refeilypausseja varten sekä korvaläpät – ja jälkitoimituksena kirjan sarjasta, josta luulin ostaneeni meiltä puuttuvan osan mutta ostinkin edellisen.
Nyt lomailen vielä loppiaiseen asti ja sitten alkaa poitsun totuttaminen päiväkotiin jälleen kerran, tyypiltä pääsi jo iso poru, kun erehdyin sanomaan meneväni viikon päästä töihin.