Ladataan...
Isyyspakkaus

Uusi vuosi Rouvan Instagram-keittiössä on alkanut kuivakaappihaasteella. Siis käytetään kuivakaapista pois sinne jääneitä jämiä ja random-säilykkeitä. Käyttöä on ollut myös Järki-Särjelle, mökin kuistilta noudetuille omenoille ja - tietysti - hapanjuurelle mm. pizzan muodossa. Niin, ja veriappelsiinikausi on alkanut!

"Muistatko #kuivakaappihaaste’eni viime vuoden alusta? En tiedä mitä on tapahtunut, mutta ruokakomeroni näyttää totisesti olevan jälleen haasteen tarpeessa.

Tyhjensin jääkaappia viikonloppuna: oli pizzasta jäänyttä tomaattikastiketta, uunissa paahdettuja munakoisoja, alekorista pelastettu paprika ja tomaatteja, kuiva juustokäntty. Kuivakaapista silmiin sattui jättimäinen lasagnepaketti, jonka pohjalla oli pari hassua lasagnelevyä ja kourallinen levysilppua. No, ei niistä lasagnea tullut, mutta kerrostin kaiken vuokaan, työnsin 200-asteiseen uuniin ja paistoin niin kauan, että juusto ruskistui. Ihan hauska oli tämmöinen pastaraita vuoan keskellä, ja pääsinpä eroon yhdestä epämääräisestä paketista. Tätä lisää nyt!
Lähteekö joku muu haasteeseen mukaan?

#keittiössänyt #lasagnehko"

 

"Uunissa paahdetut mantelit ovat pienestä keittiöapulaisesta täysin vastustamattomia. #keittiössänyt #mininaatti"

"Olen aiemmin syönyt uunissa paistettua (lue: maagisen hyvää) Metsuri-juustoa uusien perunoiden kanssa, mutta kyllä kuulkaas on ihana pari uunissa paahdettujen punajuurienkin kanssa. Vähän niin kuin fondue, tai jotain sinne päin?

Keitä punajuuret kypsiksi, puristele kuoret irti, paloittele, nosta pellille, lorauta päälle oliiviöljyä, mausta suolalla, timjamilla ja pippurilla ja paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, niin että punajuuret rapsakoituvat hiukan. 
Poista Metsuri-juuston muovikääreet, jätä puinen kehikko. Laita juusto uunin kestävään vuokaan, viillä pintaan muutama viilto ja työnnä juusto 200-asteiseen uuniin noin vartiksi, niin että juusto sulaa, vaikka samaan aikaan niiden punajuurien kanssa. Varaudu pitämään puolesi ruokapöydässä, tämä katoaa nopeasti. 
Rentoa viikonloppua!

#keittiössänyt #paistettujuusto #mukafondue #viikonloppu"

"Kerroin viime viikonloppuna ripotelleeni itse tehtyjä mantelikrokantteja jälkkäriannoksen päälle Stories-puolella, ja koska kyselitte reseptiä, tässä se nyt tulee. Tarjolla on yhden sijaan peräti kaksi tapaa tehdä tätä ihmeellistä herkkua, jota voi paitsi ripotella jälkkäreiden ja kakkujen koristeeksi, napsia ihan sellaisenaan.

Idea on siis sulattaa kattilassa sokeria ja lisätä sulan sokerin joukkoon mantelirouhetta. Käytännössä sulatin 3 dl sokeria miedolla lämmöllä koko ajan lastalla sekoittaen ja lisäsin joukkoon 3 dl mantelirouhetta. Sitten kaadoin massan tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle jähmettymään ja hakkasin jäähtyneenä palasiksi. Näin valmistui kuvassa oikealla oleva vaaleampi versio. 
Sitten voi tehdä myös niin, että on ajatuksissaan ja hulauttaa sokerit ja mantelirouheet yhtä aikaa kattilaan, tajuaa virheensä ja kiroaa, mutta päättää hämmentää sinnillä loppuun asti. Sitten lopuksi voi todeta, että ehkä näin sai jopa vielä parempaa, koska manteliin tulee upea paahtunut maku. Tavassa on kuitenkin riskinsä, sillä mantelirouhe kärähtää helposti. 
Harkitse itse!

#keittiössänyt #mantelikrokantti"

"Nyt olen kuulkaas jäänyt pahasti koukkuun kahden raaka-aineen uuniperunadippiin: hyvin valutettu purkillinen valkosipulilla maustettua Järki-Särkeä muussattuna ja purkillinen smetanaa sekaisin, ja se on siinä. No ihan pikkuisen rouhaisin joukkoon valkopippuria, tippa sitruunaakaan ei olisi ollut hassumpaa. Niin helppoa että naurattaa!

#keittiössänyt #maanantai #uunipotut #särkidippi #järkisärki"

"Storiesit katsoneet tietävät, että #kuivakaappihaaste’eni jatkui aamulla, kun löysin ruokakomerosta kaksi purkkia säilykepersikoita. Muistelin viimeksi syöneeni sellaisia joskus 90-luvulla, jolloin leivoin useammankin kerran m i k r o s s a persikkapiirakkaa :D Mies kertoi ostaneensa joskus sellaisia jotakin kakkua varten mutta päätyneensä käyttämään muuta. 

Sain teiltä varsinaisen säilykepersikkaideavyöryn: rahka, rahkapiirakka, hedelmäsalaatti, smoothie, kanakastike, rahkapullat, keikauskakku ja melba ainakin mainittiin. Eksoottisin oli belgialainen perinneruoka, jossa persikanpuolikkaiden päälle lisätään säilyketonnikalaa. Kuulemma toimii, vaikka kuulostaa erikoiselta.
Päätin tehdä kaksivuotiaan kanssa perinteikkään keikauskakun. Ja kuulkaas sehän oli aivan mahdottoman hyvää! Kivan tahmea ja karamellisoitunut, ja säilykepersikat olivat oikein edukseen. Vaikein vaihe meille molemmille oli malttaa odottaa, että kakku on jäähtynyt, kuten kuvasta näkyy.
Laitoin uunin lämpenemään 175-asteiseksi ja sulatin uunissa suoraan uunivuoassa (halkaisija 21 cm) 25 g voita. Lisäsin voisulan joukkoon 1/2 dl sokeria ja lisäsin sitten päälle puolitoista purkkia hyvin valutettuja persikanpuolikkaita, isompaan vuokaan olisivat varmasti mahtuneet kaikki. 
Sitten vaahdotin kulhossa 150 g voita ja 2 dl sokeria ja lisäsin yksitellen kaksi kananmunaa ja 1/2 dl maitoa. Sitten lisäsin 2 tl leivinjauhetta ja 1 tl vaniljajauhetta ja sekoitin hyvin. Lopuksi lisäsin 100 g rouhittua taloussuklaata ja 2,5 dl vehnäjauhoja ja sekoitin nopeasti. Lisäsin taikinan vuokaan persikoiden päälle ja työnsin vuoan uuniin alatasolle. Paistoin kakkua tunnin, kunnes sen keskelle tökättyyn tikkuun ei enää tarttunut taikinaa. Isommassa vuoassa paistoaika olisi ollut lyhyempi, tässä vuoassa kakusta tuli aika korkea. 
Jäähdytin kakkua vajaan puoli tuntia, työnsin fileointiveitsen vuoan ja kakun reunojen väliin jotta kakku irtoaisi vuoasta ja sitten kumosin kakun vadille. Syötiin palat ihan sellaisenaan, jäätelökin olisi ollut kiva kumppani. 
Varsinainen aikamatka tähän lauantaihin!

#keittiössänyt #keikauskakku #retrokakku #aikamatka #kasarikakku #säilykepersikat"

"Minä ja pannukakkuni haluamme toivottaa leppoisan levollista viikonloppua! Teen pienen annoksen Tools-uunivuokaan: 5 dl mieluiten täysmaitoa, 2 kananmunaa, 1/4 tl suolaa, 2 dl vehnäjauhoja ja 25 g sulatettua voita sekaisin kulhossa kierrevatkaimella ja turpoamaan puoleksi tunniksi. Sitten nokare voita uunivuokaan ja uuniin sulamaan noin viideksi minuutiksi, jotta voi sulaa ja vähän ruskistuu. Sitten taikina vuokaan. Paistan pannaria 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Toivottavasti maistuu :) #keittiössänyt #pannariperjantai #pannukakku"

"Aivan mahtavaa, miten moni on mukana #kuivakaappihaaste’essa <3 Lisääkin toki mahtuu, tule tule, jos sinunkin kuivakaappisi pursuilee tai ovi ei edes mene kiinni :D

Täällä valmistui mysliä, jolla sain kolme puolityhjää siemennyssäkkää katoamaan. Mausteeksi avokätisesti kanelia.

#keittiössänyt #kuivakaappihaaste #granola #diymysli #gastronaatti"

"Pikkuvinkki hitaaseen aamuun: paistoin aamiaiskananmunat Järki-Särjen öljyssä (kalapalat syötiin alkuviikosta uuniperunoiden kanssa), ja voi miten hyvä maku niihin tuli. #keittiössänyt #aamupalahommia #järkisärki"

"'Äiti tuoksuuuu juurelta', lauleskeli kuusivuotias päivänä eräänä joululaulua mukaillen. 

Ehkä sitten niin, koska kyllähän tuo hapanjuuri on aika vahvasti elämässä läsnä. Kas tässä pizzaa, tietenkin hapanjuureen tehtyä, ja valkoinen versio, josta itse pidän itse suorastaan mahdottoman paljon. 
Sekoitin ranskankermasta ja parmesaanijuustosta kastikkeen (tästä vinkistä kiitos @katipohja!) täytteen pohjaksi ja viipaloin mandoliinilla yhden Nicola-perunan ohuiksi kiekoiksi. Sitten nostin lituskaiseksi taputellun pizzapohjan suoraan tulikuuman pellin päälle ja levitin sitten pohjalle ranskankermakastikkeen, perunakiekot, tilkan oliiviöljyä, kaprikset ja lopuksi mozzarellaa revittynä. 
Onko siellä ketään muuta valkoisesta pizzasta tykkäävää vai onko tomaattikastikkeellinen versio Se Ainoa ja Oikea?

#keittiössänyt #pizza #pizzaa #pizzaaa #hapanjuuripizza #hapanjuurihulluus"

"Olin tänään melkein kolme tuntia luistelemassa lasten kanssa Rautatientorin jääpuistossa, eikä kylmyys ole kaikonnut vieläkään, vaikka olen istunut kotona jo pari tuntia kahdessa villapaidassani. 

Onneksi olin eilen haudutellut koko päivän kaalilaatikkoa, kunnon pakkasruokaa, jota riitti täksi päiväksi ja huomiseksi ja varmaan viikonlopun jollekin aterialle, luojan kiitos, koska näin lomalla lapset tuntuvat syövän tai ainakin periaatteessa syövän ihan koko ajan.
Olen viime kuukausina tehnyt kaalilaatikon Härkikseen, jota meillä riittää pakastimessa syksyn hävikkipelastusoperaation jäljiltä. Jos olet siis miettinyt, voiko Härkistä pakastaa, voi aivan hyvin. Sille ei tapahdu pakastimessa kerrassaan mitään pahaa. Ja jos kaali uhkaisi jäädä käyttämättä syystä tai toisesta, senkin voi suikaloida, työntää pakastimeen ja sujauttaa sieltä kaalilaatikoon. Kätevää sekin!

#keittiössänyt #kaalilaatikko #härkis #hävikistäherkuksi"

"Oman mökin omenoiden kaura-omenapaistoskausi ulottui hienosti uuden vuoden puolelle. ”Oooh äiti tämä niin hyvää, ihan paras jälkiruoka”, ilahtui kuusivuotias vuoan nähdessään. Kaksivuotiaskaan ei enää muistanut ei-pitävänsä omenoista, sillä hän söi vastoin ennakko-odotuksia kuppinsa tyhjäksi. Omenaperhe, olemme!

#keittiössänyt #kauraomenapaistos #sadonkorjuu #omenahulluus"

"Tämä vuosi ei olisi voinut alkaa kovin paljon paremmin. Vuoden ensimmäiset veriappelsiinit (!!!!!), täydelliset Morot (!!!!). Tervetuloa mukaan tähän hulluuteen <3 #keittiössänyt #veriappelsiini #veriappelsiinihulluus #uusivuosi"

"Muistaako joku muu Valion styroxlaatikossa myydyt jäätelökakut 80-luvulta? Sokerikakkupohja, väleissä mansikkahilloa ja vaniljajäätelöä, sivuilla mantelikrokanttia, päällä kermaruusukkeita ja suklaalastuja? Meille näitä kakkuja ilmaantui maitoauton mukana varmaankin jonkin sortin lahjana, mutta ehkä niitä myytiin kaupassakin?

Äitini täytti 80, ja niin me askarreltiin kuusivuotiaan kanssa oikea aikamatka kolmenkymmenen vuoden taakse. Maku oli juuri sellainen kuin muistinkin!
Resepti on peräisin Kokeileva keittokirja -blogista ja on tulossa myös seuraavan Makuun, joka ilmestyy tammikuun puolivälissä. 
Tuntui maistuvan, ja saas nähdä, haluavatko lapset tätä myös omille synttäreilleen, merkkejä siitä oli jo.

#maalla #kasikymppiset #valionjäätelökakku #jäätelökakku #kasarikakku"

"Muistatko chilikurkut, joita tein kesällä omista avomaankurkuista ties kuinka monta satsia? Koko syksyn vahvasta säännöstelystä huolimatta viimeinen purkki avattiin eilen, NYYH. Ensi vuonna pitäisi siis saada sullottua jääkaappiin vielä enemmän! #keittiössänyt #sadonkorjuu #chilikurkut #viimeistäviedään"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

 

 

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulukuun huonot uutiset BR-lelujen ja Toys'R'Usin konkurssista jäivät jotenkin kaivelemaan mieltä.

Lelukauppojen alamäki ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan vastaavia uutisia on kuulunut myös mm. USA:sta. Toys'R'Us lopetti toimintansa siellä jo aiemmin, ja myös New Yorkin legendaarinen F.A.O. Schwarz on ollut vaikeuksissa. Kauppa sulki ovensa vuonna 2015 mutta on näemmä avannut uuden liikkeen uusiin tiloihin viime vuoden lopulla.

Selityksiä olen lukenut monia: verkkokauppa, marketit ja halpahallit sekä leikkien vaihtuminen pelaamiseen. Osittain voin kyllä uskoakin näihin väitteisiin, mutta voisiko taustalla olla muutakin?

On helppoa syyttää verkkokauppoja siitä, että kuluttajat voivat helpommin vertailla hintoja ja ostaa lelut halvimmasta verkkokaupasta. Yhtä helppoa on sanoa, että marketit voivat ostaa tavaraa halvemmalla suurempien volyymien vuoksi, mikä verottaa erikoisliikkeiden myyntiä. Itselleni syy tilata verkkokaupoista ei ole kuitenkaan liittynyt hintaan. Päinvastoin, postikulujen kanssa tuotteethan saattavat tulla kalliimmaksi verrattuna siihen, että lelut hakisi lähimmästä lelukaupasta.

Mitenkäs marketit ja halpahallit, onhan niitä ollut olemassa jo vuosikymmenet. Miksi ne vetäisivät juuri nyt ihmisiä leluostoksille aiempaa enemmän?

En ostele leluja usein, mutta silloin kun ostan, haluan löytää jonkin tietyn lelun. Vertaan toki hintoja, ja jos huomaan toisen liikkeen myyvän tuotetta halvemmalla, ostan sen sieltä. Suurempi kysymys on kuitenkin tuotteen saatavuus. Vaikka en ostaisi tuotetta netistä, haluan voida tarkistaa saatavuuden sieltä, jotta en tee kauppaan turhaa reissua. Minulle voittaja on se kauppa, jonka verkkosivuilta käy selkeästi ilmi, onko kyseistä tuotetta saatavilla ja missä. 

Täytyy sanoa, että juuri BR:n ja Toys'R'Usin kohdalla tässä oli suuri puute: verkkokaupan tuotehaku toimi huonosti ja usein tuotteen saatavuutta ei voinut tarkistaa soittamatta liikkeeseen. Jos mietin vaikkapa muutaman viime joulun lahjaostoksia, olen päätynyt tilaamaan leluja kotimaisista verkkokaupoista, en hinnan, vaan saatavuuden ja selkeän verkkopalvelun vuoksi. Voittajia tässä kisassa ovat olleet siis Keravan muovi ja lelu, Pii Poo, Prisma.fi ja Verkkokauppa.com. BR:llä ja Toys'R'Usilla olisi varmasti ollut mahdollisuus samaan, jos siihen olisi ollut kiinnostusta.

Stockmannin lelukauppoja pyörittävä XS lelut voisi myös petrata tämän kanssa. Jos käy paikan päällä Stockalla, leluvalikoima on suuri, mutta verkkokaupan valikoima vaikuttaa muutamien pistokokeiden perusteella hyvin puutteelliselta. En siis löydä XS:n verkkokaupasta tuotteita, joita tiedän olevan saatavilla XS:n hyllyissä.

Onko sitten lasten leikkiminen leluilla todella vähentynyt pelien vuoksi? Siinä voi jotain totuutta olla, mutta joudun seuraamaan tilanteen kehittymistä omassa perheessäni vielä muutaman vuoden verran. Vanhempi lapsi kun alkaa vasta nyt osoittamaan kiinnostusta pelejä kohtaan.

Nyt mietinkin, olisiko syy lelujen myynnin vähenemiseen ihan muualla kuin verkkokaupoissa, marketeissa ja peleissä. Voisiko esimerkiksi olla mahdollista, että nykyvanhemmat eivät yksinkertaisesti halua ostaa leluja samoissa määrin kuin ennen?

Kulutus on muuttunut tiedostavampaan suuntaan, ja kun monet perheet tuntuvat jo nyt hautautuvan tavara- ja lelukasojen alle, uusien lelujen ostaminen ei vain kiinnosta. Voin ainakin itse sanoa, että talouteemme ostetaan uusia leluja hyvin harkiten ihan vain siksi, että emme halua ostaa niitä enempää. Tavaraa on ihan tarpeeksi jo muutenkin. Lisäksi olemme saaneet ja ostaneet leluja myös käytettyinä.

Olisiko myös mahdollista, että vanhemmat, jotka ovat itse eläneet lapsuutensa 1960- ja 1970-luvuilla, hukuttivat lapsensa leluihin parikymmentä vuotta sitten siksi, että heidän lapsuudessaan leluja ei ollut saatavilla samoissa määrin. Lapsuutensa 1980- ja 1990-luvuilla eläneillä nykyvanhemmilla on kuitenkin ollut itsellään saatavilla jo niin paljon leluja, että vastaavaa tarvetta ei ole, ja tämänkin vuoksi ostetaan mieluummin harkiten.

Miltä kuulostaa? Onko saman suuntaisia tai aivan päinvastaisia ajatuksia? Miksi lelukaupat katoavat?

Onko Suomessa pian enää ainoatakaan lelukauppaa? 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tampereen Työväen Teatterissa lokakuussa ensi-iltansa saanut Samuel Harjanteen ohjaama suurmusikaali, Billy Elliot, on ollut varsinainen arvostelumenestys, ja kehuihin on helppo yhtyä. Pääsin itse katsomaan esityksen viime viikonloppuna tyttäreni kanssa, kun teimme kahdestaan teatteriretken Tampereelle.

Olen nähnyt musikaalin aiemmin Broadwaylla, mutta Helsingin versio vuonna 2015 jäi jostain syystä näkemättä. Edellisestä kerrasta mieleen jäi, että esityksessä parasta olivat tanssivat lapset, mutta Elton Johnin säveltämä musiikki ei erityisemmin säväyttänyt. Se oli yllättävää, sillä saman miehen kynästä ovat kuitenkin peräisin myös vaikkapa Disneyn Leijonakuninkaan laulut.

Mietin nyt, olisiko juuri tämä musiikki ollut syy siihen, että en vaivautunut Helsingissä katsomaan koko musikaalia, mutta nyt se kyllä harmittaa. Niin järjettömän hyvä tämä Tampereen versio oli!

Musikaali perustuu vuoden 2000 samannimiseen elokuvaan, jossa pääosassa ovat tanssi ja Ison-Britannian hiilikaivostoiminnan alasajo.

Eletään vuotta 1984. Billy Elliot on 11-vuotias poika, joka asuu pohjoisenglantilaisessa kaivoskaupungissa isänsä, isoveljensä ja isoäitinsä kanssa, ja perheen elanto on kiinni kaupungin kaivostoiminnasta. Kaivostoiminta on kuitenkin kannattamatonta, joten Britannin hallitus pyrkii ajamaan toimintaa alas. Kaivostyöläiset, Billyn isä ja veli mukaan lukien, ryhtyvät lakkoon ja ottavat yhteen rikkureiden ja poliisien kanssa.

Samaan aikaan Billy käy vastentahtoisesti nyrkkeilytunneilla mutta jää kerran katsomaan samalla salilla harjoittelevien tyttöjen balettituntia. Billy kokeilee tanssia, ja baletinopettaja havaitsee Billyn lahjat. Billy innostuu baletista ja alkaa käydä balettitunneilla nyrkkeilyn sijaan. Kun Billyn muu perhe saa tämän selville, he raivostuvat ja kieltävät pojalta tanssimisen. 

Opettaja on kuitenkin vakuuttunut, että Billyn kannattaisi pyrkiä Lontoon Royal Ballet Schooliin, jotta hän pääsisi pois kuolevasta pikkukaupungista, jonka tulevaisuus ei näytä hiilikaivostoiminnan hiipumisen vuoksi kovinkaan valoisalta. Hän alkaa valmentaa Billyä ilmaiseksi koulun pääsykoetta varten, mutta kuukausien ja jopa yli vuoden mittaiseksi venyvä kaivoslakko kuumentaa muun perheen tunteita ja saa heidät myös taloudellisesti ahtaalle.

Teemoiltaan musikaali on kaikkea muuta kuin kepeä. Tarinan lapset painivat ennakkoluulojen ja hyvin perinteiseen mieskuvaan perustuvien odotusten kanssa, ja aikuisilla taas on huoli sekä oman perheen että koko yhteisön tulevaisuudesta. Molemmat teemat ovat edelleen ajankohtaisia tänäkin päivänä, ja on surullista ajatella, että Billyn kotipaikan kaltaisille kaupungeille todella kävin hyvin huonosti kaivostoiminnan loppumisen myötä.

Poliittiset puheet ja lakot olivat teemana lapselle täysin mahdottomia ymmärtää, eikä hän voinut käsittää myöskään, miksi Billyn muu perhe otti yhteen poliisien kanssa, vaikka he eivät olleet rikollisia tai pahiksia. Yritin kuiskia hänen korvaansa ja kertoa mahdollisimman yksinkertaisesti, mistä siinä puolessa tarinaa olikaan kyse. Lavalla käytetään myös melko ronskia kieltä, mikä on hyvä tiedostaa, jos uskoo, että pystyy säästelemään lastaan vielä muutaman vuoden pahimpien kirosanojen kuulemiselta. Teosta ei varsinaisesti suositella alle kouluikäisille.

Tanssiteema oli tietysti hyvin paljon helpommin ymmärrettävää ja kivaa, ja itsekin balettia tanssiva tyttö piti kovasti tanssikohtauksista.

Eikä mikään ihmekään, sillä voi hyvä ihme, miten taitavia lapsia lavalla nähtiin! Pääosissa Billynä ja Michaelina nähdään molemmissa rooleissa kolme 11 - 12 -vuotiasta poikaa, jotka vuorottelevat esityksissä. Tässä esityksessä Billyä näytteli Osku Perkiö ja Michaelia Nuutti Kerppilä. Perkiö veti Billyn roolin, laulut ja tanssit sellaisella varmuudella ja karismalla, että siinä jäivät ammattinäyttelijätkin kakkoseksi.

Voisin ihmetellä, mistä tällaisia poikia edes on löydetty, mutta luin jo, että pääosan esittäjät ovat käyneet läpi liki kaksi vuotta kestäneen Billy-koulun, johon valittiin vuonna 2016 alun perin 16 poikaa, joista parhaat pääsivät mukaan lopulliseen musikaaliin.

Myös Kerppilä steppaa hienosti, ja jaksan edelleen hämmästellä, miten kaksi 12-vuotiasta poikaa voikin olla niin karismaattisia, että he pystyvät kannattelemaan pitkiä ja isoja kohtauksia lauluineen ja tansseineen ilman yhtään aikuista niin, ettei kertaakaan tarvitse jännittää heidän puolestaan.

Aikuisten rooleista herkullisin on Petra Karjalaisen esittämä tanssinopettaja. Rööki huulessa oppilaita ohjaava, vähän väsähtänyt ja sarkastinen opettaja saa itsekin uutta kipinää, kun keskinkertaisten tyttöjen (siis tarinassa - lavalla tanssineet nuoret tamperelaisneidit olivat hurmaavia) joukkoon ilmestyykin huimaa potentiaalia osoittava poika.

Ohjaaja Samuel Harjanne, joka muuten ohjasi myös HKT:n Kinky Bootsin, on osunut tässäkin produktiossa niin monella tavalla niin moneen napakymppiin, ettei voi kuin kiittää ja taputtaa ja jäädä odottamaan, mitä mies ohjaa Suomen musikaalilavoille seuraavan kerran.

Ja juu, kyyneleet olivat jälleen poskilla monta kertaa esityksen aikana, kuten arvata saattoi. Mene siis sinäkin oitis Tampereelle teatteriin.

 

Pressiliput esitykseen saatu Tampereen Työväen Teatterilta.

Kuvat: Tampereen Työväen Teatteri.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulttuurivuotemme pärähti käyntiin retkellä Tampereen työväen teatteriin katsomaan Billy Elliot -musikaalia. Lähdimme tytön kanssa retkelle tälläkin kertaa aivan kahdestaan. Edellisen kerran kävimme hänen kanssaan katsomassa Tampereen teatterin Cats-musikaalin.

Teimme retken siitä huolimatta, että olen ollut koko viikon kipeänä... tai oikeastaan jo useamman viikon. Retkeä oli kuitenkin suunniteltu niin pitkään ja liputkin hankittu jo niin hyvissä ajoin, että päätin vain vetäistä aamulla voimakkaan Panadolin nassuun ja jaksaa sen voimilla.

Teimme Tampereelle päiväretken. Lähdimme Helsingistä aamulla, söimme lounaan Tampereella, kävimme teatterissa klo 13:n näytöksessä, ehdimme syödä vielä päivällisen Tampereella ja palasimme illaksi kotiin.

Jos tyttäreltäni kysytään, hän valitsisi aina ruoaksi sushia. Huomasin ilokseni, että Tampereen kauppahallistakin saa sushia, joten kävimme maistamassa miltä Umami Sushibarin antimet maistuvat.

Ja erittäin hyviltä ne maistuivat! Sushit valmistetaan ja tarjoillaan, kun riisi on vielä hieman lämmintä. Riisi on maustettu punaviinietikalla, joten se ei ole niin valkoista kuin riisiviinietikalla kostutettu, mutta riisi on maukkaampaa. Täytteinä oli lohta, kevyesti liekitettyä lohta ja avokadoa. Sushien kanssa tarjottiin myös pehmeitä ja hieman makeita suupaloja, jotka toivat mieleen paahtovanukkaan. Valitettavasti unohdin kysyä, mitä ne olivat.

Ravintola on todella pieni, noin 12-paikkainen, ja se on avoinna vain lounasaikaan. Kannattaa kyllä odottaa, jos paikkaa ei heti saa.

Olisin itse asiassa voinut syödä vähän enemmänkin, mutta tyttö vetäisi omat sushinsa niin hyvällä ruokahalulla, että päädyin antamaan pari omaa lohinigiriänikin hänelle.

Ehdimme käydä lounaan jälkeen vielä parissa kaupassa ja ostaa tytölle pari uutta vaatetta ja olimme teatterissa juuri sopivaan aikaan.

Itse esitykseen palaan toisessa postauksessa. Spoilaan kuitenkin jo vähän: se oli aivan järjettömän hyvä!

Teatterin jälkeen edessä oli lapsen mielestä aivan liian pitkä paluumatka Hämeenpuistosta takaisin rautatieasemalle. Pysähdyimme matkalla vielä syömään. 

Olin luvannut tytölle iltaruoaksi pizzaa, ja paikkakin oli jo mielessä: Pizzeria Luca. Pohjois-Euroopan parhaaksi valittu pizzeria, jonka ensimmäinen toimipiste sijaitsee juurikin Tampereella Tammerkosken kupeessa. Tilasimme Margheritan puoliksi, ja se oli juuri sopiva annos meille kahdelle. Aivan törkeän hyvää pizzaa, ja kun pizza on hyvää, ei tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi muita täytteitä edes kaipaa.

Junamatkat molempiin suuntiin sujuivat leppoisasti Aku Ankkoja lukien ja pelaten. Päivä oli kuitenkin aika rankka pienelle, sillä olihan se pitkä ja Tampereella tuli jonkin verran kävelyäkin.

Silti hän pohti, että päivä oli varmasti yksi parhaista ikinä: sai pelata, isi luki Akkaria, syötiin sushia ja pizzaa ja juotiin niiden kanssa limsaa, ostettiin uusia vaatteita, päästiin musikaaliin ja otettiin vielä väliajalla iso viipale kakkua. Itse olisin vielä lisännyt listaan, että saatiin olla ihan kahdestaan, sillä sekin on tärkeää silloin tällöin. Ja juuri siitä syystä en halunnut jättää tätä retkeä väliin.

Retki oli siis erittäin onnistunut, ja palasimme tyytyväisinä kotiin. En tiedä, milloin teemme seuraavan teatteriretken Tampereelle, mutta Särkänniemeen palannemme jo tulevana kesänä, kun 120 cm:n pituus tulee täyteen ja pääsemme taas uusiin laitteisiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen onnistunut käymään viimeisen parin kuukauden aikana elokuvissa useamman kerran kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että olen käynyt elokuvissa vuorotellen jokaisen perheenjäsenen kanssa kahdestaan. Myös poikamme pääsi ensimmäistä kertaa katsomaan leffaa isolta kankaalta!

Ryhmä Hau: Superpennut

Poika sai joululahjaksi elokuvaelämyksen: ensimmäistä kertaa elokuviin oikeaan leffateatteriin isin kanssa ja vielä popparit kaupan päälle!

No, Ryhmä Hau -elokuva ei varsinaisesti ole elokuva. Se on enemmänkin ylipitkä jakso (45 min) Ryhmä Hau -sarjaa, mutta tällaiseksi ensielokuvaksi se sopi erittäin hyvin. Lapsi jaksoi katsoa leffan ja kyseli jopa sen loputtua, voisiko sen nähdä uudestaan.

Aikuiselle leffa ei tarjoa mitään, ja juoni on sellaista dadaa, että sitä ei edes kannata mainita.

Sitä ihmettelin, jälleen kerran, miksi ihmeessä Ryhmä Hausta on olemassa kaksi suomennosta ja kahdet ääninäyttelijät. Tässä leffassa tunnusmusiikissa lauletaan "Ryhmä Haun" sijaan "Paw Patrol", ja hahmojen nimiä ei ole suomennettu. Joka kerta, kun hahmoja kutsuttiin väärillä nimillä, esim. Ryder, poika katsoi minuun ja totesi tuohtuneena: "Se on Riku!" Ääninäyttelijät eivät myöskään olleet samalla tasolla kuin Pikku Kakkosessa.

Tähdet: 1/5. Poika viihtyi, isä ei nukahtanut.

Onneli, Anneli ja nukutuskello

Vein tyttäreni joulun jälkeen maalla katsomaan uutta Onnelia ja Annelia paikalliseen elokuvateatteriin. Ihan alkuun minun on myönnettävä, että olen hyvin allerginen kotimaisille lastenelokuville. Erityisen paljon inhoan puisevaa ja kirjakielistä dialogia (varsinkin lasten suissa) ja karikatyyrisiä henkilöhahmoja, jotka ilmeilevät kummallisesti. Onneli ja Anneli oli onneksi sieltä paremmasta päästä.

Onneli ja Anneli (Celina Fallström ja Olga Ritvanen) lähtevät vierailulle hassun keksijämiehen, Vekotiituksen (Ville Myllyrinne), luo. Vekotiitus saa tietää, että kunnan virkamiehet ovat päättäneet vetää moottoritien hänen maatilansa yli, ja Onneli ja Anneli keksivät, miten Vekotiituksen tila saadaan säästettyä tuholta. Apuna he käyttävät Vekotiituksen keksimää nukutuskelloa.

En ole nähnyt Onneli ja Anneli -elokuvia aiemmin, joten en voi vertailla nukutuskelloa niihin. Tarina on hyväntuulisen höpsö ja erittäin satumainen. Onnelin ja Annelin maailmassa värit ovat kirkkaita ja aurinko paistaa. Tapahtumat etenevät rauhalliseen tahtiin, ja loppu on onnellinen. Lapsinäyttelijät ovat suloisia ja rooleissaan melko luontevia.

Mutta nyt kun olen nähnyt useamman lastenkirjaan ja niiden karikatyyrihahmoihin perustuvan elokuvan, olisi kiva nähdä jotain vähän realistisempaa. Kai sellaisiakin elokuvia lapsille tehdään? Pretty please?

Tähdet: 2/5. Lapsi piti elokuvasta kovasti. Itsekään en varsinaisesti kärsinyt, mutta en minä tätä toista kertaa katsoisi.

The Wife

Pääsin elokuviin myös Rouvan kanssa. Kävimme Maximissa katsomassa The Wifen, joka poiki pääosaa esittäneelle Glenn Closelle myös Golden Globe -palkinnon.

Elokuvassa kirjailija ja hänen vaimonsa saavat kuulla miehen voittaneen kirjallisuuden Nobel-palkinnon, ja he lähtevät yhdessä aikuisen poikansa kanssa Tukholmaan palkintoseremoniaan. Jokin vaikuttaa kuitenkin hiertävän kaikkien välejä, ja erityisesti kirjailijan vaimo tuntuu peittelevän jotain salaisuutta.

Elokuva on pienimuotoinen mutta todella vangitseva. Close tekee huikean roolin padottua raivoa sisällään pidättelevänä kirjailijan puolisona. Hän oli kultaisen maapallonsa ansainnut. 

Tähdet: 3/5. 

Ihmisen osa

Toinen leffakokemus Rouvan kanssa tapahtui puolivahingossa, kun emme keksineet muutakaan tekemistä lastenhoitajan hoitaessa lapsia. Olimme nähneet Ihmisen osan trailerin aiemmin, ja se vaikutti kiinnostavalta. 

Hannu-Pekka Björkman esittää Pekkaa, entistä menestyksestä toimitusjohtajaa, jonka firma on mennyt nurin, mutta hän esittää edelleen muille olevansa varoissaan ja lentelevänsä firman asioille sinne tänne. Todellisuudessa hän ruokailee vieraiden ihmisten hautajaisissa ja asuu purettavassa ostarissa sijaitsevassa pikkutoimistossaan.

Kun Pekan vanhemmat (Asko Sarkola ja Leena Uotinen) tulevat yllättäen vierailemaan Helsingissä ja olettavat Pekan maksavan hotelliyöt, Pekka joutuu kiperään tilanteeseen. Kovin iloisia yllätysvierailusta eivät ole myöskään Pekan kaksi siskoa (Riia Kataja ja Armi Toivanen), joista toinen on töihinsä hautautunut yksinhuoltaja ja toinen ei ole ehkä aivan selkeästi kertonut, että hänen "poikaystävänsä", Mika, onkin todellisuudessa tyttöystävä, Bika.

Elokuva on tyyliltään draamakomedia, enemmän kuitenkin draamaan kallellaan. Elokuvassa on paljon hyviä hetkiä, ja näyttelijät, erityisesti Hannu-Pekka Björkman loistavat rooleissaan. Elokuva perustuu Kari Hotakaisen kirjaan, mutta luin, että tarinaa on muokattu ja kevennetty merkittävästi. En ole lukenut kirjaa, mutta nyt se kiinnostaisi. Elokuvan on ohjannut Juha Lehtola.

Tähdet: 3/5. Katsomisen arvoinen.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Postiluukusta kolahti viime viikolla lapselle osoitettu kirjekuori. "Lapsenne täyttää tänä vuonna 7 vuotta, ja hänen oppivelvollisuutensa alkaa..." Apua, kouluun ilmoittautuminen, nyt jo?

On jotenkin haikeaa ajatella, että tytön päiväkotiaika jää ensi kesänä kokonaan taakse. Vastahan hän aloitti päiväkodin, ja nyt jo pohdimme yhdessä, mikä onkaan hänen A1-kielivalintansa ja tutustumme yhdessä ensimmäisen luokan opetussuunnitelmaan: äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka, liikunta, käsityö, ympäristöoppi... ”Mitä on ympäristöoppi?”

Lapsi odottaa koulun alkua jännittyneenä. Jännitystä varmasti helpottaa, että käytännössä kaikki hänen eskarikaverinsa siirtyvät samaan kouluun, ja he tekevät tulevan kevään aikana tutustumiskäyntejä tulevaan kouluunsa. Ilmoittatutumislomakkeessa voi myös esittää toiveen, kenen kanssa haluaisi päästä samalle luokalle. Muutos aiempaan on silti iso, joten kuuluhan sen vähän jännittääkin. 

Koulun alku on jännittävää myös vanhemmille. Miten lapsi sopeutuu kouluun? Miten hän pärjää kouluaineissa? Milloin hän alkaa kulkea koulumatkat yksin?

En osaa edes kuvitella, miten moni asia on muuttunut 34 vuodessa siitä, kun aloitin oman koulutaipaleeni. Digitaaliset välineet ovat tietysti läsnä, ja oppilaat saavat jopa omat sähköpostiosoitteensa heti ensimmäisellä luokalla.

Yksi isoista muutoksista koskee vieraiden kielten oppimista. Itse olen aloittanut englannin opinnot kolmannella luokalla ja seuraavat kielet vasta yläasteella. Nykyisin ala-asteella opetellaan peräti kolmea kieltä. Helsingissä A1-kielen opinnot alkavat heti ensimmäisellä luokalla ja A2-kielen opinnot neljännellä. Toista kotimaista opetellaan kuudennesta eteenpäin.

Kielivalinta oli meille aika helppo. Tyttö itse sanoi haluavansa lukea englantia tai ”pariisia”. Uskomme englannista olevan eniten hyötyä ja iloa jo nyt, joten ilmoitimme tytön A1-englantiin ja sovimme hänen kanssaan, että hän saa valita ranskan A2-kieleksi sitten muutaman vuoden päästä.

Nyt se on tehty. Koulu alkaa elokuun 8. päivä, ja jo toukokuussa lapset saavat tietää tulevat luokkakaverinsa ja opettajansa.

Jotenkin kamalan liikuttavaa tämäkin.

Pages