18.9.2009 on perjantai ja minulla on ollut kamala työpäivä.

Keräilen unelmien lomakesän kuluttamia säästöjä takaisin promoamalla Blue Fitness -kuntosaliketjua osa-aikaisesti opintojeni ohessa. Tykkään ihmisille höpöttämisestä ja työkavereistani, mutta tänään työ on tuntunut turhauttavammalta kuin koskaan. Angstaan reilu kuukausi sitten aloittamassani blogissa:

Taitaa olla se tietty aika kuusta, kun huono työmenestyskin aiheutti niin kovaa turhautumista et meinas itku päästä. Eka tunti töissä oli ihan kamala, ku kukaan ei halunnu mun pyynnöstä osallistua arvontaan, mut työkaveri nappas vieressä ihan hullulla tahdilla ihmisiä mukaan. Olin oikeesti lähellä heittäytyä turhautumisärsytyksestä maahan parkumaan!

Itkupotkuraivareita ei kuitenkaan lopulta tarvittu, vaan loput työvuorosta sujui aivan mallikkaasti.

Neljäs opiskeluvuosi on alkanut, ja kursseja riittää. Olen juuri aloittanut kandityöni tekemisen ja sopivan aineiston löytäminen tuntuu liki mahdottomalta. Aiheeni on sinänsä todella mielenkiintoinen liikkuvien kenttä- ja palvelurobottien oppiminen ja opettaminen, mutta alkuun pääseminen takkuaa. Kandin lisäksi opiskelen ainakin koneenrakennustekniikkaa, joka koostuu suurimmaksi osaksi erilaisten koneenosien piirustelusta (hauskaa), kuvatekniikkaa, jonka luennoilla tuntuu istuvan koko kilta (tylsää) ja mikrosysteemitekniikkaa, jonka luennoitsija puhuu rasittavaa mikahäkkisenkkua (mielenkiintoista mutta vaikeaa).

Ahkeran opiskelun lisäksi olen vielä aika aktiivinen killassakin, olenhan lähtenyt jälleen ISOhenkilöksi – ja taitaa minulla joku nakkikin olla. Samat vanhat kiltatapahtumat vuodesta toiseen alkavat kuitenkin jo vähän kyllästyttää, vaikka parhaat päältä vielä poiminkin. Sitäpaitsi ISOryhmäni on maailman paras ja olemme saaneet varsin kivat phuksitkin.

Vapaa-ajallani harrastan tankotanssia, käyn äitini kanssa työväenopiston italiankurssilla, kirjoitan blogia, kaipaan näyttelemistä ja metsästän täydellisiä ylipolvensaappaita (Ne löytyvät lopulta suureksi yllätyksekseni niinkin eksoottisesta paikasta kuin Anttila). Aikani on kortilla jo nyt, joten haaveet Teekkarispeksin improkurssista jäävät tällä kertaa haaveiksi vain. Onneksi edes Rakkauden funktion toista tuotantokautta aletaan kuvata jossain vaiheessa.

Olen alkanut kesän aikana seurata blogeja, ja nyt oman blogini ja asukuvien myötä olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota pukeutumiseeni. Oma tyylini on vielä vähän hukassa – kokeilen joskus melko villejäkin kokonaisuuksia, joskus taas päälleni päätyy todella tylsiä vaatteita. Iso muutos ulkonäössäni on lyhyt polkkatukka, jonka sain muutama päivä sitten neljän tunnin hiusmallina istuskelun seurauksena.

Syyskuussa rakkaus kukoistaa ja pieniä hääsuunnitelmiakin lienee jo ilmassa; olemme olleet J:n kanssa kihloissa reilut kolme kuukautta. Asumme edelleen Otaniemen opiskelijakaksiossamme, haaveilen edelleen tiskikoneesta ja nautin lyhyistä koulumatkoista sekä asumisesta kaupungissa luonnon keskellä.

Facebookin mukaan poden tänään kroonista hierontapulaa ja haluan (jostakin itselleni tuntemattomasta syystä) lainata söpöillä kuvioilla varustettua flanellipyjamaa.

Huomenna on luvassa kuudennen luokan luokkakokous. Odotan jo innolla tapaavani ihmiset, joista suurimman osan kanssa en ole ollut missään tekemisissä kymmeneen vuoteen.

22,5-vuotiaana olen edelleen aikalailla minä, joskin huomattavasti kiireisempi ja stressaantuneempi sekä vähän lyhythiuksisempi ja enemmän eksyksissä tyylini kanssa kuin nykyään.

Haasteen viimeisessä osassa sukelletaan kolmen vuoden takaiseen kesään, kun käsittelyyn otetaan 17.7.2010.