Ladataan...
Isyyspakkaus

Lahjavinkki heille, joilla on jo kaikkea: Afternoon Tea Brasserie Kämpissä.

Kerroin jo aiemmin, että saimme Rouvan kanssa syntymäpäivälahjaksi ystäviltämme treffipäivän. Se alkoi aamiaisella Kuumassa, ja myöhemmin iltapäivällä oli luvassa perinteinen englantilainen teehetki Kämpissä.

Vannoutuneena kahvinjuojana tee oli kyllä tässä itselleni aivan toissijainen asia, mutta valitsemani Ginger Breeze -yrttihauduke maistui oikein hyvälle. Sen mausta löytyi inkivääriä, lakritsijuurta, sitruunaruohoa, appelsiinin kuorta, piparminttua ja mustapippuria.

Teetä tärkeämpi osa minulle olivat monikerroksisella tarjottimella pöytiin kannetut naposteltavat: sieni-quiche, katkaraputuulihatut, kurkku- ja kananmunasandwichit, Coeur Basque -juusto, skonssit, macaronsit ja pienet leivokset.

Katselin, että kokonaisuuden (ml. tee) hinta oli 25 euroa henkilöltä, ja kuohuviinit maksettiin erikseen.

Kaikki naposteltavat olivat erittäin maukkaita ja pidimme myös teevalinnoistamme. Ei tästä minulle tapaa tule, mutta oli hauska käydä testaamassa tällainen fiinimpi teehetki tämän kerran.

Tietääkö joku, kuinka yleisiä tällaiset afternoon teat teeleipineen ovat englannissa yhä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden toista käyntiä Lintsille odoteltiin kesän yli, ja nyt oli aika tehdä perinteinen syysretki Lintsin Valokarnevaaleille. Samalla saimme sitä kaivattua kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa.

Kun kävimme Lintsillä viimeksi, Pellen talo, ei ollut vielä ehtinyt avautua. Nyt pääsimme siis viimein katsomaan, millainen tämä kauden uutuuslaite ja Vekkulan korvike on.

Laitteessa oli vanhasta Vekkulasta tuttuja elementtejä: pyörivä tynnyri, liikkuvia lattioita ja tietysti liikkuvat portaat.

Erilaisia liikkuvia, pyöriviä ja täriseviä lattioita olikin enemmän kuin Vekkulassa. Laite on kuitenkin merkittävästä Vekkulaa pienempi, joten sellaisia Vekkulan klassikoita kuin vino huone, peilihuone ja pyörivä huone ei ollut saatu mahtumaan mukaan. Niiden sijaan pienissä sisätiloissa pujoteltiin muun muassa katosta roikkuvien pehmeiden pötkylöiden tai valokeppien välissä.

Sisätilat olivat lapsen mielestä jännittävät, ja tämä valokeppien väistely pimeässä jopa hieman pelottavaa. Liikkuvat lattiat olivat kuitenkin laitteen varsinainen vetonaula.

Neiti 6-v:n tuomio: "Tosi kiva. Voidaanko mennä uudestaan?"

No ehkä käytetään liput johonkin toiseen laitteeseen. Emme siis lähteneet rannekkeilla liikkeelle, sillä ilmoitin, että seuraavan kerran rannekkeet ostetaan vasta, kun 120 cm tulee täyteen. Ei ehtinyt tulla tämän kauden aikana, mutta siitä puuttuu niin vähän, että ensi kesänä varmasti päästään jo vuoristorataan ja moneen muuhun laitteeseen, joihin nyt ei vielä päästy.

Myös omasta mielestäni Pellen talo oli onnistunut laite yhtä asiaa lukuun ottamatta. Siinä missä Vekkulan liukumäki oli vauhdikas ja jännittävä lasku, joka otti myös mahasta, Pellen talon liukumäki oli aikamoinen lässähdys. Liuku näytti ylhäältä katsottuna hurjalta kierteeltä, mutta mäki olikin niin nihkeä, että ainakin farkut jalassa laskiessa liukumäessä oli lähes lykittävä käsillä vauhtia, jotta se ei loppuisi kesken matkan varrella. Harmi.

Toinen harmi on se, että Pellen talo sijaitsee kohdassa, jossa oli aiemmin maksuton törmäilyautolaite. Sitä kaipaamme. Ymmärrän toki, että Linnanmäki on hyvin rajallisen kokoinen alue, joten kaikki ei sinne mahdu, ja on tietysti kiva, että ensi kesänä puistoon saadaan uusi supervuoristorata, Taiga, jonka alta se Vekkulakin purettiin.

Linnanmäki kertoo kuitenkin sivuillaan, että Lintsille rakennetaan myöhemmin kokonaan uusi Vekkula. Tuleekohan se sitten minkä laitteen paikalle ja puretaanko Pellen talo sitten pois?

Söimme perinteisesti myös burgerit Funky Kitchenissä, mutta tällä kertaa otin ei lainkaan perinteisesti vegaanisen Wegan-burgerin.

Hampurilaisessani oli täytteenä falafelpihvi, jääsalaattia, avocadosalsaa, karamellisoitua sipulia ja jonkinlainen vegaaninen majoneesin korvike. Pihvi oli itse asiassa oikein hyvä ja täytteet mukavan runsaat, ja kokonaisuudelle annan professionaalin arvosanan "ihan jees". Sitä en tosin ihan ymmärrä, miten vegaanius liitty gluteenittomuuteen, sillä Weganin hampurilaissämpylä oli gluteeniton ja tavallisen vehnäsämpylän makuun tottuneelle aika mauton.

Lapsi sai juniorilistalta tavallisen "Purgerin". Se oli odotusten mukainen.

Jos tyttö odottaa pääsyä uusiin laitteisiin, niin niin odotan minäkin. Hypyttimessä, Lohikäärmeessä ja Pikajunassa on jo käyty ihan riittävän monta kertaa.

Ei lintsikäyntiä ilman hattaraa. Onko mahdollista, että hattarat ovat kerta kerralta suurempia vai onko tämä vain optinen harha?

Illan hämärtyessä Valokarnevaalien valot alkoivat päästä oikeuksiinsa.

Valokarnevaalit vetävät kyllä hyvin ihmisiä Lintsille. Väkeä oli ihan näin arki-iltanakin kuin kesäkaudella, ja laitteisiin sai jopa jonottaa.

Linnunrata Extran jono oli liki puoli tuntia, mutta tyttö arvioi, että se oli kyllä sen jonotuksen arvoinen. Tällä kertaa katsoimme kauhuteemaisen Halloween-elokuvan, joka ei ollut liian pelottava 6-v:llekään. Edellisellä kerralla näkemämme Wingsuit oli kuitenkin mielestäni kivempi.

Tämä siis tästä kaudesta, ja palataanhan hyrriin ja kieputtimiin taas ensi kesänä. 

Ja sitten luvassa ovat Vuoristorata, Mustekala, Poppis, Hurjakuru, Kehrä, Salama, Tulireki ja Viikinkilaiva! (Ja isi menee tietty Taigaan.)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Stala ja Domus Classica

Olisipa kiva kertoa, että mökkiremonttimme on nyt valmis, ja esitellä kuvia lopputuloksesta. Sitä se ei kuitenkaan ole, joten näin mökkikauden päättyessä pääsen esittelemään, mistä tilanteesta jatkamme remonttia sitten keväällä.

Tuvassa ollaan kuitenkin niin pitkällä, että keittiön voi sanoa olevan jo melkein valmis. Kaapistot ja tiskiallas ovat paikoillaan, hanasta tulee vettä, ja se valuu myös hallitusti pois, ja pistorasioihin ja hellaan on kytketty sähköt. Olemme siis edenneet kahden kuukauden takaisesta tilanteesta. Kuvasta puuttuu enää välitilan päälle suunnittelemamme avohylly - sekä kaikki elämän merkit: keittiövälineet, purkit ja purnukat. 

Remontti viivästyi meistä riippumattomista syistä niin reilusti, että jo kesällä oli selvää, että valmista ei tule ennen syksyä. Ajattelin, että olisin ehtinyt jatkaa verannan maalaushommia vielä ennen kuin vedet alueelta katkaistaan, mutta veranta täyttyikin varastosta sähköremontin tieltä raivatuista romuista. Kun sain verannan jälleen tyhjäksi pari viikkoa sitten, aikaa maalaamiseen ei yksinkertaisesti enää löytynyt ennen vesien katkaisua. Maalihommiin en taas viitsi käydä ilman mahdollisuutta pestä työvälineitä.

Tupa ehdittiin kuitenkin tehdä sitä yhtä avohyllyä vaille valmiiksi. Sähkömies käy vielä vetämässä kattovalaisimen ja yhden pistorasian paikalleen, mutta se on pientä verrattuna tähän muuhun keittiön rakentamiseen.

Pieni kertaus: Siirsimme keittiön kokonaan toiseen kohtaan huoneessa, sillä vanhan keittiön kohdalle tehtiin seinään aukko alkovia varten. Samassa yhteydessä mökkiin vedettiin vedet ja viemäriputki sisään. Aiemmin vesi on tullut vain mökin ulkopuolella sijaitsevaan tiskipöytään. Keittiön siirtäminen vaati myös sähkötöitä, jotka johtivat täydelliseen sähköremonttiin.

Olen maalannut tuvan paneelit ja katon ja uusinut lattian ruutukuvion, sillä keittiön siirto paljasti vanhassa ruutukuviossa aukkoja kalusteiden alla. Tapetoin myös seinät kesälomallani.

Mielestämme valinnat ovat hyvin onnistuneita, tapetti näyttää sympaattiselta ja mökin henkeen sopivalta, ja ruutulattiakin näyttää kivalta, ei yhtään levottomalta.

Uuden keittiön rakensimme samaan henkeen kuin oman kotikeittiömmekin: yhdistelemällä vanhaa ja uutta. Allaskaappi on Rouvan löytö Tori.fi:stä, ja kävin noutamassa sen Lohjalta kesällä. Se oli aivan tavallinen senkki, mutta kun irrotin sen kansilevyn, siitä tuli juuri täydellisen kokoinen allaskaappi keittiöömme. Jääkaappi sijoittui sen vasemmalle puolelle nurkkaan ja hella sen oikealle puolelle. Jääkaappi ja hella ovat samat vanhat, jotka mökissä olivat sen ostaessamme, ja vaihdoin vain jääkaapin kätisyyden vasenkätiseksi.

Tiskitason tilasin Stalalta. Se on ComboL-keittiötaso, jossa on 50-senttinen allas, 3 cm:n profiilin ja korotetut reunat. Tilaus tehdään Stalan suunnitteluohjelmalla, johon syötetään haluttu pituus, valitaan syvyys, allastyyppi ja muut speksit useammasta vaihtoehdosta, määritetään altaan asemointi sivusuunnassa ja kerrotaan, miten monta reikää tasoon tarvitaan hanoja varten. Mittasin sopivaksi pituudeksi 178 cm ja syvyydeksi 64 cm, jotta jääkaappi mahtuu väljästi tason alle. Suunnitteluohjelmassa voi valita joko Seitsikko- tai Combo-tason, ja valitsin tämän Combon siksi, että Seitsikossa allas olisi asemoitu syvyyssuunnassa keskelle tasoa, kun taas Combossa sen sai lähemmäksi etureunaa.

Kylläpä jännitti, kun lähetin tilaukseni. Olin kyllä varmistanut mittaukseni useaan kertaan ja varmuuden vuoksi vielä piirtänyt koko keittiöstä 3d-mallinkin, mutta ainahan on silti mahdollista, että jossain onkin käynyt jokin ajatusvirhe. Nyt kun katselen lopputulosta, se on niin täydellinen kuin voi vain olla ja näyttää itse asiassa vielä paremmalta kuin ajattelin. Jopa tiskitason yläpuolella kulkeva koristelista on juuri oikealla korkeudella. Ehdin jo jännittää sitäkin, mutta kalusteet saatiin juuri yhtä korkeiksi kun seinissä kiertävä puolipaneeli.

Hana on puolestaan Domus Classicalta, joka on erikoistunut vanhanajan tyylisiin rakennustarvikkeisiin ja sähkö- ja vesikalusteisiin. Halusin ehdottomasta yksiotteisen hanan, ja Rouva katsoi, että tämä linjakas Clarissa-keittiöhana on vaihtoehdoista kaikkein kaunein. 

Myös välitilan valaisin, pistorasiat ja valokatkaisijat ovat Domus Classicalta, samoin punotut sähköjohdot. Valaisin on simppeli opaalikupuinen pallovalaisin posliinikannalla, ja myös muut sähkökalusteet ovat posliinia. Fontinin posliiniset pistorasiat ja vaihtokytkimet sopivat mökin henkeen erinomaisesti.

Välitilaan emme halunneet kaakeleita tai lasilevyjä, vaan päätimme lakata tapetin kalustelakalla. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti kostea tila, ja lakkapinnasta voi pyyhkiä pois ne roiskeet, joita ruoanlaitosta ja tiskaamisesta tulee.

Lakkasin tapetin kahteen kertaan Tikkurilan puolihimmeällä Kiva-kalustelakalla, ja suoran reunan sain aikaiseksi herkille pinnoille tarkoitetulla vaaleanpunaisella maalarinteipillä. Kyllä sekin oli vähällä jäädä kiinni paperitapettiin, mutta sain teipin irti ilman suurempia vaurioita, kun olin nopea liikkeissäni.

Jos tämä yläkaappi näyttää tutulta, se johtuu siitä, että se on peräisin kotikeittiöstämme. Keittiöremontin yhteydessä meille jäi yksi ylimääräinen kaappi, ja sille löytyi siis nyt käyttöä mökkikeittiössä! Kaapin oli oikeastaan alun perin tarkoitus mennä Etelä-Savon mökillemme, mutta emme onneksi ehtineet laittaa sitä sinne. Kaappi vaati myös kunnostusta: sen pohjassa oli reikä halogeenivalolle, joten se oli laitettava kiinni ja koko kaappi maalattava samalla kalustemaalilla kuin mökin katto ja paneelit.

Tästä siis jatketaan keväällä, ja sitten pääsen esittelemään lopputuloksia laajemminkin. Nyt jo näyttää siltä, että lopputuloksesta tulee todella kiva! Vain oma sänkyratkaisumme on vielä valitsematta.

 

Aiemmin mökkiremontista kirjoitettua:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tälle viikolle sattui osumaan kaksi hauskaa pelikokemusta, joita voin lämpimästä suositella varsinkin aikuisille.

Exit Room

No juu, eihän tämä mikään uusi juttu ole. Pakohuoneita on ollut Helsingissä jo useamman vuoden ajan, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen. Saimme Rouvan kanssa ystäviltä syntymäpäivälahjaksi "täydelliset treffit" pakohuoneessa.

Valitsimme pakopeliksi "President's apartmentin", sillä toinen treffivaihtoehto, "Bodom", kuulosti liian pelottavalta. Pelin teema oli siis, että meidät oli kutsuttu vieraaksi presidentin asuntoon, ja meidän piti selvittää presidentillinen vihje kerrallaan, miten pääsisimme ulos huoneesta. Lisähaastetta peliin teki se, että näillä täydellisillä treffeillä meidät kytkettiin toisiimme käsiraudoilla. Kun normaalisti Exit Roomin pelit kestävät 66 minuuttia, tässä treffiversiossa aikaa annettiin 11 minuuttia enemmän.

En halua kertoa sen tarkemmin tehtävistä, jotten pilaisi kenenkään toisen kokemusta, mutta sen verran sanon, että ne olivat todella haastavia ja aivan alkuun seisoimme Rouvan kanssa huulet pyöreinä pohtien, mistä ihmeestä pääsisimme edes alkuun. Huoneessa oli useita riippulukkoja ja papereille kirjoitettuja vihjeitä, ja meidän piti niiden perusteella keksiä lukkoihin sopivat koodit ja sen jälkeen kokeilla, minkä lukon mikäkin koodi avaisi. Joidenkin lukkojen takaa paljastui avaimia, ja lukkojen avauduttua ovien takaa paljastui lisää huoneita ja uusia tehtäviä.

On myönnettävä, että osa tehtävistä oli niin vaativia, että emme olisi päässeet ulos huoneesta ilman pelinjohtajan radiopuhelimitse antamia vihjeitä. Hän kyllä kertoi, että harva pääsee ja että hoksasimme itse joitain tehtäviä, joissa pelaajat tarvitsevat usein apua.

Pääsimme ulos huoneesta 73 minuutissa, eli suoritimme huoneen onnistuneesti. Todella hauskaa ja erittäin suositeltavaa! Tämän perusteella haluan ehdottomasti pelata pakohuonetta toistekin. Exit Roomilla on myös lapsille tarkoitettuja pakopelejä, joihin pääsevät pelaamaan jo 8-vuotiaat.

exitroomhelsinki.com

Sugoi

Keskelle Malmin teollisuusaluetta on puolestaan ilmestynyt kaikessa hiljaisuudessa jo kolmisen vuotta sitten japanilaistyylinen pelihalli. Valikoimassa on nelisenkymmentä räiskintä-, ajo-, urheilu-, puzzle-, tappelu- ja musiikkipeliä, ja kaikki ovat pelattavissa 9 euron (viikonloppuisin 11 euron) sisäänpääsymaksulla. Halliin on 12 vuoden ikäraja.

Kävimme Sugoissa perjantaina työporukalla, ja ihastuin erityisesti japanilaisiin musikkipeleihin.

Katselin Tokiossa ihaillen, kun paikalliset nuoret pelasivat juuri samanlaisia rummutus ja dj-pelejä sellaisella taidolla, että itse en uskaltanut edes kokeilla. Nyt pääsin siis kokeilemaan niitä turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa itsensä nolaamisesta! Ja ne olivat juuri niin hauskoja kuin ajattelinkin.

Pääsin kokeilemaan myös yhtä klassikkoa: Guitar Hero. Ihan hävettää myöntää, etten ollut aiemmin pelannut sitäkään. Sellainen kutina nyt kyllä jäi, että näitä pitäisi päästä pelaamaan uudelleenkin. Ehkä jonain toisena tiimipäivänä taas!

sugoi.fi

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kustantamo S&S

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Suomessa tytöillä on varmasti monin tavoin parempi asema kuin monessa muussa maassa, mutta täälläkin tuntuu tarpeelliselta muistuttaa, että myös tytöistä voi tulla ihan mitä tahansa he ikinä haluavatkaan ja että tyttöjen ja naisten ei tarvitse hyväksyä minkäänlaista vähättelyä pojilta tai miehiltä - eikä toisilta tytöiltä.

Koen, että isänä tehtäväni on muistuttaa siitä paitsi tytärtäni myös poikaani. En ylipäänsä ymmärrä, miten kenestäkään sisariaan ja äitiään arvostavasta pojasta voi kasvaa mies, joka halveksii ja aliarvioi tyttöjä ja naisia.

Haluan kasvattaa lapseni uskomaan, että heistä voi tulla aivan mitä tahansa, että sukupuolen ei tarvitse rajoittaa omia unelmia ja että sukupuoli ei ole myöskään syy estää toisia saavuttamasta heidän unelmiaan. Toivon todella, että kun lapsemme ovat aikuisia, ei ole enää lasikattoja ja tarvetta #metoo-liikkeille.

Tähän teemaan sopii hyvin myös ehdoton lukuvinkkini jokaiseen lapsiperheeseen, joissa on tyttöjä.

Tyttäremme sai keväällä syntymäpäivälahjaksi Kustantamo S&S:n suomeksi julkaiseman Iltasatuja Kapinallisille tytöille (Elena Favilli ja Francesca Cavallo), ja se ahmittiin iltasatuina kesän aikana. Kirjaan on tullut nyt samoilta kirjailijoilta jatko-osa, Iltasatuja kapinallisille tytöille 2.

Molemmat kirjat sisältävät sata voimaannuttavaa tositarinaa ihmellisistä naisista, jotka ovat olleet omalla alallaan merkittäviä ja esimerkillisiä esikuvia. Naisten tarinat ovat hyvin erilaisia, ja mukana on niin taiteilijoita, tieteen edelläkävijöitä, poliitikkoja, muinaisia hallitsijoita kuin urheilijoitakin. Yhteistä heille on, että he ovat kaikki olleet jollain tavalla poikkeuksellisia omana aikanaan.

On hauskaa, että mukana ei ole vain viihteen supertähtiä vaan myös suurelle yleisölle tuntemattomampiakin merkkinaisia. On erittäin tervettä kertoa lapsille, että menestyksen mittari ei ole kuuluisuus ja että julkisuus kuuluu vain harvoihin ammatteihin. Ja että tytön suurin haave voi hyvin olla tulla astronautiksi.

Tyttäremme on rakastanut kirjojen tarinoita. Siinä on jotain todella kiehtovaa, kun oikeasti eläneiden tai edelleen elossa olevien ihmisten tarinoita kerrotaan iltasadun muodossa. Hänelle on ollut myös tärkeää, että henkilöistä luetaan syntymä- ja kuolinvuodet ja sitten mietitään yhdessä, minkä ikäisenä henkilö on kuollut tai minkä ikäinen hän on tällä hetkellä. Tarinat ovat toisinaan surullisiakin mutta niin lyhyitä, että usein ehtii vielä lukea seuraavankin tarinan, ettei nukkumaan mennessä jää liian surullinen mieli.

Kirja on paitsi kirjoitettu kivasti, myös kuvitettu todella taidokkaasti. Jokaisen ihmenaisen tarina on kuvitettu yksilöllisesti ja niin kiinnostavasti, että kirjoja lukee mielellään ihan taidekirjanakin. Pyysin tytärtäni näyttämään lempitarinoitaan ykköskirjasta, ja hän taisi valita kuvien puolesta seuraavat:

Ada Lovelace - Matemaatikko

Alicia Alonso - Ballerina

Maud Stevens Wagner - Tautointitaitelija

Kakkoskirjan tarinoissa esitellään mm. Agatha Christie, Beyoncé, Angela Merkel, Ellen DeGeneresAudrey Hepburn, J. K. Rowling, Mata Hari ja Nefertiti.

Kenen tarinasta kuitenkin aloitettiin?

Madonna - Laulaja, lauluntekijä ja liikenainen

"Syntyipä kerran tähti kaupungissa, jonka joki halkoi kahtia. Hänen nimensä oli Madonna. Hän oli fiksu ja sai koulussa huippuarvosanoja. Hän kuitenkin tunsi aina olevansa erilainen kuin muut. Ennen kaikkea Madonna tiesi täsmälleen mitä halusi eikä antanut kenenkään vaikuttaa unelmiinsa..."

"Minäkin haluan olla isona niin kuin Madonna."

Voi rakas, se vaatii paljon työtä, mutta noilla lahjoilla ja päättäväisyydellä sinusta voi tulla mitä vain.

 

Saat Iltasatuja kapinalliselle tytöille 2 -kirjasta 40 %:n alennuksen ovh:sta koodilla "tyttojenpaiva" 14.10. saakka osoitteessa kustantamo.sets.fi/kirja/iltasatuja-kapinallisille-tytoille-2. Kirjalle jää siis hintaa 19,20 € + postikulut.

Ykkösosan löydät täältä: kustantamo.sets.fi/kirja/iltasatuja-kapinallisille-tytoille.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökkikausi päättyi virallisesti viime viikkoon. Mökillä kyllä käydään vielä puuhastelemassa silloin tällöin, mutta vedet on jo katkaistu. Nyt on siis paikallaan luoda katsaus päättyneeseen satokauteen ja pohtia, mikä toimi ja mikä ei.

Aloitetaan parhaasta onnistumisesta: kasvihuonekurkuista.

Kurkut kasvavat kasvihuoneessa erinomaisesti. Kurkkujen kanssa kävi keväällä kyllä jotain hassua ja siemenistä iti vain kaksi, joten saimme vain kaksi kurkkuköynnöstä. Syötävää ne tekivät hienosti, mutta ei olisi haitannut, vaikka kurkkuja olisi tullut enemmänkin. Ensi kesänä yritämme saada taas kolme kurkkuköynnöstä.

Todella hienosti kasvoivat myös avomaankurkut, joita meillä oli kaksi todella isossa saviruukussa ja yksi multasäkissä. Saviruukussa kasvaneet tuottivat satoa paremmin, ja myös avomaankurkkua söimme runsaasti pitkin kesää. Osa kurkuista on säilötty chilikurkuiksi ja pikkelsiksi jääkaappiin.

Tomaattien suhteen tulokset ovat ristiriitaiset. Tomaatteja meillä oli peräti 18, mutta ne eivät tehneet lainkaan niin paljon satoa kuin voisi kuvitella. Niitä olisi ehkä voinut leikellä ja latvoa reippaamminkin, sillä kasvihuone oli loppukesästä aikamoinen viidakko. Parhaan sadon tekivät keltainen Yellow Submarine ja punainen Zuckertraube. Oranssit Sungoldit olivat pieniä mutta aivan tajuttoman makeita ja aromaattisia.

Sen sijaan isommat tomaatit olivat aikamoisia pettymyksiä. Zlatava-lajike teki vain kymmenisen tomaattia, ja häränsydämiä piinasi alkuun latvamätä. Häränsydäntomaatteja taidettiin lopulta saada niitäkin kymmenisen kappaletta, mutta sanoisin, että panos-tuottosuhteen puolesta ei jatkoon.

Aivan ehdottomasti kertaluonteiseksi kokeiluksi jäävät cantaloupe-melonimme. Kolmesta kasvista vain yksi tuotti hedelmiä, niitä oli viisi ja ne olivat hieman greippiä isompia.

Makealta ja hyvältä meloni kyllä maistui ja hauska niitä oli kokeilla, mutta ei maksa ensi kesänä vaivaa.

Kerrotaan sitten samalla suurimmasta epäonnistumisestamme: kaaleista. Kasvatimme kasvatuslaatikossa keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia. Alkukesästä kaalit kasvoivat hienosti harson alla, mutta sitten ne alkoivat kasvaa niin korkeiksi, että harsoa ei saanut niiden päälle enää tiiviisti, ja niihin iski jokin kaaliperhonen (tmv.).

En tiedä, johtuiko epäonnistuminen juuri siitä, mutta sekä keräkaalit että kukkakaalit kasvoivat todella hitaasti, jäivät pieniksi ja lopulta mätänivät käsiin. Nekin kaalit, jotka näyttivät kasvavan (kuten alla oleva kukkakaali), ehtivät pilaantua ennen kuin ne olivat kypsiä. Ei jatkoon.

Vain ruusukaalit näyttävät selvinneen ja tuottavat myös kivasti satoa. Ruusukaali kypsyy melko myöhään, joten olemme keränneet niitä vasta kerran ja suurin osa sadosta on edelleen noukkimatta.

Mutta kyllähän ne ihan ruusukaaleilta näyttävät ja ovat myös maultaan todella hyviä! Näitä voisin kyllä laittaa myös ensi kesänä.

Perunan nostimme maasta muutama viikko sitten. Yksi kasvatuslaatikollinen siikliä tuotti muutaman kilon perunaa, ja ne ovat niin hyviä, että perunankasvatus saa jatkoa myös ensi kesänä. Kuvassa keskikesällä nostamamme "varhaisperunat". Syksyn lähestyessä kokoa oli tullut jo reippaasti lisää.

Sen sijaan porkkanat... ohhoh. Sato on vielä keräämättä, sillä sillä ei ole mikään kiire, mutta kun nyhdin muutaman porkkanan irti kasvatuslaatikosta, huomasin, että olemme kasvattanet lähinnä baby-porkkanoitakin pienempiä hammastikkuja.

Tässä on ehkä käynyt sellainen juttu, että porkkanat ovat kärsineet ahtaudesta, sillä niitä on harvennettu liian vähän. En aio luovuttaa näiden kanssa, ja ensi kesänä niitä on siis jaksettava myös harventaa. Maku on kuitenkin erittäin hyvä, eikä tänä kesänä edes porkkanakärpänen näytä iskeneen satoon.

Omia mansikoita saimme pari kourallista. Yhdessä laatikossa kasvaa muutama tupsu polka-lajiketta ja jotain ahomansikan kaltaista mutta sitä suurempaa lajiketta, josta en tiedä, mitä se on.

Vadelmia tuli tänä kesänä todella kivasti, ja saimme vadelma-aikaan päivittäin tai parin päivän välein rasiallisen tai pari marjoja. Ne olivat tänä vuonna myös supermakeita ja suuria ja niissä ei ollut lainkaan matoja.

Karhunvatut sen sijaan kärsivät kuivuudesta, ja marjoja ei tullut kuin muutama.

Saimme tänä vuonna kerättyä talteen myös muut marjat. Puna-, musta-, valko- ja viherherukoita saatiin kaikkia oikein kivasti, ja puna- ja valkoherukoita riitti myös pakastimeen. Karviaissato oli pieni.

Luumupuun sadosta emme viime kesänä päässeet nauttimaan lainkaan, sillä hedelmää tuli todella vähän. Tänä vuonna oli hyvä luumuvuosi, ja saimme supermakeaa keltaista luumua jopa muutaman kilon.

Myös omat herneet olivat todella makeat, ja ensi kesänä voisin laittaa hernettä tämän vuotista enemmänkin, jos vain johonkin saadaan mahtumaan.

Pitääkö ne omenat vielä mainita? Kyllä, niitäkin oli.

Näiden lisäksi Rouva keräsi talteen runsaasti basilikaa, oreganoa, timjamia, korianteria, rosmariinia ja lehtipersiljaa. Ja vähän tilliä.

Maa-artisokkaakin tulee reilusti, mutta sitä en kaiva esiin ennen kuin niiden varret alkavat lakastua. Olihan tässäkin jo aika lailla. Onneksi nyt saa levätä reilut puoli vuotta ennen kuin homma alkaa taas alusta.

Pages